perjantai 30. lokakuuta 2015

Putkimies on kiva mies

Talojen sähköt ja putket ovat aina olleet itsestään selvyyksiä, joiden olemassaoloon on havahtunut lähinnä silloin kun ne ovat puutteelliset. Minulle putkityöt on tarkoittaneet vessan ja vesihanojen toimivuutta, ja sähköt siis tasan sitä, että valot ja tv syttyvät ja sammuvat niin halutessani. Myös tässä projektissa putkityöt ja sähkötyöt tuntuivat vain välttämättömiltä pahoilta, joiden en ajatellut kiinnostavan itseäni kovinkaan paljon. Toisin kävi, kiitos loistavan putkimiehemme.

Putkityöt alkoivat jo siinä vaiheessa, kun perustukset oli tehty, ja perustukset täytettiin soralla. Tuolloin lattian alle siis jäi jotain putkia (oletan niiden liittyvän jotenkin viemäröintiin) ja seuraavat putket asennettiin lattian eristyksiin (oletan niiden liittyvän jotenkin puhtaan veden kulkemiseen). Käyttämäni loogikan mukaan talon putkityöt olisi pitänyt olla tässä vaiheessa valmiit. 



















Putkityöt kuitenkin jatkuivat kattoon asennettavien ilmanvaihtoputkien asennuksella. Jokainen putki suojattiin eristeellä ja putkimies kokosi kokonaisuutta kuin palapeliä leikkaa-liimaa-menetelmällä. Ilmastointiputkisto näyttää täysin mittatilaustyönä tehtynä (niinkuin se onkin), jokainen pala on juuri oikean kokoinen ja liittyy täydellisesti edelliseen ja seuraavaan palaan. 






Nyt on siis putkityöt lähes valmiit. Paikoilleen laitetut putket pitää enää kiinnitää "järjestelmään" (oletan sen tarkoittavan lämmityslaitetta, viemäreitä ja sitä tekniikkaa, josta vesi tulee taloon). Pisteenä i:n päälle tulevat sitten wc-pöntöt, lavuaarit, suihkut, lattiakaivot ja liesituuletin.

Erityiskiitos pitää antaa todella mukavalle putkimiehelle. On ollut todella kiva mennä työmaalle, kun paikalla on ollut iloinen, sosiaalinen ja työstään innostunut ammattilainen! 

Rouva E


tiistai 27. lokakuuta 2015

Aselepo Mammutin kanssa

Ennen kuin talotoimittaja pääsee pälkähästä ja eroon talonrakentajista, pitää pitää vastaanottotarkastus. Siinä tarkastetaan, että kaikki työt on tehty kuten pitää ja talotoimittajalle annetaan ikäänkuin vastuuvapaus. Se ei toki tarkoita sitä, että jos myöhemmin ilmenee jotain katastrofaalista, niitä ei korjattaisi. Ne menevät sitten takuun piikkiin, ja se lienee oma aiheensa. Tämä ei myöskään tarkoita, että koko talo olisi valmis, se tarkoittaa vain, että talotoimittajan työt (meidän kohdallamme ulkoseinät, ikkunat, ovet ja katto) ovat valmiit. Loput työt jatkuvat muiden toimijoiden toimesta.

Meidän vastaanottotarkastukseen osallistui itseni ja Herra S:n lisäksi Mammuttikodin edustaja. Kyllä, juurikin yksi niistä herroista, kenen kanssa kävimme kiivasta sähköpostikeskustelua. Tämän lisäksi paikalla oli Mammutin yhteistyökumppanin (sen, joka oikeasti rakensi talon) edustaja, tai itseasiassa edustajia oli kaksi. Vastaavamestarimme (joka ei päässyt osallistumaan) oli laatinut edellisenä iltana listan puutteista ja toimittanut sen sähköpostilla Mammutille. Mammutin vastaus puutteisiin oli samaa luokkaa kuin sähköpostit aiemmin, joten odotukset tarkastukselle eivät olleet kovin positiviiset. Ei sen puolen, luulen ettei Mammuttikaan odottanut tästä tapaamisesta viikon mukavinta.

Tapaaminen oli kuitenkin yllättävän onnistunut. Kävimme kaikki puutteet läpi kunnolla, saimme vastaukset kysymyksiimme ja palautteisiimme vastattiin asiallisesti. Tehtiin myös korjauslista, ja selkeä päivämäärä mihin mennessä nämä korjaukset on tehtävä. Myös asiat, joille ei nyt tehdä mitään kirjatiin, joten jos tulee myöhemmin niiden suhteen yllätyksiä, asiaan palataan uudestaan. Kuuluisasta 8 mm raostakin tuli puhe. Ei voinut Mammutin edustaja sitä sanoa huomaamattomaksi. Totesi kyllä, että jos talo maalataan tummalla värillä, rako ei erotu enää niin selkeästi. En ollut kovin tyytyväinen vastaukseen, mutta luojan kiitos emme ole alunperin suunnitelleet talolle vaaleaa väriä! Tarina kertoo, että 8 mm raosta on keskusteltu useamman henkilön toimesta Mammutilla. Sitä tarina ei kerro, meinaako Mammutti tehdä asialle tulevaisuudessa mitään. Uskoisin kuitenkin, että nimemme on syöpynyt Mammuttilaisten mieliin ja painajaisiin.

Tapaaminen osoitti, kuinka tärkeää ihmisten tapaaminen oikeasti kasvotusten on. Asioita voidaan toki hoitaa puhelimitse tai sähköpostilla, mutta ne jättävät aina tulkinnan varaa riippuen mielentilasta, vuorokaudenajasta ja 8 millimetrin suhteellisesta koosta. Uskon, että Mammutin edustaja (jonka siis tapasimme nyt vasta ensimmäistä kertaa) ei pitänyt meistä sähköpostien perusteella yhtään sen enempää kuin mekään hänestä, mutta tapaamisen jälkeen ainakin meille jäi kuva inhimillisestä ihmisestä, joka varmasti (ehkä) tekee parhaansa (ainakin omasta mielestään) työssään. En usko, että tapaamisen jälkeen mekään kannamme "vuoden hankalin asiakas" titteliä enää (ehkä). Jos tapaamiset olisivat olleet koko tähän astisen projektin aikana säännöllisiä, olisimme molemmin puolin säästyneet paljolta vaivalta, harmilta ja epäluottamukselta.

Sen vielä halusin Mammutin ja jokaikisen rakennusalan asiantuntijan muistavan, että vaikka rakentaminen on heille jokapäiväistä työtä, arkea ja täynnä itsestään selvyyksiä, meille tämä projekti on ainutlaatuinen.

Rouva E

P.S. Mitä sitten käy sille 8 mm raolle? No ei mitään. Yksi seinä ("paraatipuolella") on pelastettu jättämällä rako tekemättä, toisen seinän terassin päälle laitamme tulevaisuudessa katteen, joka peittää raon ja kahdelle seinälle se nyt toistaiseksi jää näkyviin. Ehkä siihen joskus voi laittaa vaikka valolipan, jolla saa seinälle kauniin epäsuoran valaistuksen.

P.S 2. Suosittelisinko tämän perusteella Mammuttikotia? En suosittelisi yhtä amatööreille kuin me. Enkä etenkään heidän asennustaan. Mammutti on varmasti hyvä yhteistyökumppani sellaisille, jotka osaavat lukea teknisiä piirrustuksia, huomioida pienimmätkin yksityiskohdat piirrustuksista, osaavat ja pystyvät valvomaan asennusta koko ajan, eivätkä kaipaa talotoimittajalta yksityiskohtaisia tietoja. Mammutin päätuote, eli hirret ovat erinomaiset, kauniit ja juuri sellaiset kuin toivoimme niiden olevan. Ikävä kyllä pelkät hirret eivät vielä tee taloa.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Tiimityöskentelyä katolla

Rakennusprojektissa ystävien apu ja tiimityöskentely on tärkeää. Tänään vuorossa oli talon katonrajassa olevien hirsipaneelien suojaus. Käytännössä tämä tarkoitti, että katon rajaan piti saada sudittua suoja-ainetta. Periaatteessa yksinkertaista, mutta käytännössä hieman monimutkaisempaa. Pitkien sivuseinien suojaus onnistui hyvin pitkään jatkovarteen liitetyllä sudilla, mutta ongelmaksi muodostui päätyseinien kattokolmioiden (mikäli niitä niin kutsutaan) suojaus, koska jatkovarsi ei ylettänyt niin korkealle.

Saimme vieraaksi (ilmaiseksi työvoimaksi) houkuteltua ystäväpariskunnan, jonka kanssa pähkäilimme ongelmaa. Päädyimme siihen, että jonkun on kiivettävä katolle. Porukkamme koostui kolmesta korkeanpaikankammoisesta ja yhdestä hullusta. Olin nähnyt, kuinka mm. putkimies oli viikolla tepastellut katolla ilman mitään suojavälineitä ja kiipesin uhkarohkeasti katonrajaan tarkoituksena tepastella siellä yhtä ketterästi. Eipä mennyt niinkuin strömsöössä, eikä niinkuin putkimiehellä. Katto olikin liukas, eikä siitä saanut käsin minkäänlaista otetta. Se siitä yrityksestä. 

Pienen uuden pohdinnan jälkeen yritimme uudestaan. Tällä kertaa hyödynsimme kiipeily- ja geokätköilyharrastuksesta tuttuja kiipeilyvaljaita ja köysiä. Rouva E kiinnitettiin valjailla köyden toiseen päähän, ystävämme Herra H köyden toiseen päähän. Sitten vain köysi katon harjan yli, Herra H toiselle puolelle varmistajaksi, ja eikun menoksi! Kiipeilyköyden varassa katolle kiipeäminen ja siellä suojauksen sutiminen ei ollut temppu eikä mikään! Herra H piti köyden sen verran tiukalla, että vaikka olisin liukastunut, en olisi valunut katolla yhtään alaspäin. Tiimityöskentely täydentyi Herra S:n toimiessa viestimiehenä ja ystävämme Rouva P:n hoitaessa sudin kastelu suoja-aineessa. 

Rouva E katolla
Herra H varmistajana harjan toisella puolella
En tiedä, täyttikö toimintamme työturvallisuusmääräyksiä, vaikka jalassani olikin turvakengät. Täytimme mielestäni kuitenkin suurimman osan kiipeilyturvallisuusmääräyksistä ja sen myötä tiedän, että tippumisriskini oli nolla verrattuna siihen mitä se on ollut kaikenmaailman työmiehillä, jotka ovat katolla tai hirsikehikon päällä tepastelleet ilman ensimmäistäkään turvaköyttä.

Päivä oli yksi rakennusprojektin hauskimmista. Ei pelkästään siksi, että katolla kiipeileminen turvallisesti on hauskaa puuhaa, mutta ennenkaikkea sen vuoksi, että keksimme ongelmaan itse ratkaisun, ilman rakennusalan ammattilaisia (kaikki kunnioitus heille) tai kalliita vuokrattavia laitteita tai telineitä. Oli myös mukavaa päästä touhuamaan ystävien kanssa tiiminä. Tällä tavalla talosta tulee enemmän ja enemmän meidän talo, ei vain siksi, että maksamme sen kulut, vaan siksi, että siihen liittyy jo tässä vaiheessa ihania ja hauskoja muistoja. 

Suuri kiitos Herra H ja Rouva P!
Rouva E

perjantai 23. lokakuuta 2015

Roskaa, roskaa, roskaa

Taloprojektissa syntyy roskaa. Itseasiassa taloprojektissa syntyy aika paljon roskaa, ja roskat ei ole mitään pieneen alepan muovikassiin kivasti sujahtavaa pikkusälää. Pidimme tänään työmaalla Herra S:n kanssa jätteenroudauspäivän, kuskasimme siis roskia työmaalta kaatopaikalle, vai pitääkö sitä nykyään kutsua jäteasemaksi?

Olin varautunut roskasavottaan jo ennen rakennustöiden alkua hankkimalla tutun-kaupan välityksellä isoja säkkejä. Tiedättekö sellaisia, joiden noudon voi tilata myös paikanpäältä, olisiko ne nimeltään siistipiha tai suursäkki tai jotain muuta vastaavaa. Nämä säkit saattoivat olla koko taloprojektin edullisin ostos, sillä maksoin yhdeksästä säkistä viinipullon. Toivon sydämestäni, että viinipullo on tuottanut myyjille yhtäpaljon iloa kuin säkit ovat tuottanee hyötyä meille! No, näitä säkkejä on sitten täytelty jos jonkunäköisillä roskilla työmaalla ja tänään lähdimme tyhjentämään säkkejä jäteasemalle. Lastasimme säkit peräkärryyn ja eikun menoksi.


Jäteasema on meille tuttu paikka, ajetaan luukulle, sanotaan mitä jätettä ollaan tuomassa, maksetaan maksu, viedään jätteet niille kuuluville paikoille. Äkkinäinen voisi olettaa asian olevan hyvinkin selkeä. Asia ei kuitenkaan ole aina niin selkeä. On helppo viedä jäteasemalle esim. kipsilevyjen rippeitä, niille on ihan oma paikka. On helppo viedä esim. hella, sillekin on ihan oma paikka, samoin kuin puujätteelle, renkaille, asbestille ja risuille. Mutta entä työmaalla syntynyt epämääräinen jäte? Mihin jäteluokkaan meidän roskamme kuuluvat? Se ei luokittaudu rakennusjätteeksi, koska rakennusjätteellä ymmärrettäneen sellaista jätettä, jota tulee kun esim. puretaan seinää tai koko taloa. Onneksi ystävällinen kassarouva auttoi meitä, meidän jätteemme kuuluisi poltettavien sekajätteiden joukkoon. Lyhyellä matkalla poltettavien sekajätteiden lavalle sisäinen kierrättäjäni kuitenkin heräsi miettimään, voiko tällainen jäte todella olla poltettavaa?

Perataanpa hetki säkkien sisältöä, mitä jätettä tässä vaiheessa työmaalla on syntynyt? Suurin osa näytti olevan muovia, hirsipakettien, eritysten ym. pakkausten pakkausmuovia. Mukana näytti olevan pakettien kiinnitykseen käytettyjä remmejä, nekin jonkunsortin muovia, pahveja joka nekin olivat toimineet pakkauksena (ja olivat muuten aivan litimärkiä), vähän styroksia, laudanpätkiä, paperia, lisää epämääräistä muovia, pari tyhjää virolaista vichypulloa sekä tyhjä rullakebab paketti. Onko nämä jätteet, jotka siis vastaanottoluukulla istunut rouva määritteli poltattavaksi sekajätteeksi, todella poltettavia vai ei-poltettavia? Kierrätykseen perehtynyt henkilö osaisi varmasti luokitella nämä vaikka viiteen kategoriaan, minä ja Herra S ei ensimmäiseenkään. Kierrätykseen perehtynyt henkilö olisi tietysti lajitellut kaikki nuo säkkien sisällöt omiin paikkoihin ympäri jäteasemaa, minä ja Herra S halusimme päästä seitsemästä kuutiosta jätettä helpommin eroon.

Ajoimme auton sekajätteiden pisteeseen. Poltettavien ja ei-poltettavien sekajätteiden lavat olivat vierekkäin. Molemmissa luki selvällä suomenkielellä mitä niihin saa ja ei saa laittaa. Kummassakaan ei juurikaan mainittu meidän säkkien sisältöjä, se kyllä oli mainittu, kumpaan esim. sohva kuuluu laittaa. Koska emme tulleet kirjallisista ohjeista hullua hurskaammaksi, päätimme kurkkia mitä muut ovat laittaneet näiden jätteiden joukkoon. Nopea vilkaisu osoitti, että emme ole ongelmamme kanssa yksin: molemmissa lavoissa oli muovia, pahvia, jätesäkkejä (ties mitä sisällä), huonekaluja, mattoja ja pienelektroniikkaa, jonka jopa minä tiedän kuuluvan toiseen paikkaan. Ei siis apua tästäkään. Tässä vaiheessa pieni kierrättäjä sisälläni nukahti, päätimme totella vastaanottoluukun rouvaa ja tyhjensimme säkkien sisällöt poltettavien sekajätteiden sekaan. Päätöksemme oli ilmeisesti oikea, sillä jäteasemaa vahtivat kaksi vanhahkoa herrasmiestä eivät tulleet huutamaan meille. Niin nimittäin käy jos yrittää ujuttaa vääriä jätteitä väärään paikkaan (nim. kokemusta on).

Ehkä maailma ei pelastu täydellisesti jäteasemakäyntimme myötä. Pelastuu se kuitenkin sen verran, ettei roskiamme löydy naapurien metsistä tai pelloilta, ja työmiesten on taas mukava jatkaa töitä siistillä työmaalla maanantaina. Kun tänään teen illalla ruokaa, ja kuorin perunoita, tuntuu yleelliseltä tietää oikeasti mihin perunankuoret kuuluu lajitella!

Rouva E

tiistai 20. lokakuuta 2015

Lattian logistiikkaa, osa 2

Rakennusprojektin aikana on ollut muutamia aamuja, kun olemme joutuneet heräämään ennen kukonlaulua työmaan vuoksi. Yksi niistä oli tänään alkanut lattian valu. Jokainen näistä aamuherätyksistä, on ollut niin mieluisa, että jopa Herra S, joka tunnetusti ei ole kovin aikainen heräilijä, on pompannut sängystä ylös ilman ensimmäistäkään kehoitusta! Niin myös tänään.

Mutta otetaan vielä pari askelta taaksepäin. Lattian teko alkoi sillä, että soran päälle levitettiin 4 kerrosta eristelevyjä, joihin upotettiin jos jonkinsortin putkea ja sähköjohtoa. Tämän jälkeen lattian päälle laitettiin raudoitus johon kiinitettiin lattialämmitysjärjestelmä. Kaiken tämän jälkeen kävimme Herra S:n kanssa illalla suojaamassa hirsiseinät muovilla, jotta ei jälkikäteen tarvitse kaapia kuivunutta betonia irti puusta.

 



Tänä aamuna saavuimme työmaalle 6.30, jolloin jo pari työmiestä pohdiskeli käytännön toteutuksia. klo 07 ensimmäinen betoniauto kurvasi paikalle eikä työmiehillä kauaa mennyt kun betonia jo alettiin valuttaa letkua pitkin sisälle taloon.



Olin yllättynyt kuinka hienoa ja tasaista jälkeä tuli, tai ainakin näytti tulevan. Olisin kovasti halunnut upottaa käteni vasta valettuun betoniin, mutta ajattelin sen ehkä hankaloittavan työmiesten hommia, joten päädyin jättämään betonipintaan salaa vasemman käden etusormen jäljen. Jälkeä ei pysty hyvällä mielikuvituksellakaan tunnistamaan sormenjäljeksi, se tulkittaneen helposti sotkuksi, mutta minulle se merkitsee oman kodin merkkaamista ikuisiksi ajoiksi. Samalla saan jotain keskusteltavaa seuraavaan rakennekynsihuoltoon, pitääkin kysyä kuinka usein asiakkailla on betonia kynsien alla.




 Rouva E


maanantai 19. lokakuuta 2015

Näkemyseroja

Sanotaan, että käytännön ja tiedemaailman välinen kuilu on syvä. HAH, tuon sanoja ei ole nähnyt rakennusmaailman ja todellisen maailman välistä kuilua! Se alkaa jo terminologiasta, käsitteiden epämääräisestä määrittelystä ja päättyy (ainakin meidän kohdallamme) konkreettisiin näkemyseroihin, siitä miltä asiat näyttävät. Erojen välinen teoreettinen etäisyys hipoo avaruusfysiikan lakeja, käytännössä se kulminoituu 8 millimetriin.

Seinäämme tehty 8 mm:n rako on aiheuttanut aikamoisen sähköpostiliikenteen Mammuttikodin kahden ihmisen, meidän vastaavan mestarin, minun ja Herra S:n välillä. Kaikki, jotka ovat joskus lähettäneet ryhmäsähköposteja, tietävät, kuinka ärsyttäviä ne ovat. Siinä vaiheessa kun olet vastaamassa ensimmäisen kirjoittajan kommentteihin, toinen on jo ehtinyt vastata ja joudut muokkaamaan omaa vastaustasi, jotta voit huomioida myös toisen kirjoituksen ja loppujen lopuksi joku kolmas ehtii siihenkin väliin. Se, jonka oikeasti pitäisi vastata, ei vastaa, koska hän ei oikein tiedä mitä pitäisi vastata ja nopein (tai äkkipikaisin) on ehtinyt vastata toisen puolesta jo jotain, jonka sitten neljäs ihminen joutuu korjaamaan, koska kirjoitettu vastaus oli hieman virheellinen tai ainakin poikkeava toisen ihmisen ilmoittamasta. Jotta pakka saadaan vielä enemmän sekaisin, osa viesteistä lähetetään vain osalle asianomaisia, jossain vaiheessa sähköpostiliikennettä jakeluun lisätään uusia ihmisiä, osalle porukasta soitetaan puhelimella ja osa keskusteluista käydään kasvotusten kahden ihmisen toimesta. 
Kukaan ei lopulta muista, mikä alkuperäinen asia oli, ja sähköposti on täyttynyt ok, kiitos, samaa mieltä ja kuitti - sisältöisistä sähköposteista. 

Huolimatta tehokkaasta kommunikoinnista, 8 millin rako-ongelmamme ei ole poistunut. Tässä muutamia seikkoja, joista kävimme / käymme keskustelua sähköpostitse:

1. Mammuttikodin mielestä kyseessä on heidän yleinen tapa tehdä taloja, ja myyjä ei ole voinut myydä mitään muuta ratkaisua. Meidän mielestä Mammutin edustaja ei todellakaan tiedä mitä heidän myyjänsä myy. 
2. Mammutin mielestä rako on huomaamaton, meidän mielestä Mammutin pitäisi käydä spec saversillä.
3. Mammutin mielestä naiset ovat tässä tilanteessa esteettisissä asioissa tarkempia kuin miehet. Meidän mielestämme kromosomieroilla ei voida perustella asiaa, varsinkaan kun kaikki työmaalla käyneet miehet ovat ihmetelleet rakoa.
4. Mammutin mielestä meidän, täysin amatöörien, olisi pitänyt ymmärtää rakennuspiirrustuksista että rako tulee. Meidän mielestä se on liikaa pyydetty varsinkin, kun Rouva E ei hahmota piirretystä pohjapiirrustuksesta edes 10 ja 15 neliön huoneen kokoeroa. 
5. Mammutin mielestä rako on ollut meidän nähtävillä kaikissa Suomen Mammuttikodeissa. Meille ei tullut mieleenkään kiertää kaikki Suomen Mammuttikoteja etsien rakoa, josta emme ole edes olleet tietoisia! 
6. Mammutin mielestä asia on loppuunkäsitelty. Arvata saattaa että ainakaan minun mielestäni ei ole!

Jos tästä(kin) tapauksesta pitää löytää jotain hyvää, olkoon se saamamme oppi. Jotkut asiat on vain opittava kantapään kautta. Jos joskus vielä rakennamme taloa, talotoimittajan myyjä joutuu koville, ei nimittäin tule olemaan niin pientä yksityiskohtaa koko talossa, jota ei sopimusneuvotteluissa revittäisi esiin ja josta ei vaadittaisi kirjallista lupausta kuvan ja muutaman todistajan kera. Tällainen projekti piti tehdä, oppiaksemme että sanallisiin lupauksiin ei voi luottaa. 

Rouva E

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Ei mennyt niinku strömsöössä, prkl!

Talon rakentamisessa kannattaa varautua yllätyksiin, myös negatiivisiin sellaisiin. Meillä niitä on tämän projektin myötä tullut muutamia, ja olen selvinnyt niistä erittäin hyvin (omasta mielestäni), en ole nostanut suurta meteliä rakennuslupahäslingistä (josta en uskalla kirjoittaa ennekuin kaikki tarvittavat loppuleimatkin ovat papereissa), väärin laitetuista ruuveista, tai puuttuneista asennusvälineistä, enkä kiukutellut ihan jokaisesta yksityiskohdasta, josta olisin voinut kiukutella.

Mutta nyt on kamelin selkä katkennut! Meidän seiniin, jokaiseen ulkoseinään, on tehty 8 millimetrin rako! Ja se, joka sanoo, ettei 8 mm rako ole iso, voi vapaasti tulla vaikka 3 kilometrin päähän metsärinteeltä katsomaan kuinka se näkyy ja pitkälle. Rakennusmaailmassa kyseessä on rakennusteknisesti oikein tehty ratkaisu, jossa hirsiseinä muuttuu hirsipaneeliseinäksi. Tällainen rako pitää jättää, jotta kattorakenteet tuulettuvat ja sadevesi ei kulkeudu seinän rakenteisiin (siis niihin umpipuusta oleviin hirsiin). Samalla alimman paneelin alareuna on leikattu suoraksi (joten se todella erottuu muodoltaankin hirrestä)! Todellisessa maailmassa kyseessä on ämpäriruma ratkaisu, joka pilaa koko talon ulkonäön!



Tästä suivaantuneena päätin osoittaa reklamaationi Mammutille.  Olin ostoneuvotteluissa kysynyt talomyyjältä (kutsuttakoon häntä tässä talomyyjäksi), että näkyykö hirren ja hirsipaneelin välinen raja. "Ei näy" sanoi talomyyjä. MAI ÄÄS, rako näkyy kuuhun asti ja aioin siis ilmoittaa tämän asian talomyyjälle, joka samaisessa myyntihimossaan lupasi minulle, että saan soittaa ihan milloin vain, jos joku asia ei mene toiveeni mukaan. Voi mies-raukka, ei tiennyt minkä kidutuskohtalon itselleen allekirjoitti tuolla lausumalla.

No, siis soitin talomyyjälle, joka (hänen onnekseen) oli lomalla. En lannistunut, vaan soitin hänen kollegalleen, kutsuttakoon häntä tässä vaikka sijaiskärsijäksi. Sen lisäksi, että otin kriittisesti puheeksi talon seinään tehdyn elämää suuremman, ruman raon, vedin mukaan kaikki vanhemmat virheet ja puutteet, joista olin jo lähettänyt mielestäni hyvinkin korrektin sähköpostin, ja johon en ollut saanut asianmukaista vastausta. Jokainen, joka on riidellyt/väitellyt/tapelllut/käynyt kiivasta keskustelua naisen kanssa, tietää, että näinhän siinä aina käy, vanhatkin jutut vedetään mukaan.

Sijaiskärsijä yritti ystävällisesti selittää miksi tietyt ratkaisut on tehty, pahoitteli minkä pystyi, ja yritti vakuuttaa minut sanoilla rakennusteknisesti, yleensä on tapana, näin se menee, säädöksest, insinöörit, piirrustukset. Vastasin sanoilla pettynyt, huijattu, väärää tietoa, valheellista tietoa, epäammatillista toimintaa, ruma lopputulos, sekä muutamalla muulla sanalla, joita en nyt tässä ala mainitsemaan. Sain lopulta lähes itkupotkuraivarimaisen kohtauksen, ilmoittaen, että olen ollut sinisilmäinen ja naiivi luottaessani heihin, ja kadun sitä päivää kun allekirjoitin sopimuksen! Sijaiskärsijä hiljeni hetkeksi. Hieman mietittyään hän sanoi ottavansa yhteyttä johonkin isompaan johtajaan, joka saisi nyt selvittää juurta jaksaen miksi mainitsemani asiat eivät ole menneet niinkuin piti, ja miten tästä eteenpäin toimitaan. 45 minuutin puhelu päättyi siihen, että kiitin sijaiskärsijää kuuntelemisesta ja asian hoitamisesta, ilmoitin myös, että hän voi vapaasti välittää viestini talomyyjälle joko omilla tai minun valitsemillani sanoilla (tunteensiirtoa parhaimmillaan).

En edelleenkään tiedä mitä ämpärirumalle seinäratkaisulle tehdään, sen tiedän että jotain sille tehdään, en tiedä ottaako Mammutilta enää kukaan ikinä yhteyttä tai saako talomyyjä ikinä kuulla näkemyksiäni, vai odottaako Mammutti kaikessa hiljaisuudessa että pääsevät meistä asap eroon. Todennäköisesti sijaiskärsijä on estänyt puhelut numerostani, varoittanut muita kollegoja riehuvasta eukosta ja ilmoittanut talomyyjälle, että kaikki kaupat eivät ole sen rahan arvoisia, että niitä kannattaa tehdä! Omasta mielestäni olen kuitenkin parantanut pienen palan maailma, ainakin omaa maailmaani. Ja aion myös parantaa talomme, unelmamme!

Rouva E


Lattian logistiikkaa

Talon rakennus vaatii järjestelykykyä. Siinä vaiheessa kun on vain unelma ja läntti metsämaata, talon rakentamisen järjestys tuntui hyvin helpolta: Tehdään tie, tasataan tontti, tehdään perustukset, rakennetaan talo eli seinät, katto ja sisätilat. Tässä vaiheessa kun ollaan kohdassa "rakennetaan talo" järjestys on muuttunut hieman monimutkaisemmaksi.

Ensinnäkin luulisi, että kun talon seinät ja katto rakennetaan, tarvitaan yksi porukka, joka tulee ja tekee sen. Ehei, siihen tarvitaan vähintään 4 eri porukkaa: Yksi porukka kasaa seinät, tekee kattoon yhden osan ja laittaa ikkunat paikoilleen, tämän jälkeen tulee toinen porukka, joka tekee jotain seinien ja katon väliin ja tekee ikkunat ulkoa päin valmiiksi. Sitten tulee kolmas porukka joka tekee katon valmiiksi (tai ei siis ihan valmiiksi, mutta melkein). Helppoa vielä tässäkin vaiheessa

Neljäs porukka koostuu kirvesmiehistä, putkimiehistä, lattiamiehistä, sähkömiehistä, laattamiehistä, keittiömiehistä, saunamiehistä ja kaikista sellaisista miehistä, joista ette ehkä ole edes kuulleet. Jotta asia ei menisi liian helpoksi, näiden miesten työskentelyjärjestys on tehty mahdollisimman monimutkaiseksi. Tässä esimerkki lattian teosta: ensin tulee putkimies, joka laittaa osan putkista. Sen jälkeen lattiamies pääsee laittamaan lattiaan eristyksen. Sitten putkimies tulee takaisin, ja tekee jotain eristeiden päälle. Samaan hässäkkään tulee sähkömies, joka on myös kiinnostunut tunkemaan jotain lattian alle. Kun nämä on tehty, lattiamies pääsee jatkaaman töitään, jonka jälkeen taas tulee putkimies ja sähkömies. Hommahan olisi helppo, jos kaikki miehet sopisivat keskenään aikataulusta, mutta tässä projektissa aikataulusta huolehdimme me, toisinsanoen Herra S. Herra S:n on siis huomioitava, että putkimiehellä on syysloma, ja lattiamieskään ei voi ihan joka päivä tulla, sähkömiehellä saattaa olla jokin toinen projekti kesken ja jos putkimiehen loma viivästyttää lattiantekijää, se viivästyttää myös sähkömiestä.




Meidän onneksemme kaikki työmiehet ovat olleet enemmän kuin joustavia, lattiamies työskentelee sunnuntaina, jotta putkimies ehtii ennen lomaansa tekemään tarvittavat hommat, ja putkimies siirtää lomaansa päivällä eteenpäin, jotta lattiamiehen hommat eivät seiso viikkoa loman takia. On myös uskomattoman hienoa katsoa työmaalla, kun ammattilaiset tekevät osittain vuorotellen, osittain samanaikaisesti töitä, ja jokainen tietää miten oma osuus vaikuttaa kokonaisuuteen.

Tämän hienoakin hienommin organisoidun kokonaisuuden vuoksi, talomme lattia etenee kovaa vauhtia. Siellä on putkia, eristeitä (4 kerrosta) ja sähköjohtoja. Viikonloppuun mennessä pitäisi lattian olla valmis lattialämmityksen asentamiselle ja alkuviikosta tulevalle valulle.

Tämän prosessin myötä olen oppinut, että lattia on paljon monimuotoisempi käsite kuin vain parketilla tai laatoilla peitetty suuri ala, jolla kävellään. Se on soraa, eristettä, putkia, johtoja, verkkoa, tekniikkaa, betonia ja erilaisia kerroksia. Nyt luulen jopa osaavani vastata kysymykseen "millainen lattia teille tulee?", eikä vastaus ole parketti tai laminaatti.

Rouva E

p.s. Eristyslevyjen päälle on piirretty talomme huoneet. Muistui mieleen lapsena pihalla leikitty kotileikki, joissa kodin huoneet piirrettiin liidulla asfalttiin. Arvatkaa leikinkö sitä myös metsärinteellä :)


torstai 8. lokakuuta 2015

Käsky kenkäostoksille

Työmaalla pitää olla turvakengät, ja ilmeisestikään bling-bling-sandaalini tai lenkkarini eivät täytä työturvallisuusmääräyksiä, joita turvakengille on säädetty. Sain jälleen kerran vastaavalta mestariltamme puhuttelun siitä, kuinka helposti saatan astua naulaan tai lyödä jalkani johonkin. Minun pitäisi kuulemma hankkia turvakengät. Kuulin lähinnä käskyn hankkia kengät, ja tätä naistahan ei tarvitse kahta kertaa kenkäostoksille käskeä!

Turvakengillä tarkoitetaan kenkiä, joissa on naulaanastumissuoja, ymmärtääkseni jokin vahvike pohjassa, sekä turvakärki. Ilmeisesti niissä voi olla paljon enemmänkin ominaisuuksia, mutta nämä riittänevät perustyömaalla. Kenkiiin on olemassa jos jonkin näköisiä direktiivi-säännös-luokkia, joista tavallinen ihminen ei ymmärrä mitään. Empiirinen tutkimukseni, joka perustuu työmaalla tehtyihin havaintoihin (N=10), osoittaa, että turvakengät ovat ämpärirumia.

Otin siis tehtäväkseni löytää kengät, jotka täyttävät vastaavan mestarin vaatimat työturvallisuusmääräykset, sekä minun esteettisyyskriteerit. Ja eiku googlettamaan... Ensimmäinen osuma, turvakenkäkauppa.com osoittautui loistavaksi löydöksi. Löysin sieltä kokonaisen kategorian naisten turvakenkiä. Olin toki hieman pettynyt, ettei yhdessäkään mallissa ollut bling-blingiä, mutta toisaalta, ehkä se bling-bling olisi hieman ristiriidassa työmaalla käyttämiini 20 vuotta vanhoihin tuulipuvun housuihin. Notetomyself: osta uudet housut, on jo aika.

Valitsin valikoimasta kaksi eri mallia, ja yritin tutustua molempien ominaisuuksiin: oli kuulkaa jos jonkin sortin standardia, pohja PU ja SRC luistonestopohjaa, koita siinä sitten tehdä valinta. Näpsäkkänä naisena soitin kyseiseen firmaan ja esittelin asiani: saanko tämän kaiken suomenkielellä. Sitä saa mitä tilaa, sain kattavan esittelyn turvaluokituksista, erilaisista testeistä, jotka kenkien pitää läpäistä ja jopa hyvän vertailun kahden valitsemani mallin välillä. Sain myös kuulla tehneeni hyvät valinnat, joka sai narsistisen minäni hehkumaan. Puhelimen toisessa päässä ollut mies oli selvästikin myynyt kenkiä aiemminkin naisille. Kengät oli myyty.

Nyt siis odotan innolla että saan uudet hienot turvakenkäni postissa. En malta odottaa että pääsen esittelemään niitä vastaavalle mestarille, ja tepastelemaan niillä työmaalla kuin mikäkin työmiesnainen. Tästä innostuneena aion vielä hankkia sellaiset pinkit raksahousut, pinkin raksapaidan ja sellaiset pinkit liivit, johon saa kaikki pinkit vasarat ja meisselit roikkumaan. Yritän löytää myös pinkin kypärän ja huomioliivin. Jos se kokonaisuus ei lisää uskottavuuttani työmaalla, niin ei sitten mikään!

Rouva E

tiistai 6. lokakuuta 2015

Hirsi, nyt voit painua!

Hirsirakentaminen poikkeaa muusta rakentamisesta muutamalla tavalla. Suurin poikkeus lienee tosiasia, että hirsi elää ja painuu. Se tarkoittaa, että ajan myötä talo painuu kasaan, tai siis ne hirret painuvat kasaan ja talon korkeus vähenee (liioiteltu huonekorkeus ei siis ole ollenkaan liioiteltu). Pahimmat hirsitalojen vastustajat ivailevat, että hirsitalo on valmis vasta kun katto koskettaa lattiaa. Kokeneimmat ja rts-tutkimuksen mukaan Suomen suurimmat hirsitalotoimittajat lupaavat painumatonta hirttä. Tosiasia on kuitenkin se, että painumaa tulee muutama sentti.

Hirsien painuminen vaatii insinööreiltä hieman enemmän pohdintaa sekä suunnittelu-, että toteutusvaiheessa. Talon rakentajan pitää myös tietää mitä tekee (lienee itsestään selvyys amatöörien näkökulmasta, mutta käytännössä asia ei aina ole näin). Talo pitää suunnitella ja rakentaa siten, että painuvat hirret eivät hajota taloa. Tämä tarkoittaa erityisjärjestelyjä mm. ikkunoiden ja ovien kohdalla, muuten hirsi painaa ikkunaa kasaan, eikä tarvitse olla insinööri ymmärtääkseen mitä ikkunalle käy kun sitä painaa muutaman tonnin painolla. 

Seuraava kuvas on minun amatöörimäinen ymmärrykseni asiasta, ei insinöörien kuvaus, eikä oppikirjoista tarkastettu ohje. Tämä kuvaus voi myös pitää sisällään asiavirheitä (vaikka virheen mahdollisuus onkin äärimmäisen pieni): Älkää siis hyvät ihmiset vain lähtekö asentamaan ikkunoita ja ovia tämän kuvauksen perusteella (vaikka tiedän kyllä houkutuksen olevan suuri)!

Ensimmäinen huomioitava asia on, että ikkunoiden ja ovien yläpuolelle on jätettävä reilu rako. Ymmärtääkseni n. 5 cm on sopiva, ja antaa hirrelle liikkumatilaa. Tässä ajattelussa pärjää vielä perus-insinöörin ajattelulla.
Ikkunan yläosan rako mahdollistaa hirren painumisen, ilman että se painaa ikkunaa 
Toinen huomioitava seikka, se, jossa tarvitaan jo vähän kehittyneempää insinööri-ajattelua, on ikkunoiden (ja ovien) sivujen kiinnitys. Hirsiin kiinnitetään ns. karapuut (käsittääkseni ihan peruslauta), joihin vasta kiinnitetään varsinaiset ikkunat. Todellisille amatööreille, kuten itselleni, tiedoksi, että tässä ikkunoilla tarkoitetaan myös ikkunanpuita, ei pelkkiä laseja. Alaosastaan ikkuna kiinnitetään karapuun läpi ikkunan kohdalla olevaan alimpaan hirteen, jolloin sen hirren painuminen vie ikkunaa mukanaan alas. Loogista. Ikkunan yläosa kiinnitetään vain karapuuhun, ei varsinaiseen hirteen. Karapuu kiinnitetään hirteen ruuvilla, jolle on tehty liikkumatilaa viillolla/uralla. Tämä varmistaa sen, että hirren painuessa karapuu ei painu (ainakaan yhtä paljoa), vaan ruuvi kulkee nätisti hirren mukana viiltoa/uraa pitkin alaspäin. Tämä estää ikkunan painumisen sen yläosasta, jolloin ikkuna hajoaisi (ikkunassa kun itsessään ei ole painumisvaraa). 
Ruuvit kiinnitetään karapuun viiltojen yläosan läpi hirteen,
jolloin ruuvit pääsevät liikkumaan alaspäin hirren painuessa
Ikkunan ja hirren välissä karapuu, johon ikkuna kiinnitetään. 
 Kolmas huomioitava asia on eristeet. Koska ikkunoiden ympärillä olevat hirret tulevat liikkumaan, eristeen pitää kestää liike. Kaikki kovaksi kovettuvat eristeet, kuten kemikaaleja täynnä oleva uretaani, on siis poissuljettu. Lienee itsestään selvyys, kuinka joustavaa kova aine on. Vaihtoehtona on eristysvilla. Villa sanana kuullostaa mielestäni paljon rehellisemmältä ja luonnollisemmalta kuin uretaani, olkoonkin, että puhumme nyt tuskin mistään luomulampaan 1800-luvun saksilla keritystä villasta. 

Eli, kun hirsi painuu, ikkunat ja ovet selviävät ehjinä: Ylhäällä on tilaa 5 cm, joten antaa tulla vain, sivuilla karapuiden oikea kiinnitys laskee hirttä, mutta ei ikkunaa, ja ikkunan alaosan ollessa kiinnitetty karapuun läpi hirteen, ikkuna laskeutuu nätistä painuvan hirren mukana, eikä ikkunan alle tai sivuille pitäisi jäädä suuria rakoja, koska eriste joustaa liikkeen mukaisesti.

Hirsien painuminen tuo mukanaan varmasti myös muita rakennusteknisiä huomioitavia asioita, mutta kaikki aikanaan. Meidän talon ikkunat ja ovet on nyt suojattu hirren aiheuttaman painumisen varalta, joten hirsi, alahan painua!

Rouva E



maanantai 5. lokakuuta 2015

Seinät kun saan valmihiksi, toisen pään teen kammariksi

Hirsitalossa seinien pystytys on helppoa kuin heinänteko. Seinät rakentuvat luonnollisesti päällekkäin asetteluista hirsistä, vähän niinkuin tekisi lego-taloa. Ohjeetkin ovat melko samannäköiset: Jokainen hirsi on identifioitu, ja kasaamisohje (jolle rakennusmaailmassa lienee joku hienompi termi) kertoo mihin mikäkin hirsi laitetaan. Voisi siis olettaa, että ne, jotka ovat hyviä tekemään legotaloja ja kasaamaan ikean huonekaluja, pärjäävät myös hirsitalon rakentamisessa. Eron hirsiseinän teon ja legorakentamisen välille tekee hirsien koko ja paino. Niitä ei nostella ihan yhtä kevyesti kuin legopalikoita, vaan hommaan tarvitaan nosturi.



Hirsiseinät kasattiin yhdessä päivässä. Sama aika menee keskiverto äidiltä tai isiltä kasatessa lapsen joululahja legolinnaa. Erona legolinnaan, tarina kertoo, ettei hirsirakennelmaa jouduttu vähän väliä purkamaan kiroillen, eikä yksikään palanen ollut hukassa.
Ja kuinka sattuikaan, että juuri tuona päivänä, jolloin hirret ovat kaikista paljaimmillaan, haavoittuvimillaan, satoi vettä.


Hirsitalon yksi hienoimmista asioista on sen yksinkertaisuus. Kun hirret on saatu paikoilleen, on sekä ulko- että sisäseinät valmiit. Ei epämääräisiä kerroksia eristeitä ja muoveja ja muuta ylimääräistä, eikä lauta- tai kivikerrrosta, jolla peitetään lopulta kaikki. Vain hirret ja niiden kaunis puupinta.

Seuraavana päivänä työmiehet pääsivät kattoristikoiden pariin, jotka nostettiin luonnollisesti katolle, apuna nosturi. Ja jotta työmiehillä olisi metsärinteellä (n 40 metriä merenpinnan yläpuolella) hirsiseinien päällä, mukava työskennellä, Valio-myrsky puhalteli pieniä tuulenpuuskia. Kyselin miehiltä, haittaako tuuli työskentelyä, sain vastauksen että ei, koska kattoristikot ovat niin pieniä. Pieniä??? Lasketaanko useamman metrin pituinen ja pari metrin korkuinen hässäkkä pieneksi? Taas muistui mieleen rakennusmaailman mittasuhteet - ei yhteyttä tavallisen maailman mittasuhteisiin.





Tästä eteenpäin jatkui katon työstö. Ymmärtääkseni sinne laitettiin jos jonkusortin pulttia ja naulaa ja kiinnikettä, lautoja, peittoa, suojaa jne. Nyt katto kaipaa enää peltejä, ja sen pitäisi olla valmis. Näin amatöörin näkökulmasta katto tuntuu hieman huteralta, mutta niin kai sen kuuluukin olla. Totuuden kertonee seuraava myrsky.



Muutama päivä hirsikehikon valmistumisen jälkeen kävimme Herra S:n kanssa sutimassa puunsuojan hirsille. Maalaaminen on mielestäni todella mukavaa puuhaa, ja puunsuojaus, se se vasta onkin mukavaa! Ei haittaa vaikka vähän sutisi epätasaisesti, suoja kun on näkymätöntä. Siellä sitten vetelimme yhdessä isoilla pensseleillä, isoilla otteilla, suojaa isoille pinnoille. Odotan innolla että pääsen keväällä uusimaan suojauksen ja maalaamaan talon!



Rouva E

p.s. Katselin samalla ensimmäistä kertaa makuuhuoneen ikkunasta ulos, kyllä tähän näkymään kelpaa sitten joskus tulevaisuudessa heräillä.




lauantai 3. lokakuuta 2015

Stadin friidusta pöndeksi

Talon rakentaminen tarkoittaa muuttoa uuteen paikkaan. Tai ainakin meillä se tarkoittaa. Se tarkoittaa aikamoista elämänmuutosta, sillä olen kotoisin Helsingin keskustasta ja olen muuttamassa maalle, keskelle metsää ja peltoja.

Kävin tänään viemässä työmiehille kakkua ja kahvia, ja istahdin itse hetkeksi metsänreunaan kannolle miettimään suurta elämänmuutosta. Olemme rakentamisen ajan asuneet mökillä, eli maalla. Tämä viisi kuukautta on ollut hyvää harjoittelua tulevaisuutta varten. Tässä vaiheessa on kyllä mainittava, että edes mökkimme ei ole niin maalla kuin metsärinne, mutta yhtäkaikki, se luokitellaan pöndeksi. Mietin kannolla istuessani, mitkä asiat elämässä tulevat muuttumaan tai ovat jo muuttuneet. Mistä siis tietää asuvansa maalla, pöndellä? Tässä tekemäni lista omista kokemuksistani:

1. Asfalttitie loppuu vähintään 3 kilometriä ennen kotiovea
2. Naapuri ajaa vastaan puimurilla
3. Traktoria pienempää autoa ei voi luokitella autoksi
4. Kaikilla perheenjäsenillä on oltava autot, eikä se mene millään pröystäilyn tai laiskottelun piikkiin
5. Jos vastaantuleva autoilija ei tervehdi, hän on kaupunkilainen (sanan ikävässä mielessä)
6. Ruuhka tarkoittaa kolmea autoa tiellä
7. Paha ruuhka tarkoittaa neljää autoa tiellä
8. Hiirenkakka kaapissa on vain hiirenkakka kaapissa
9. Jos kiljuisi jokaisen ötökän tai metsäneläimen nähdessään, olisi huomenna kurkku kipeä
10. Jos unohtaa ostaa hiivan kaupasta, niin sitten ei leivota.
11. Jos myrskyssä tulee sähkökatkos, sen on tod näk aiheuttanut oman tai naapurin metsän puut
12. Jos haluaa kylmää vettä, se kannattaa juoda heti kaivosta nostettua
13. "Mä pikaisesti" tuntuu naurettavalta
14. Naapurin puimurin tekemä kuvio alkaa tuntua loogiselta ja järkevältä
15. Talonmiehelle soitto tarkoittaa soittoa omaan puhelimeen
16. Torille on pidempi matka kuin lähimpään metsään, eikä stokkalle kipaista
17. Tv:stä valitaan se kanava joka satttuu näkymään
18. Koirien haukkuminen luokitellaan varoittamiseksi ei häiriköimiseksi
19. Juhliin lähtiessä kumisaappaat tuntuvat ainoalta jalkinevaihtoehdolta
20. Tietää vihdoinkin miksi maalaisilla on erityinen hymy kaupunkilaisille

Rouva E, Pönde