perjantai 28. elokuuta 2015

naiset vs. miehet

Rakennusala on miesvaltainen ala. Olen itse pääsääntöisesti työskennellyt naisvaltaisilla aloilla ja miesten hallitsema ala on siis minulle ollut tuntematon. Tänään sain hyvän kokemuksen siitä, miten miehet työskentelevät, kun osallistuin työmaalla pidettyyn kokoukseen, jossa oli paikalla 4 miestä ja minä. Kutsuttakoon tässä miehiä nimillä asiantuntija 1, 2, 3 ja 4. Kokous itsessään oli mielenkiintoinen, mutta suurin osa keskittymistäni meni ihmetellessä miesten maailman kokouskäyttäytymistä. Tässä muutama huomioni. (Yksityisyyden suojan vuoksi, kaikkien nimet on vaihdettu kahteen kertaan)

Kokous alkoi esittelyllä. Kaikki kättelivät toisensa. Kukaan ei mittaillut toisiaan päästä varpaisiin, kukaan ei selitellyt aamukiireitä, ei ehostanut meikkiään eikä muutenkaan hösännyt edestakaisin ties minkä asian verukkeella. Kokous avattiin asiantuntija 1 kommentilla "tässä siis mennään nyt". Tässä vaiheessa naisten maailmassa olisi alkanut selitys siitä, miten tähän on tultu. Olisi kerrottu kuinka haasteellista koko prosessi on ollut, ja jos Ritva ei olisi tullut kipeäksi juuri loman jälkeen, homma olisi jo edennyt pidemmälle. Ritvan sairastumisesta olisi keskusteltu hetki ja olisi yhdessä päätetty lähettää Ritvalle "parane pian kortti".
Miesten maailmassa jokainen nyökkäsi, yksi miehistä hymähti, se luokiteltiin "kyllä"- vastaukseksi. 

Kokouksesta piti pitää pöytäkirja. Naisten maailmassa tästä olisi tullut riita. Kaikki tuijottaisivat jalkojaan. Arja sanoisi ettei ala nyt pitämään mitään kirjaa, koska joutuu AINA olemaan kirjurina jokaisessa kokouksessa, ja johonkin pitää vetää raja. Liisa toteaisi että hänellä on niin huono käsiala, että on parempi ettei hän kirjoita mitään, muut olisivat kehuneet Liisan käsialaa ja päivitelleet miksi kaunokirjoituksesta on luovuttu alakouluissa. Uudet kirjaisimet kun ovat niin kovin persoonattomia. Tuija pitäisi kirjaa muuten mielellään, mutta hänen pitää lähteä kokouksesta kesken pois. Pirjo pitäisi muuten kirjaa, mutta hänellä ei ole kynää ja paperia. Ei hätää, Liisalla on kynä ja paperi, jotka hän antaa Pirjolle, joka suostuisi lopulta hommaan sillä ehdolla, ettei joudu sitten kirjuriksi seuraavassa kokouksessa. Kaikki suostuisivat tähän, ja muut naiset kirjoittaisivat kalenteriin muistutuksen olla pois kokouksesta seuraavalla kerralla ettei vaan nakki napsahda.
Miesten maailmassa asiantuntija 2 kaivoi kynän ja paperin eikä asiasta puhuttu mitään.

Kokouksen alkuvaiheilla kävi ilmi, että yksi miehistä ei ollut huomannut ottaa kaikkia suunnitelmapapereita mukaan. Naisten maailmassa tästä olisi noussut aikamoinen hässäkkä: Liisa olisi epätoivoisesti selittänyt, että paperit jäivät kiiressä keittiön pöydälle, hän vielä ovella mietti onko kaikki paperit mukana, mutta silti unohti. Tuija olisi todennut että juuri tuolla tavalla hänellä jäi kerran avaimet kotiin ja huoltomieheltä oven avaaminen oli maksanut 20 euroa. Kokouksesta olisi mennyt 15 minuuttia kun porukalla olisi ihmetelty huoltomiesten hinnastoa ja naureskeltu "luonnossa maksamisen" vaihtoehdolle, johon Tuija olisi sanonut, ettei huoltomies nyt niin hyvännäköinen ollut. Lopulta olisi palattu aiheeseen ja todettu että eihän se nyt niin vakavaa ole että LIISA UNOHTI ottaa paperit mukaan, ja että hän voisi toimittaa ne myöhemmin, vaikka KAIKILLA ON KIIRE, mutta koitettaisiin löytää joku hetki papereiden tsekkaamiseen. Mutta ei ainakaan perjantaina, koska monella on silloin vähän lyhyempi työpäivä ja Pirjo on lähdössä silloin mökille. Sitten olisi hetki kehuttu elokuun säätä ja päivitelty kuinka mukavaa on kun vielä elokuun lopulla voi mökkeillä kauniissa säässä.
Miesten maailmassa todettiin: No, voihan ne toimittaa jälkikäteenkin. Se siitä.

Kokouksen edetessä asiantuntija 2 kehui asiantuntija ykköstä. Naisten maailmassa muut naiset olisivat olleet ällikällä päähän lyötyjä. Pirjo olisi muistuttanut, että Liisa kuitenkin unohti ne paperit, vaikka eihän sillä ole mitään merkitystä siis. Tuija olisi sitä mieltä, että kyseessä on tiimityö, ja kaikkien tiimiläisten pitäisi saada kehut. Liisa olisi nolona ja toteaisi että eihän hän kehuja ansaitse, ja Pirjo on ihan oikeassa niistä unohtuneista papereista. Liisa vielä kehuisi kaikkia muita tiimiläisiä yhteistyöstä ja muistuttaisi että "yhdessähän tässä töitä tehdään", kehuisi varmuuden vuoksi Arjan uusia kenkiä, joiden Arja toteaisi olevan "vanhat, kaapin perältä löydetyt, mutta kiitos silti". Sitten menisi hetki Arjan kenkiä ihaillessa ja Pirjo toteaisi, että elloksen kuvastossa oli melkein samanlaiset alennuksessa.
Miesten maailmassa asiantuntija 1 hymähti "noh".

Kokouksen kevennys oli asiantuntija 4 heittämä vitsi harmaantuneista hiuksista. Naisten maailmassa kaikki olisivat katsoneet kuinka harmaat ne hiukset oikeasti ovat. Pirjo olisi todennut, että ei ne nyt niin harmaat edes ole ja sitä paitsi harmaat hiukset ovat nyt muotia. Tuija olisi päivitellyt miksi teini-ikäiset värjäävät tukkansa nykyään harmaaksi ja Liisa olisi kompannut Tuijaa toteamalla ettei nuoriso ole niinkuin ennen, hyvinä vanhoina aikoina. Arja olisi kertonut uudesta kampaajastaan, joka osaa värjätä harmaat taidokkaasti piiloon. Kampaajan yhteystietojen jakamisen jälkeen olisi keskitytty hetkeksi siihen, että tsempataan nyt kaikki toisiaan, ettei kenellekään tule enempää harmaita hiuksia, vaikka ne hiukset ei oikeasti ole edes niin harmaat, ainakaan niin harmaat kuin nuorisolla.
Miesten maailmassa kuului vaimea hymähdys, tulkitsin sen nauruksi.

Kokouksen kestoksi oli arvioitu 2 tuntia. Kokous oli ohi 45 minuutissa. Naisten maailmassa kokous olisi kestänyt 3 tuntia, jonka jälkeen olisi pitänyt lopettaa, että ehditään syödä lounas ennen seuraavaa kokousta. Loppuaika olisi mennyt uuden kokouksen ajankohdan sopimiseksi, Pirjo olisi lähtenyt hakemaan kalenteria, ja Tuija olisi kironnut firman johdon alimpaan helvettiin kun pakottivat ottamaan sähköisen kalenterin käyttöön. Lopputuloksena olisi todettu että oli ihana kokous, ehkä ensi kerralla saataisiin jotain päätettyäkin.

Rouva E

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Osta takka, eikä tässä vielä kaikki!

Meidän taloon tulee takka, itseasiassa meidän taloon tulee kaksi takkaa, mutta keskityn tässä vain toiseen eli isompaan, toinen prosessi on vielä käymättä läpi. Luulisi, että prosessi on yksinkertainen: mene takkakauppaan, osta takka, takka toimitetaan paikoilleen ja sitten voikin jo nautiskella takkatulen loimussa vaikka lasin kuohuvaa. Ehei, ei ole niin helppoa takan osto.

Ensin pitää tietää tietysti tietää millaisen takan haluaa. Haluaako kiertoilmatakan, varaavan takan, vesitakan, pellettitakan, leivinuunitakan, haudutusuunitakan vai jonkun muunlaisen yhdistelmätakan. Tämän päätöksen jälkeen voi kierrellä takkakaupoissa, mutta en suosittele sitä. Takkakaupoissa näyttää olevan muutama vaihtoehto, lähinnä yksi jokaista takka-sorttia, ja myyjä ystävällisesti kertoo, että kaikkia takkoja saa kaiken näköisenä ja vaikka millä lisävälineillä. Niiden kokoa voi muuttaa (ainakin pystysuuntaan) ja takkaluukkujen materiaaleja vaihtaa. Takan voi myös maalata tai kaakeloida haluamallaan kaakelilla osittain tai kokonaan. Koita tässä sitten päästä näkemään miltä se oma takka näyttäisi valmiin. No, näkeehän sen sitten kun se on asennettu. Eli takan osto on vähän kuin ostaisi mielikuvan. 

Seuraavaksi pitää päättää hormi. Tuleeko yläliitäntä, alaliitäntä, sivuliitäntä vai mikälieliitäntä. Takkamyyjän mielestä ero on vain ulkonäöllinen, mutta vauva.fi-sivusto tietää kertoa, että joku ei saa yläliitäntä-takkaa syttymään ilman että ulko-ovi on auki, ja toinen taas haukkuu alaliitäntä-takan täysin käyttökelvottomaksi. Kolmas on sitä mieltä, ettei Suomen politikkoihin voi luottaa. 

Nyt pitäisi olla valinnat tehty: tiedetään mikä takka halutaan, minkä kokoisena, minkä värisenä, millä lisävarusteilla ja millä liitoksella. Pyydetään tarjous. Tarjous vaikuttaa inhimillisen kokoiselta. Tehdään kaupat, dollarit juoksee. Tässä vaiheessa huomaan, että eihän takkatarjoukseen kuulunutkaan hormi, koska se pitää ostaa erikseen. Selvä, pyydetään siitäkin tarjous. Kaupat tuli, dollarit juoksee. 

Myyjä kysyy milloin takan pitäisi olla paikanpäällä, vastaan kiltisti haluttu ajankohta. Tässä vaiheessa myyjä toteaa hiljaa "eli voitte sanoa asentajalle että tulee esim. seuraavana päivänä asentamaan sen". Anteeksi mitä? Eikö takka siis tule asennettuna. Ehei, se pitää tilata erikseen. Selvä, kaveri osaa asentaa takan, pyydän häntä. Ei käy, pitää olla takkatoimittajan hyväksymä asentaja. Myyjä antaa oman alueemme asentajan yhteystiedot, koska asennuksen järjestäminen on ostajan tehtävä, loogista... Käy ilmi että asentaja on eläkkeellä, on kuulemma ollut jo joitakin vuosi ja ihmettelee kun näitä takkasoittoja edelleen vain tulee ja tulee. Eikun soitto takkafirmaan ja uuden asentajan yhteystiedot. Huh, takan asennus hoidettu, dollarit juoksee. Myöhemmin käy ilmi, että takan asentaja ei asenna hormia. Siihen pitää löytää eri tekijä, dollarit juoksee, takkafirma ei voi auttaa tässä, hehän hoitavat vain takkojen asennuksia. Oikeasti??? 

Myöhemmin katselin vielä huvikseni takkaesitteitä. Hinnat vaikuttavat naurettavan edullisilta. Kuinka naiivi olinkaan luullessani että jos ostan takan, saan takan. 

Jos jotakuta kiinnostaa millainen takka meille sitten tulee (niinkuin suurinpiirtein), niin tässä linkki: http://www.tulikivi.fi/tuotteet/JALANTI

Rouva E

tiistai 25. elokuuta 2015

suunnitelmasta toteutukseen, siinä kaiken perusta

Talo tarvitsee perustukset. Niiden teko alkoi tänään. Tontille oli jo viikonlopun aikana tuotu iso kasa harkkoja ja erilaisia rautahässäköitä valmiiksi odottamaan maanantaisia työmiehiä. Tavaroiden perilletulo ei ollut ihan itsestäänselvyys, tarina kertoo kuljettajan soittaneen kolme kertaa ajo-ohjeita, viimeinen puhelu sisälsi varmistuksen "oikeastiko tuonne ylös?" Tästä viisastuneena kävimme viemässä muutamia tienviittoja  pahimpiin risteyksiin.

Perustusten teko alkaa itseasiassa perustussuunnittelulla. Suunnitelmakuva näyttää siltä, ettei siitä tavallinen kuolevainen ymmärrä juuri mitään. Ilmeisesti meidän perustussuunnitelmat oli tehty perusteellistakin perusteellisemmin, koska ne pääsuunnittelijamme mukaan, olisivat kestäneet pommin räjäytyksen. Se on mielestäni ihan hyvä lähtökohta talon perustuksille, mutta hintatietoisemmat ammattilaiset kuitenkin hieman kevensivät niitä.





Miten tuo suunnitelma ja tämän hetken käytännön tilanne siis liittyvät toisiinsa? Sain tähän vastaavalta mestariltamme erityisen hyvän oppitunnin: Piirrustuksissa alinna oleva palikka (mestarin mukaan oikea termi on antura) on se, mikä valetaan alemmassa näkyvän kuvan harkkorivistöjen väliin. Sitten kun antura on kuiva, muottina toimineet harkot kasataan sen päälle, jolloin jäljelle jää vain valettu antura, jonka päällä on useampi rivi harkkoja (piirrustuksessa kuutiot palikan päällä). Näiden päälle tulee sitten aikanaan hirret ja niistä siis muodostuu seinät. Näin selitettynä perustussuunnitelma ei näytäkään enää salakielellä kirjoitetulta (tai tässä tapauksessa piirretyltä) avaruusteknologian koukerolta, vaan ihan järkeenkäyvältä kuvalta siitä, mitä tullaan tekemään.

Kiitos tästä oppitunnista loistavalle vastaavalle mestarillemme! Hän myös opetti, että tonttimme on nykyään työmaa, ja ilmeisesti bling-bling-sandaalini eivät täytä turvakenkien määräyksiä, joita työmaalla on noudatettava.

Rouva E






perjantai 21. elokuuta 2015

Tilasto - absoluuttinen totuus

Talotoimittajan myyntimiehen tehtävänä on myydä talo asiakkaalle. Hänen pitää siis osata perustella miksi juuri heidän talonsa on paras. Hyvä tapa perustella on vertailla eri talotoimittajia ja osoittaa oman firman ylivoimaisuus. Paras keino tässä on puolueeton rts-tutkimus. Kuulimme tästä tutkimuksesta jokaiselta talotoimittajalta.

Kyseessä on rts- eli rakennustutkimus. Jokainen talotoimittaja on rts-tutkimuksen mukaan paras. Kyseisen tutkimuksen vastaajia ovat ihmiset, jotka rakentavat/ovat jo rakentaneet. Kyselyssä kysytään kaikkea mahdollista kattopeltien sisäpinnoituksen kaltevuudesta laatojen sauman väriin. Suurimpaan osaan kysymyksistä vastaaja ei voi osata vastata, ellei ole suorittanut rakennusalan tohtorin tutkintoa. Helpoimmat kysymykset koskevat tyytyväisyyttä eri talotoimittajiin. Kyselylomakkeessa on lista kaikista Suomen talo- ja mökkitoimittajista (niitä muuten on ihan älyttömän monta) sekä erilaisia positiivisia (edullinen, luotettava, houkutteleva) ja negatiivisia (kallis, ruma, huono laatuinen) adjektiiveja (vähintään 15 kutakin) ja vastaajan pitää valita kaikkien talotoimittajien kohdalla numero 1-5 jokaisen adjektiivin kohdalle, siten että 1 on paras ja 5 huonoin kun niitä vertailee keskenään. Siis niitä talotoimittajia vertailee niillä numeroilla, jotka kuvaavat siis niitä adjektiiveja. Siis positiivisille oma numero ja negatiivisille oma numero. Niin, ja joka talotoimittajalle omat numerot.  Ai niin, ja mielikuva riittää, eli ei tarvitse olla itse kokemusta kaikista talotoimittajista (sehän olisikin naurettavaa), vaan mielikuva riittää.  Mutta siis jos on itsellä kokemusta, niin toki sen perusteellakin saa vastata.

Oletteko koskaan täyttäneet sellaista 5-asteikollista kyselyä, ja kuuden kysymyksen jälkeen on mennyt hermot ja olette lätkineet vastauksia vähän miten sattuu? Ajatelkaa siis vähintään taulukko miljoona x 15 + 15, johon täytetään numeroita vertaillen niitä kaikkia keskenään, siten, että yli puolet niistä talotoimittajien listasta ei herätä mitään mielikuvia. Arvaahan sen, miten siinä tällaisen pitkähermoisen ihmisen käy, kun vihdoin sain kunnian vastata kyseiseen lomakkeeseen. Herra S katseli lomakkeen täyttöäni ja huomautti minun haukkuneen pystyyn talotoimittajia, joita emme ole edes tavanneet. Hups, no menköön mielikuvien piikkiin.... Tälle tutkimukselle siis perustuvat talotoimittajien myyntipuheet.

Ennenkuin olin perehtynyt itse tutkimukseen, kyselin talotoimittajilta mitä mm. seuraavat myyntipuheet tarkoittavat:
Suomen suurin: henkilöstömäärä? Myyntimäärä? Isoin tehdas?
Vahvasti ykkönen: Missä suhteessa?
Halutuin: Mielikuva vai oikeasti? Kenen mielestä?
Ylivoimatekijät erottuvat: MITKÄ????

Kunnon myyntimiehet näyttivät hienot tietokonepiirretyt käppyrät, joissa juuri heidän edustama yritys oli suurin ja kaunein. Jokainen siis vuorollaan. Ihmetellessäni tätä ääneen sain vastauksen "siis eihän me tätä olla tehty, mutku tutkimus osoittaa". Selvä, eli osoittaa mitä? Parhaimmat talomyyjät osoittivat hieman säälivällä katseella, että enhän minä, rakentamiseen täysin perehtymätön nainen voi ymmärtää näin monimutkaisia tilastollisia asioita. Olen ehkä huono nainen kun en ymmärtänyt paikkaani ja mennyt keittämään kahvia.

Lähdin selvittämään rts-tutkimusta tarkemmin. Olisin mielelläni nähnyt tutkimuksen tekijän laatimia käppyröitä ja tuloksia. Ehei, ei niitä saa, ilman rahaa. Jokainen voi ostaa rts-tutkimuksen tuloksia. Ja juuri näin firmat siis ilmeisesti tekevät. "xx-talofimasta päivää. Ostaisin teiltä rts-tuloksia, niitä, joissa meidän firma on saanut pelkkää ykköstä siinä hiton monimutkaisessa taulukkokyselyssä, johon ei kukaan osaa vastata"- "selvä, pistetään tulemaan". Kuluttaja ei kai näitä tietoja saa, ja mitä kuluttaja näillä tiedoilla tekisikään, kyllähän tällaisen tilastollisen jargonin tulkinnassa tarvitaan talotoimittajan myyntimiestä. Kuluttajahan voisi muuten ymmärtää asian väärin ja luulla, että talotoimittajan ylivoimatekijät erottuvat vasta sijalla 2, eikä siitä mitään kauppoja syntyisi!

Jos vielä saan kyseisen tutkimuksen täytettäväkseni, aion ottaa siitä kaiken ilon irti. Antamani vastaukset tullaan todennäköisesti poistamaan datasta tilastolliseen poikkeamaan vedoten. Ihan sama, eipähän kukaan osta niitä tuloksia!

Rouva E

maanantai 17. elokuuta 2015

Hiekkaleikkejä

Nyt on talon pohjatyöt tehty. Tai en tiedä kutsutaanko niitä oikeasti pohjatöiksi, mutta nyt kutsutaan. Tässä pohjatöillä tarkoitetaan sitä, että kaikki puut, pensaat, risukot ja muut epämääräiset maa-ainekset on poistettu, on vähän räjäytelty kalliota, paikalle on tuotu kuorma-autoittain erilaisia hiekka- ja soralasteja, salaojaputket, vesiputket jne on upotettu oikeaan paikkaan ja koko komeus on tasoitettu. On uskomatonta, kuinka nopeasti pelkästä ryteiköstä muodostuu selkeä, tasainen paikka talolle. Ei voi kuin ihailla sitä ammattitaitoa, mikä ison koneen kuljettajalla on!

Talon paikalla näkyy nyt ensimmäistä kertaa talon pohjan muoto. Leikin tontilla lapsuudesta tuttua barbie-nukke leikkiä: "tästä tää menis kotiin", "tässä tää tekis ruokaa", "tässä tää istuis saunassa". Olin näkevinäni kamojaan kasailevien työmiesten katseessa pientä huvittuneisuutta. Ihan sama, tää ei välittäis ollenkaan, tää ois niiiiin onnellinen tästä hiekkakentästä!





Rouva E

perjantai 14. elokuuta 2015

Kumpi tulee ensin: jääkaappi vai ikkuna?

Talon suunnittelussa aloitetaan yleensä pohjapiirrustuksen laatimisesta. Niin meilläkin tehtiin. Koko homma alkoi eri talotoimittajien valikoimiin tutustuessa, jolloin totesimme että yksikään niistä ei täytä vaatimuksiamme. Kaikki talotoimittajat kyllä sanoivat että valmiita pohjia voi muuttaa tarvittaessa. Näppärimmät talotoimittajat muokkasivat kuvia hienoilla tietokoneohjelmilla, joilla saatiin lähes tapetin kuviotkin näkyviin, kun taas toiset myyjät kaivoivat laukusta leivinpaperia muistuttavan paperiarkin ja piirsivät siihen seinät "suunnilleen tähän kohtaan". Ei kai se niin tarkkaa ole...

Päädyimme metsärinteen haasteellisen muodon vuoksi kuitenkin omaan arkkitehtiin, joka suunnitteli talomme. Talon alkuperäinen paikka oli metsärinteen alaosassa, jolloin yritimme saada talon asettumaan kauniisti jyrkkään rinteeseen. Arkkitehti tuotti meille 3 vaihtoehtoa, jokaisessa oli kellari ja asuinkerros. Arkkitehti ilmeisesti innostui projektista, koska piirsi vielä lisäksi mustan hevosen: 3 kerroksisen, kapean mutta korkean talon. Talo oli arkkitehtuurisesti hieno, oli valonkulkua, sisäänkäyntiä sekä alhaalta että ylhäältä. Kolmikerroksissa talossa keittiö ja olohuone olivat ylimmässä kerroksessa parhaan näkymän vuoksi. Kauppakassien raahaminen rapuissa ratkaistiin sisähissillä. Näin jo itseni istuskelemassa hississä mukavan hissimusiikin soidessa, muuta taisivat nähdä lentäviä euron seteleitä. Kolmikerroksisesta talosta luovuttiin, ei pelkästään hissin hinnan vuoksi, vaan myös siksi, että sen toteuttaminen hirrestä olisi ollut haasteellista. Joskus myös yksinkertaisempi on kauniimpi.

Jäljelle jääneistä suunnitelmista pitkä ja kapea suunnitelma istui täydellisesti rinteeseen, mikä oli koko suunnittelun lähtökohta. Siitä alkoi yksityiskohtien viilaus. Keittiön ikkunoiden paikka määräytyi sen mukaan, minkä jääkaapin valitsemme. Eli ennekuin ikkunoiden paikat ja koot lyötiin lukkoon, piti käydä jääkaappikaupoissa. Muiden mielestä ikkunoiden mitoitus jääkaapin mukaan oli hupaisaa, omasta mielestäni se oli edellytys täydelliselle symmetrialle.

Kun talon pohjasuunnitelma oli vihdoin valmis ja rakennuttaja valittu (tästä prosessista kuulette myöhemmin), eli kaikki lyöty lukkoon, talon paikka vaihtui rinteen alaosasta rinteen yläosaan. Kellari poistui, mutta muita suuria muutoksia ei enää pystynyt tekemään. Tai olisihan niitä voinut tehdä, se olisi vain vaatinut lisäkustannuksia ja lisää unettomia öitä, sillä kun siirretään jääkaappia, pitää siirtää ikkunoita, ja kun siirretään ikkunoita, pitää siirtää yhtä seinää, ja kun siirtää sitä seinää, pitää siirtää toista seinää ja sitten yksi sisäovi onkin väärässä paikassa... Kiitos ei, jääkaappi olkoon siinä mihin se oli suunniteltu!

Talostamme tulee siis pitkä ja kapea. Kuvassa talo näyttää hyvältä, mutta talon paikalla nurkkien merkkejä ihmetellessä talon pitkulaisuus korostuu. Mielenkiintoista nähdä millainen siitä sitten ihan oikeasti tulee.

Tässä vaiheessa (ennekuin ensimmäistäkään seinää on oikeasti edes tehty) on jo alkanut jossittelu: Jos olisimme tienneet... jos olisimme tehneet... jos olisimme sitä ja jos olisimme tätä... ja ennekaikkea jos MUUT olisivat sitä ja tätä... Hetken jossiteltuamme totesin, että elämässä voisi tehdä monia asioita toisin, tärkeintä ei kuitenkaan ole se että mitä kaikkea olisi voinut tehdä toisin (se on nimittäin erittäin helppo sanoa) vaan se että tietää miksi teki mitä teki ja perustelu pitää!

Rouva E

torstai 13. elokuuta 2015

Happamia sanoi kettu

Vierailimme viime viikolla asuntomessuilla, se on ollut yksi lempi kesäharrastuksistamme siitä lähtien kun aloimme haaveilemaan omasta talosta. Ensimmäisistä messuista lähtien huomioini on kiinnittynyt erilaisiin asioihin. Ensimmäisillä messuilla taisin keskittyä vain siihen että siellä on taloja ja jostain kojusta sai ruokaa. Kaukana kotoa olevilla messuilla kiinnostavinta oli kesäinen automatka tienvarsi kahviloineen ja pikkuputiikkeineen. 

Mitä lähemmäs oma projekti on tullut, sitä fokusoituneempi olen ollut. Viime vuonna tarkastelimme messuilla talojen rakenteita, erilaisia talotoimittajia, erilaisia talojen tyylejä yleisesti. Muistan täyttäneeni messukyselyä, jossa kysyttiin parasta sisustusta. En osannut sanoa, olin niin keskittynyt vain rakenteisiin. Tänä vuonna keskityin enemmän pintamateriaaleihin, niihin mihin vielä voi vaikuttaa. Jokaisen talon kohdalla kohtasin kuitenkin pienen pelon, mitä jos tämä talo onkin kivempi kuin meidän tuleva talo?

Huomasin yrittäväni löytää kaikista taloista jonkun vian, jota ei olisi meidän talossa. Näin saan oman talomme näyttämään paljon paremmalta kuin muiden talot. Erityisesti pienet huoneet ja muka liian kapeat terassit olivat mielestäni arkkitehtuurisia emämunauksia. Omassa talossammehan huoneet ovat hieman isompia (tai luulen niiden olevan) ja terassialueet on mitoitettu juuri oikein (tai luulen niiden olevan) monipuoliseen käyttöön. Paheksuin myös sitä, että talot on rakennettu niin lähekkäin, ettei yksityisyyttä juurikaan ole. Tällä perustelen itselleni sitä, että talomme tulee sijaitsemaan keskellä metsää ja peltoja. Herra S:n kanssa totesimme messujen jälkeen tehneemme juuri oikeita ratkaisuja.

Niihin asioihin, mihin vielä voi vaikuttaa, eli pintamateriaaleihin, löysin ihan kivoja vaihtoehtoja. On ihan kiva, että "tiedän mitä haluan" ajatteluni saa hieman erilaisia näkökulmia. Tiedän kuitenkin palaavani niihin ensimmäisiin päätöksiini. 

Tämän vuoden asuntomessut saattavat kuitenkin olla viimeiset. Ensi vuonna oman talon pitäisi olla valmis, ja asuntomessujen "ihana, tollaisen mä haluan" ajatukset joko tuottavat tuskaa siitä ettei sellaista enää voi tehdä tai vaihtoehtoisesti houkuttelevat meidät uuden rakennusprojektin ääreen.  Kolmas vaihtoehto on, että löydän kaikista taloista vikoja ja totean messujen laadun huonontuneen sitten viime vuosien ja paheksun messujen kovaa hintaa joka meni huonoilla messuilla ihan hukkaan.
Niin tai näin, luulen että on kaikille armeliainta jättää messut väliin. 

Rouva E

sunnuntai 9. elokuuta 2015

dynamiittia, dynamiittia

"Alue on eristetty. Suoja-aidat on pystytetty ja viiden kilometrin säteellä olevia ihmisiä varoitettu tulevasta pamauksesta. Pommimies on tarkistanut asettamansa panokset vähintään kuusi kertaa, laskenut tarkkaan tuulensuunnan, rinteen korkeuden aiheuttaman ilmanpainemuutoksen sekä ilman lämpötilan. Suojamatot on asetettu tarkasti räjäytettävän alueen päälle. Kolmen kilometrin säteellä oleville ihmisille on jaettu kuulosuojaimia ja tontin läheisyydessä olevat ihmiset on ohjattu suojalasien taakse piiloon. Varoituspiipitys alkaa ensin laiskasti, mutta kiihtyy räjähdyksen lähestyessä 3 - 2 - 1. Valtava räjähdys kuuluu naapuripitäjään asti. Kuuluu myös kohahdus kun kulmakunnan linnut lentävät puista karkuun. Paineaalto tärisyttää lähialueiden talojen ikkunoita. Valtava savupilvi peittää näkyvyyden muutamaksi minuutiksi. Joku soittaa hätäkeskukseen luullen, että sota on alkanut. Savun hälvettyä on aika tarkistaa vauriot."





Todellisuus on tarua ihmeellisempää ja muutamalla pienellä posautuksella, joista todellisen tarinan mukaan ei kuulemma kuulunut juuri mitään ääntä, saatiin epätasainen kallio kivimurskeeksi. Savupilvi oli ollut nippanappa silmin havaittavissa eikä naapuripuussa pesinyt lintu tainnut edes herätä päiväuniltaan. Myytinmurtajat olisivat niin pettyneitä! 

Vaikka jännityksellä odotin myytinmurtajien tapaista ikimuistoista valtaa pamausta, hallittu räjäytys  teki tehtävänsä paremmin kuin hyvin. Kallio saatiin muotoiltua talon pohjaksi sopivaksi, ja kivimurskeesta saatiin hyvää täyttöainesta. Räjäytysasiantuntija todella näytti tietävän mitä tekee. Myytinmurtajia katsellessa olen joskus hieman naureskellut kun paikalle on pyytetty räjäytysasiantuntija. Tarkoituksena on ollut räjäyttää esim. auto. Näin maallikon näkökulmasta kokonaisen esineen täydellinen räjäytys kilometrien kokoisella suoja-alueella ei voi olla kovin vaikeaa: laitetaan niin paljon dynamiittia, bensaa, ruutia ja muita räjähdeaineita että varmasti poksahtaa. Kallion räjäytys tiettyyn tasoon asti melko rajatulla alueella, sen sijaan vaatii mielestäni enemmän ammattitaitoa. Liian iso räjähdemäärä tai väärin asennettuna: "hups, saitte kellarin". Liian vähän tai väärin asennettuna: ei tapahdu mitään. 


Opin tässä episodissa, että jenkkien sarjojen räjäytykset ovat liioiteltuja, räjäytyksiä voi hallita ja hyödyntää hyvinkin pikkutarkasti ja että tässä(kin) kannattaa luottaa asiantuntijaan. Toki vielä hieman houkuttaisi mennä itse hieman poksauttelemaan sellainen "kunnon pamaus", tietäisivätpä naapuripitäjässäkin että meillä rakennetaan.

Rouva E





tiistai 4. elokuuta 2015

Budjet on todella sport!

Kun talonrakennusprojekti alkaa, kuuluu laatia budjetti. Siihen merkitään kaikki kulut ja tehdään arvio rakennusprojektiin menevästä rahasummasta. Tässä vaiheessa valveutuneen rakentajan on pitänyt tutustua rakennusalan käsiteviidakkoon, koska jos sekoittaa vaihtelevat eurosummat ja epämääräiset käsitteet, ei lopputuloksesta voi vastata kukaan.

Netti on pullollaan hyviä neuvoja: Lasketaan talon pinta-ala joka kerrotaan kahdella, jaetaan jollakin määrällä riippuen siitä missä asutaan (ilmeisesti asuinpaikka muutetaan jotenkin luvuiksi) ja sitten syötetään indeksi. Tarkempi ohje määrittelee hintahaarukan, kunhan ensin on syöttänyt kaikki omat tiedot lähes pankkitunnuksia myöten, sekä suostunut, että jokainen rakennusalaa hiemankin liippaava yritys saa ottaa yhteyttä markkinointimielessä ja kaikkia tietojasi saa myydä vapaasti Nigeriaa myöten. Tämä palvelu tosin maksaa 130 € vuodessa, ja on siis tarkoitettu ilmeisesti niille omakotitalorakentajille, jotka tekevät tätä työnsä ohessa useamman kerran vuodessa. Helpoimmalla pääsee kun vain laskee talon pinta-alan kerrottuna 1500-2000€, riippuen kuinka paljon tekee itse ja kuinka kalliita materiaaleja käyttää (edullinen - tavanomainen - kallis). Omalla kohdallani tuo asteikko on naurettava: edullinen ja tavanomainen, hei haloo!

Ihmettelimme kuinka hinta-arvion tekeminen voi olla näin monimutkaista. Tutustuessamme rakennusalan hinnoitteluun arvion laskemisen haasteellisuus avautuu. Esimerkki: Lähetimme perustustöitä varten 17 tarjouspyyntöä, kuvasimme tarkasti mitä haluamme tarjouksen sisältävän ja mihin mennessä tarjous pitäisi meillä olla. Saimme 5 vastausta, joista yksikään ei täyttänyt juuri sitä sisältöä, jonka pyysimme, ja jotta vertailu olisi vaikea tehdä, sisällöt vaihtelivat huomattavasti. Kalleimman ja edullisimman ero oli n. 35 000 euroa. Halvimpien kohdalla oli pakko tihrustaa tarkasti että kyllä se sisältää sen kuuluisan alv:n, joka kuulemma lisätään jokaisen urakkahinnan päälle, jos maksajan ilme ei hinnan kuultua värähdäkään. Totesimme, ettei rakennusala taida kärsiä taloudellisista ongelmista tämän päivän Suomessa....

Näitä tarjouspyyntöjä tehdään yhden taloprojektin aikana useita. Lähtien liikeelle tontista ja päättyen listoihin (käsitykseni mukaan listat ovat ne viimeiset, ne joihin sitten rahat ei enää riitä). Jos jokaisessa hintahaarukka vaihtelee "muutamankymmenentuhannen" välillä, ei ole ihme, ettei kukaan oletakaan, että koko projektista saataisiin jonkinlainen todellinen hinta-arvio tehtyä.

Hinta-arvio on kuitenkin hyvä tehdä, jos ei itseä varten, niin vaikka pankkia varten. Pankillamme oli yksinkertainen malli: mihin rakennatte, mitä rakennatte ja kuinka ison rakennatte? Kuinka paljon saatte palkkaa? Näiden tietojen jälkeen pankkineiti näpytteli hetken kauniisti lakatuilla kynsillä ja kysyi riittääkö tämä summa. Kyllä riittää, se siitä.

Meillä on siis budjetti, mutta kenen tahansa Teidän, arvoisat lukijat, heittämä budjetti voi olla lähempänä totuutta kuin meidän "laskelmamme". Olemme toki varautuneet siihen, että budjetti pettää. Näin sanotaan netissä ja näin sanovat kaikki jotka ovat selvinneet elossa vastaavasta projektista. Jotenkin tuntuu, että näin tulemme mekin sanomaan kun projekti on ohi.

Jäljelle jää enää se filosofinen kysymys, minkä hintalapun omalle kodilleen antaa? Kumma kyllä, tässä Herra S tai pankkineiti eivät olleet kanssani samaa mieltä. No, ehkä tässä vaiheessa ei kannata huudella että oma koti on kultaakin arvokkaampi, sille ei voi laittaa hintalappua.

Rouva E

maanantai 3. elokuuta 2015

Ei Roomaakaan rakennettu päivässä...

... mutta tie rakennettiin kolmessa päivässä.
Oli kaunis ja kesäinen aamu, iso kone, sellainen jossa on telaketjut ja kauha, tuli tontin reunaan. Koneen tarkoituksena oli tehdä tie. Herra S:n kanssa jännityksellä odotimme mitä tuleman pitää. Tientekijämies arvioi, että tien teko kestäisi kolme päivää, talon paikan tasaus muutaman päivän lisää. Katselimme risukkoa, johon tie tulisi ja ymmärsimme mitä tarkoittaa "aikataulujen pettäminen rakennusprojektin aikana". Tulimme vielä iltapäivällä ihmettelemään kun kone seisoi ilman työmiestä parin metrin "tien" päässä. Kolme päivää tuntui hyvin suhteelliselta käsitteeltä.

Kävi ilmi, että iso kone oli mennyt rikki, heti alkumetreillä. Koneen korjaus kesti päivän. Korjattu kone osoittautui kunnon työmyyräksi ja koneenkäyttäjä todella rautaiseksi asiantuntijaksi. Kolmen päivän kuluttua, ihan kuten meille oli luvattu, tie oli valmis. Oli aika hieno tunne ajaa tietä ensimmäistä kertaa, ihan kuin olisi kotiinsa tullut!

                   

















                   

Erityismainintana pitää vielä kehua koneenkäyttäjää, joka oli kasannut tontilta löytyneet isot kivet rinteen reunaan kiviaidaksi. Näen jo, kuinka olen viimeistellyt sen kauniiksi aidaksi, jossa kasvaa kauniit kukat kivien välistä, ja jolla istuskellessa voi nauttia kupin kaakaota auringonlaskun aikaan. Muut taitavat nähdä vain rivin kiviä, pelkkiä kiviä.

Sitten vielä talon paikan tasaus. Siihen piti mennä pari päivää, no, meni vähän enemmän. Metsärinne on nimensä mukaisesti rinne. Ympäröivä maasto on metsää, peltoa ja upeita kallioita, joten ei voinut tulla kovin suurena yllätyksenä, että talon paikkaa hieman kuopiessa, tulee kallio vastaan. No, ei muuta kuin räjäytysukko paikalle. Ukko pelmahti tontille perjantai-iltana ja ilmoitti tulevansa paukauttamaan maanantai-aamuna, jolloin "pinnat pitää olla merkitty". Selvä, siinähän se viikonloppu meni niitä "pintojen merkintöjä" ihmetellessä kaikkien asiantuntijoiden ollessa viikonlopun vietossa.


Tarina kertoo, että oli sen verran tehokasta suunnittelua, ettei kannata olla 10 kilometrin säteellä kun "hieman räjäytellään". Hieman pelottaa, että metsärinteestä on räjäytyksen jäljiltä enää se metsä, tai siis iso kasa tulitikkuja. Ja sen rinteen tilalla iso kuoppa. Kuten pieni sukulaispoika sanoi "haluan nyt kulkea tässä kallion ympärillä, koska tulevaisuudessa tätä ei enää ole. Voi olla että mitään tätä ei enää ole". Jäämme siis odottamaan pamausta ja kerron heti jos/kun metsärinteen nimi vaihtuu tulitikkukuopaksi.


Rouva E