keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Väliseiniä ja tapetteja

Taloprojektissa tulee kuulemma jossain vaiheessa vaihe, jolloin työt hidastuvat. Joidenkin mukaan se alkaa kun sisäseiniä aletaan tehdä, toisten mukaan se alkaa vasta pintamateriaalien kuten laattojen ja parkettien asentamisen myötä. Meidän projektisssa on nyt sisäseinä-vaiheessa, mutta työt tuntuvat jatkuvan yhä samanlaisella vauhdilla kuin tähänkin asti.

Tähän asti talo on sisältä näyttänyt lähinnä isolta hallilta, siellä on kaikunut ja lattiasta on törröttänyt jos jonkin näköistä putkea ja johtoa. Betonilattia on omalta osaltaan luonut hieman liiaksikin "industrial" tunnelmaa. Joku voisi nähdä talomme tämänhetkisen tilan noudattavan uusinta uuttaa sisustusalalla, loft-henkeä, isoa yhtenäistä tilaa, rouheaa betonipintaa ja luonnollista käsittelemätöntä puuta. Puuttuu enää tiiliseinä ja iso metallinen lamppu, ja olisimme valmiit uusimpien sisustuslehtien kansiin. Ai niin, tietysti pitäisi olla vielä huolettomasti heitetty torkkupeitto sohvalla. 

Meidän koti ei kuitenkaan ole teollisuushalli. Teemme siis väliseinät, vaikka allonharjalla ratsastavat sisustajat haukkovat henkeään. Sisäseinien teko on itseasiassa yksi niistä vaiheista, johon osallistumme itse. Seinien rungot on tehty ammattilaisten toimesta, ja meidän tehtäväksemme jää laittaa seiniin eristeet sekä levyt ja tietysti pintamateriaalit eli maali tai tapetti. Tällä hetkellä seinien rungot ovat valmiit ja talo näyttää lähinnä puusta tehdyltä vankilalta. 


Tässä vaiheessa olen myös päässyt valitsemaan seinien pintamateriaaleja. Kaikki hirsipinnat jäävät hirsipinnoiksi, ne vain maalataan, mutta väliseinät kaipaavat joko maalia tai tapettia. Olen viettänyt jokusen tunnin yksikseni sekä tarkan sisustussilmän omaavan ystäväni kanssa selaillen tapettivalikoimia.  Voin sanoa, että ei ole tapetit niinkuin ennen! On kuulkaa jos jonkinsortin koukeroa, kuvaa, karttaa, väriä, muotoa, pintaa, struktuuria, kimalletta, kiillettä, mattaa ja tyyliä. Ja jos mieluista ei löydy noin 465275 tapettikirjasta, voi toki teettää oman tapetin. Onnistuimme ystäväni kanssa rajaamaan vaihtoehdot kolmeen. Vein nuo kolme talolle, töräytin ne kiinni seinään nähdäkseni miltä ne siinä näyttävät ja totesin että homma pitää aloittaa alusta, koska hirsiseinien väri (joka on kuulkaa aivan oma ohjelmanumeronsa ja ansaitsee aivan oman blogitekstinsä) ei sovi valintoihimme. Eipä siis muuta kuin uudestaan tapettikauppaan. Valinta piti lopulta tehdä kahdessa tunnissa ja ihme ja kumma, onnistuin siinä, mielestäni jopa erinomaisesti. Tapetin kanssa ei muuten olisi ollut kiire, mutta makuuhuoneen tapetti täytyi valita, jotta saamme yhden suikaleen tapetoitua ennen takan asentamista. Niin ja tiedoksi, että alla olevat kuvat eivät ole ne jotka valitsimme, vaikka olivatkin hyvin varteenotettavia vaihtoehtoja. Niistä kolmesta ei näytä olevan muita kuvia kuin alimpana olevan kuvan oikeanpuoleinen, joka oli vahvin vaihtoehto. 

vasemmanpuoleinen valikoitui makuuhuoneeseen, vaikka oikeanpuoleinen oli lempparini
Vierashuoneen tapetiksi löysin täydellisen matkalaukku-tapetin. Suunnittelimme ystäväni kanssa liikkuvia spottivaloja, jotka vierailun venyessä kääntyvät pikkuhiljaa kohti tapettia vihjaten että olisi aika pakata laukut ja häipyä. Eikös sanontakin kuulu että kolmantena päivänä kala ja vieraat alkavat haista? Eiköhän meillä vieraita siedetä kuitenkin hieman pidempään... Enää pitää valita otanko tapetin harmaa-ruskea sävyisenä vai sinisen sävyisenä.




 Rouva E






maanantai 16. marraskuuta 2015

Jos kerran sitä eristystöissä käytettävää lasivillaa sahata voi sahalla

Hirsitalossa ikkunoiden tilkitseminen vaatii hieman enemmän pohdintaa kuin muiden talojen. Tämä siis siksi, että hirsi painuu, mutta ikkuna ei. Mikäli muistatte, ikkunoiden yläreunaan on jätettävä n 5 cm rako, jotta hirsi saa rauhassa painua hajottamatta ikkunaa. Myös ikkunan sivukiinnityksiin on kiinnitettävä huomioita, ne eivät saa olla suoraan hirressä kiinni, muutenhan painuva hirsi veisi vähintään sivussa olevat ruuvit mukanaan, ellei sitten koko ikkunaa.


Kun tähän asti on päästy, ja ikkunan ulkopuolella on raot peitetty laudoilla, pitää hoitaa ikkunoiden tilkitseminen eli eristäminen. Ikkunaeristeeksi on ilmeisesti olemassa jos jonkunsortin vaihtoehtoa uretaanista villaan. "Perus-uretaani", joka tarinan mukaan laajenee ja kovettuu, ei käy, joustamattomuutensa vuoksi. Toinen vaihtoehto olisi joustava uretaani, jota monet kuulemma suosittelevat. Kolmas vaihtoehto meillä oli perinteinen villa. Arvaatte varmaan mihin ratkaisuun päädyimme. Kyseessä ei ole villasukka-villa, vaan joku hieno rakennusvilla, sillä on joku hieno nimikin, mutta tässä blogissa se kulkee nimellä rakennusvilla. Kyseessä ei ilmeisesti ole lasivilla, jonka muistan lapsuudestani: siihen ei missään nimessä saanut koskea!

Eristäminen itsessään on helppoa puuhaa: tunge niin paljon villaa ikkunoiden rakoon kun vain saat. Ja eiku tuumasta toimeen! Saimme ihanat appivanhempani mukaan eristystalkoisiin. Itseasiassa meidän piti tehdä väliseiniä, mutta se ei mennyt niinku strömsössä ja päädyimme ikkunahommiin. Minä sahasin, tai leikkasin, eristelevyistä eri kokoisia paloja muiden tunkiessa eristettä ikkunoiden rakoihin. Päivän korvamatobiisinä soi Leevi and the leevingsin vasara ja nauloja-biisi. Itse en leikannut sahalla, enkä edes lasivillaa, mutta veitsellä leikattu rakennusvilla oli mielestäni tarpeeksi lähellä alkuperäistä. Villan leikkaaminen oli itseasiassa aika kivaa puuhaa, ja päivän lopussa osasin jo leikata suunnilleen sen kokoisia paloja kuin ikkunoiden kimpussa touhunneet sukulaiset pyysivät. Tosin luulen, että vasta päivän lopulla he osasivat pyytää oikean kokoisia paloja. Opin myös sen, että 5 cm on suhteellinen käsite, toisille se voi olla lähempänä 10 cm ja toisille ehkä jopa 15 cm (allekirjoittanut). 



















Voisi olettaa ettei ikkunan rakoihin kovin paljoa villaa mahdu. Uskokaa pois, kyllä mahtuu! Villaa meni 2,5 pakettia, joka siis päällekkäin asetettuna muodostaisi pitkälti toista metriä korkean kasan. Voi toki olla, että appivanhempani ovat erityisen tehokkaita tunkemaan villaa pieniin koloihin. Yhtäkaikki, jos talvella on kylmä, se ei ainakaan johdu siitä, että ikkunan raot olisi huonosti tilkitty! 


Suosittelen kaikkia värväämään appivanhemmat raksalle. Ainakin omien appivanhempieni kanssa  hyvän seuran ja tehokkaan työskentelyn lisäksi saimme nauttia itsetehdystä taivaallisen hyvästä marjapiirakasta, eivätkä pienet raksakoiratkaan jääneet paitsi pienistä herkuista. 

 


















Rouva E

perjantai 13. marraskuuta 2015

Takan rauhoittavaa vaikutusta odotellessa

Muistatteko sen onnettoman takkaepisodin, jossa ostin takan, hormin, asennukset ja kaikki mahdolliset härpäkkeet siihen? Takka ja hormi tulivat työmaalle eilen. Hormin asentaja (joka siis ei tarvitse olla se takkatoimittajan nimeämä asentaja) aloittaa hormin teon maanantaina ja katseli toimitusta kun purimme Herra S:n kanssa pakettia odottamaan maanantain asennusta.

"Tästä puuttuu peltisarja".

Jouduin hetken heristelemään korviani, siis puuttuu jotain? Soitto takkatoimittajalle paljasti, että ei tietenkään peltisarjaa ole siinä mukana, koska se joko tehdään peltisepän toimesta mittatilaustyönä tai sitten takkatoimittaja voi lähettää sen erillisenä tilauksena hintaan 350€. Tämä on kuulemma normikäytäntö.

Olen siis oppinut, että olen tyhmä kuluttaja, jos takkaa ostaessa ostan takan, hormin, kaksi eri asennusta ja kysyn TARVITSEEKO VIELÄ JOTAIN MUUTA ja saan vastauksen että ei tarvitse, mutta en ymmärrä että tietenkin nyt yksi perkeleen peltiseppä pelteineen tähän vielä tarvitaan!

Tieteessä korostetaan käsiteanalyysin tekemistä, jos termistä normikäytäntö tehtäisiin käsiteanalyysi, sen ennakkoehto olisi, että joku ei tajua kysyä sitä, sen ominaisuus olisi vaihteleva ja seurauksena siitä olisi vain harmia ja hampaiden kiristystä.

Seuraava oppitunti on, miten saadaan hommattua peltiseppä 4 päivän varoitusajalla.

vihainen Rouva E

tiistai 10. marraskuuta 2015

Itte tein

Talonrakennusprojektissa voi säästää rahaa tekemällä itse. Meidän kohdalla tuo teeseitse on jätetty mahdollisimman vähäiseksi ja lähinnä sellaisiin asioihin, jotka eivät voi mennä väärin. Näytöt omista kädenjäljistä on annettu mökkiremontin yhteydessä, jossa jalkalistat odottavat edelleen asennusta ja osa kaakeleista on väärinpäin. Mökillä tuollainen voidaan luokitella söpöksi mökkimäisyydeksi, mutta kotona toivoisin rakenteiden olevan kunnossa. Teseitse on siksi tähänastisessa projektissa tarkoittanut mm. tavaroiden vastaanottoa, naulojen ja muiden tarvikkeiden hakua työmiehille kesken työpäivän, talon suojakäsittelyä sekä siivousta.

Saimme viime viikon lopulla työmiehiltä tiedon, että betonilattian hiominen aloitetaan maanantaina. Se tarkoitti, että lattian täytyy olla tyhjä ja siisti ainakin suurimmista roskista maanantaina. Se puolestaan tarkoitti meille viikonlopputöitä, jotka erinäisistä syistä johtuen pääsimme tekemään vasta sunnuntai-iltana. Herra S ilmoitti urakan kestävän maksimissaan pari tuntia. Kun näin urakan, pari tuntia alkoi tuntua hyvin suhteelliselta käsitteeltä: talossa oli juuri laitettu sisäkattoa kuntoon, tarkoittaen että kattoon oli tehty jos jonkinlaista puuhässäkkää ja pahvihässäkkää, jonka seurauksena koko talo oli täynnä kaikenkokoista puusälää parimetrisistä laudoista aina sahanpuruun asti. Sen lisäksi koko lattia oli edelleen peitettynä jopa 24 metriä pitkillä muoviliuskoilla. Hienoa olisi ollut, jos edes sahanpuru olisi jotenkin ollut niiden muovien päällä, mutta eihän tietysti. Sahanpurua oli sekä muovin päällä että muovin alla. Ja jotta homma ei kävisi liian helpoksi, seinien vierustat olivat täynnä betoniroskaa, sellaista mikä on irronnut lattianteon yhteydessä, sellaista mikä tarttuu valettuun lattiaan kiinni ja lähtee irti vain hieman aggressiivisella käsittelyllä. Välineiksi Herra S oli valinnut meille harjan ja rikkalapion. Yhden. Yhden sellaisen pienen, mitä kotona käytetään jos vähän tippuu sokeria lattialle. Haluaisin unohtaa tämän urakan mahdollisimman nopeasti, mutta voin sanoa, että ensimmäistä kertaa ikinä talo tuntui jättiläiskokoiselta! Voin myös sanoa, että kunhan talo on valmis, meille tulee siivooja.


Melkein valmista
Maanantai-aamuna painelimme raksalle ylpeinä siitä, että onnistuimme jollain ihmeen ilveellä saamaan siistiä jälkeä pienen pienellä harjalla. Työmiehet olivat jatkaneet katontekoa, joka siis tarkoitti, että lattia oli taas täynnä sahanpurua, puunpätkiä, tyhjiä teippirullia ja kaikkea muuta kivaa. Työmiehet kyllä totesivat että täällä oli aamulla todella siistiä. "kiva kuulla, kun vähän epäilimme että voiko tämän nyt hioa" totesin varovasti. Kun katto oli saatu valmiiksi, työmiehet hakivat autosta ison lastan, jolla sahanpurun sai kertaheitolla kuriin, sekä ison imurin. Katsoimme tuossa vaiheessa parhaimmaksi poistua takavasemmalle pienen harjamme ja rikkalapion kanssa ja jättää ammattimiehet hommiin.

Tämä kokemus ei ehkä kohentanut teeseitse-henkeämme, mutta otetaan urakka urheilun kannalta. Oikeassa kädessäni on rakko, keuhkoni täynnä sahanpurua ja alaselkäni täysin jumissa. Tietääpähän taas tehneensä, ihan itse!

Rouva E

maanantai 2. marraskuuta 2015

Laattaa, laattaa, enemmän laattaa

Taloprojektin alussa luulin tietäväni mitä haluan. Nyt tiedän luulevani. Tämä pätee lähes kaikkeen, myös niihin lattiamateriaaleihin, jotka omasta mielestäni ovat olleet selvät jo hieman ennenkuin teimme ostotarjouksen Metsärinteestä. Jos jokin oli täysin varmaa, niin se, että olohuoneeseen tulee kalanruotoparketti ja kikkaillaan mahdollisimman monella erilaisella materiaalilla jotta jokaisessa huoneessa on oma fiiliksensä. Onneksi elämä, siperia ja oma järkkymätön visuaalinen silmä opettavat, ja varmaa elämässä on ainoastaan se, että jos joku on oikeasti varmaa, niin se juuri ei ole ollenkaan varmaa.

Olin etsinyt täydellistä kalanruotoparkettia Australiasta asti. Kyllä, Australiasta asti. Siellä ollut parketti oli lähes täydellinen, tosin sen hinta ja lähetyskulut olivat sitä luokkaa, että jopa omasta mielestäni sanapari "lähes täydellinen" ei ollut sen arvoista. Suomesta löytyi kyllä kauniita vaihtoehtoja, mutta tarkka värisilmäni ei ihan suoriltaan hyväksynyt yhtään vaihtoehtoa. Ainoaksi vaihtoehtoksi olisi jäänyt käsittelemättömän parketin tekeminen ja käsitteleminen sitten oikealla sävyllä, joka olisi siis vaatinut aikamoista käsityö-veistotaitoa. Sain vielä jotenkin Herra S:n ja budjettimme ylipuhuttua tähän suunnitelmaan, en kyllä ymmärrä miten...

Seuraavaksi lähdin etsimään laattoja eteisen ja käytävän lattioihin. Olin luullut haluavani jotain ihan muuta, kun silmiini osui SE, täydellinen laatta. Kyseessä on ihana puulattian näköinen laattaa, ici acanto grigio, johon rakastuin ensisilmäyksellä. Laatasta on kahta kokoa, ja niitä sekoittamalla saadaan ihanan eläväinen pinta. Huippu oli, että tämä laatta sopii täydellisesti keittiöön jo valitsemaani firenze laatan kanssa. Enää piti siis saada nämä kaksi laattaa sopimaan siihen ehdottomaan kalanruotoparkettiin. Arvanette varmaan, että eihän ne sopineet yhteen sitten mitenkään. Hetken mietittyäni kalanruotoparketti sai kyytiä. Luulen tuossa tilanteessa kuulleeni sekä Herra S:n että budjettimme huokaisseen melko äänekkäästi helpotuksesta. Tässä vaiheessa ymmärsin kyllä itsekin että kalanruotoparketti hirsitalossa olisi ollut kliseisempi kuin jenkkien jouluvalot katolla lentävine poroineen. Nälkä kasvaa syödessä ja päätin samalla luopua kaikenmaailman kikkailusta eri laatoilla. Tuo ihana "puulaatta" tulee nyt sitten eteiseen, olohuoneeseen, käytävään, molempiin vessoihin ja suihkuhuoneeseen. Niin paljon kun olin odottanut sitä, että vertailen tuhansia laattoja ja mallailen niitä ja kaikenmaailman värikarttoja (kuten jokainen itseään kunnioittava sisustaja tekee), koko homma tuntui nyt täysin naurettavalta, yksi se olla pitää!
Ici acanto griogioKuva: Laattapiste.
Oikeasti sävy on harmaampi, ei ruskea
Samalla valitsin suihkuhuoneen seinään kivimäisen laatan, ev newport grey, jota tehostetaan hieman ep antique grey kuviolaatalla (jota tulee muuten myös pienempään vessaan). Uskon, että suihkuhuone-sauna yhdistelmästä tulee hieno, kun saunan seinät ovat hirttä, ja suihkutilan "kiveä". Linja noudattaa alkuperäistä ajatustamme siitä, että haluamme metsään, luontoon sopivan talon. 
Ev newport grey. Kuva: Laattapiste
Ep antique grey. Kuva: Laattapiste
Kun olin tehnyt valinnat, oloni oli helpottunut, iso päätös tehty. Valinnat eivät olleet sellaiset, kun olin alunperin kuvitellut, ja hyvä niin. En ollut ajatellut kuinka paljon uusia vaihtoehtoja talon tekniikka mahdollistaa. Laatan käyttö myös olohuoneessa tuntuu luontevalta kolmen koiran kanssa ja laatan yleisin haittapuoli, kylmyys, on hoidettu lattialämmityksellä. Isojen laattojen (pituus 120cm) käyttö suihkuhuoneessa perinteisen 10x10 cm laattojen sijaan mahdollistuu unidrain lattiakaivolla, jolloin lattian kaadot ovat yksinkertaisemmat. Ja voi kuinka kauniita laattoja nykyään on olemassa, eihän niitä laatoiksi edes uskoisi!

Rouva E

p.s. Tässä vaiheessa on myös pakko mainostaa laattapisteen kolme varttia kylppärille-palvelua. Ainakin itse sain todella hyvää palvelua, rehellisiä mielipiteitä ja mieltä avartavia ajatuksia, joiden perusteella voin luottaa siihen, että tekemäni valinnat ovat oikeita.