sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Pakkelointia

Seinien kuuluisi olla suorat ja tasaiset. Hirsiseinät toki sitä ovatkin jo itsessään, mutta kipsilevyillä päällystetyt seinät vaativat hieman työstämistä. Tämä työstäminen on projektimme "itte tein" osastoa. Äkkinäisesti ajateltuna kipsilevyjen saumojen tasoittaminen ei ole homma eikä mikään: otetaan pakkelia eli tasoitetta, vedetään sitä saumoihin, laitetaan sellainen paperiluiska siihen kiinni ja sitten vaan niin paljon tasoitetta, että tulee tasaista. Olen ollut useassa remontissa aputyttönä sekä nähnyt tv:stä kuinka remontti-Reiska näppärästi tasoittaa seinät. Hauskimmalta on näyttänyt kahdella lastalla kikkailu. Helppoa kuin heinänteko! Olin siis innoissani, kun meidän projektissa on päästy tähän vaiheeseen. Napsuttelin jo kahta lastaa vastakkain kuin mikäkin kokki veitsiään ja näin sieluni silmin, kuinka vetelen tasoitetta täydellisellä lopputuloksella vähintään yhtä hienosti kuin remontti-Reiska.

Herra S ei kuitenkaan ollut ihan vakuuttunut taidoistani, enkä tottapuhuen ollut myöskään minä itse, joten päätimme hieman selvitellä miten homma niinkuin aikuisten oikeasti hoidetaan. Yhden asiantuntijan ohjeen mukaan nauha pitää kastella päivää aikaisemmin, toisen mukaan nauha kuuluisi kastella, mutta kostutus riittää, netti tiesi kertoa, ettei nauhaa tarvitse kastella, paitsi tietysti toisen nettiosoitteen mukaan täytyi kastella. Päädyimme olemaan kastelematta nauhaa, lähinnä koska meillä ei ollut kasteluun järkevää astiaa.

Paperinauha
Lastat ja tasoite

















Sitten ei muuta kuin lastat laulamaan ja remontti-Reiskaa matkimaan. Ohjeiden mukaan tasoitetta laitetaan ohut kerros. Ensimmäinen ohut kerros meni ihan mönkään, se ehti kuivua ennenkuin ehdimme edes leikata paperinauhaa. Toinen ohut kerros teki pinnasta epätasaisen. Totesimme ohuen kerroksen olevan suhteellinen käsite, vähän niinkuin ohut siivu kakkua. Meidän ohut kerros on nyt verrattavissa ei-laihdutuskuurilla olevan kakkusiivuun. Sitten nauha kiinni, ymmärsimme melko pian että se oikeasti kannattaa laittaa siten kun ohjeet neuvovat, eli ikäänkuin taitepuoli seinää vasten. Ymmärsimme myös melko pian, että nauha kannattaa leikata etukäteen oikeaan mittaan, jotta koko rulla ei ole yltäpäältä tasoitteessa. Ja nauha kannatta laittaa tasoitteen vielä ollessa kosteaa, se kiinnittyy huomattavasti paremmin... Nurkkia tehdessä opimme nopeasti, ettei lastalla kannata vetää ihan nurkasta asti, terävä lastanreuna kun leikkaa paperin nurkasta rikki ja homma on pilalla. Opimme myös sen, että ensi kerralla kun kokeilemme jotain uutta, aloitamme vaatehuoneen pimeimmästä nurkasta, emme keskeltä vierahuonetta. (Ei hätää, onneksi vierashuoneeseen tulee pariovet, jotka aukiollessaan hieman peittävät tuota seinää)

Näiden oppien avulla, olemme tähän mennessä saaneet tasoitettua ruuvinreiät ja suurimman osan saumoista ensimmäisen kerran. Tasoitemäärän menekkiä tarkastellessa, voi olla että kuivumisaika on hiukan pidempi kuin ohjeessa sanotaan ja ennen toista käsittelyä pitänee vierailla rautakaupassa, jälleen kerran.


Prinsessan pehmoinen peti
Jotain puhuttavaa kynsihuollossa
Voi olla että taitomme ei ole täysin verrannollinen remontti-Reiskan taitoihin eikä lastan käsittely ole yhtä taidokasta kuin Hans Välimäen veitsen käsittely, mutta saimme kun saimme mielestämme melko tasaista aikaan. Ja kuten totesin Herra S:lle neljännen sauman kohdalla, että "nämä näyttävät kerta kerran jälkeen paremmilta", Herra S:n mielestä suunta oli oikea, ja se riittää meille.

Rouva E

maanantai 21. joulukuuta 2015

Harmaan 50 sävyä

Sisustamisen yksi perusasioista on värimaailman valinta. Harmaan ja ruskean eri murretut sävyt raikastettuna valkoisella ja pienellä ripauksella vaaleanpunaista on ollut luottovärimaailmani jo jonkun aikaa. Värisilmäni on melko tarkka, ja oikeiden värisävyjen löytäminen helpottui aikanaan huomattavasti kun löysin flamantin ihanan värikartan. Värikartta on täynnä toinen toistaan herkullisempia murrettuja värejä! Niistä valinnan vaikeus muodostuu siitä, että seiniä ei ole yhtä paljon kun kartassa ihania värejä. Flamantin värikartta on pelastanut monet remontit ja kalusteiden maalaukset ja ajattelin se toimivan kuin junan vessa myös tässä projektissa. Mutta eihän se tietenkään olisi meidän projekti, jos se olisi mennyt niin helposti...

Talomme seinien materiaalit ovat siis hirsi (ulkoseinät), hirsipaneeli (osa sisäseinistä) ja kipsilevyt (osa sisäseinistä). Nuo kipsilevyt on ihan piisofkeik: otetaan flamantin värikartta, valitaan väri, mennään maalikauppaan, maalataan. Lopputulos on takuuvarmasti täydellinen. Hirsiseiniin ja hirsipaneeliseiniin ajattelimme jättää kauniin puupinnan näkyviin ja maalata ne siis kuultomaalilla. Kuultomaali (tai oikeaoppisemmin kuultosuojaus) ei myöskään tuki hirttä samalla tavalla kuin tavallinen maali. Suunnitelmani oli: ota flamantin värikartta, valitse väri, mene maalikauppaan, maalaa. Ensimmäinen ongelma muodostui maalikaupassa: kuultoväreihin käy vain kuultovärikartan sävyt. Siis what? Hieman näreissäni marssin toiseen maalikauppaan saadakseni saman vastauksen. Ei siis auttanut muuta kuin ottaa kuultovärin sävykartat kauniisti käteen ja miettiä. Harmaan sävyjä oli ehkä 15, joista valita. Valitsin kaksi kauneinta ja ostin litran purkit niillä sävytettyä hirsisuojaa. Kotona sitten maalailin hirsipaneelin palasia kokeillakseni miltä ne näyttävät. Voin sanoa, että ne näyttivät kertakaikkiaan kauheilta! Voitte kuvitella, miltä näyttää kun puun luontaista keltaisuutta yrittää peittää kevyellä harmaalla! Väriympyrän tunteva tietää, että siitähän tulee ihan p....n ruskeaa, nyt tiedän minäkin. Kun kerroksia lisää, on lopputulos joko liian peittävä tai sininen. Molemmat valitsemani sävyt olivat siis kauheita. Ei muuta kun uudestaan maalikauppaan. Tässä vaiheessa sain kuulla tikkurilan uudesta värikartasta deco grey, jossa on kuulemma lisää harmaan sävyjä. Sen mallipaloja tosin oli nähtävillä vain naapuripitäjän maalikaupassa. Auton nokka kohti naapuripitäjää ja maalikauppaan! Eipä helpottunut tämä ongelma, sävyjä tosin tuli n 15 lisää. Otin tästä värikartasta 3 eri mallia, jokaista se litran purkki. Kotona taas maalailin paneelin paloja, todetakseni että ei, ei, ei.
Koelaboratorio. Sävyt muuten näyttävät kuvassa yllättävän hyviltä...
Tässä vaiheessa minulla oli siis 5 litraa täysin sopimatonta maalia, kasa toimimattomia värikarttoja ja valtava epätoivon tunne. Epätoivo muuttui hyvin nopeasti pieneksi suuttumukseksi ja marssin jälleen kerran maalikauppaan, tapaamaan hirsimaalaukseen erikoistunutta myyjää. Hän kertoi, että kuultovärien harmaat eivät juurikaan toimi käsittelemättömään hirteen, lopputulos on ruskea tai sininen. Seisoin siinä 5 ruskeaa ja sinistä hirsipaneelin palaa käsissäni ja totesin myyjän olevan oikeassa. Hän kertoi että suurin osa päätyy valkoiseen ja tuo seiniin väriä sitten niiden kipsilevyjen maalauksella. Hän kuitenkin suositteli Bloom nimistä merkkiä, jonka paneelivahasta löytyy valmiiksi pari harmaan sävyä: vaaleampi ja tummempi. Ostin sitten yhden purkin valkoista (jos kerran KAIKKI sillä maalaavat) ja yhden purkin vaaleanharmaata kokeilumielessä.

Testailin eilen harmaata väriä ruokakomeron seinään. Sävy on hyvä, ei ruskea eikä sininen (se toinen harmaan ongelma). Valkoista kokeilin vaatehuoneen seinään ja se on... no, valkoinen. Tässä vaiheessa potentiaalisia harmaansävyjä on siis enää vain 1. Viimeisenä yrityksenä aion sekoittaa tuota harmaata ja valkoista ja tehdä itse ne harmaan 50 sävyä! Itse Bloomin paneelivaha tuntuu täydelliseltä vaihtoehdolta, se on ympäristöystävällistä, ja ainakin mainostaa itseään ekologisena. Jälki on kaunis mattapinta, vähän niinkuin flamantillakin :)

valkoinen paneelivaha. Kertaalleen käsitelty.
Sävyjen etsintä on tullut maksamaan jo pelkkien maalien osalta useamman satasen. Epäonnistuneista sävytyksistä aion tehdä jonkunnäköisen sotkun, jolla maalaan toisen vaatehuoneen hirsiseinän, senhän voi sitten vaikka peittää kaapilla. Flamantin värikartasta en luovu, se olkoon apuna kun niihin kipsilevyseiniin pitää löytää oikeat värit. Ja yhtälön viimeisenä osana, nämä kaikki sävyt pitää vielä saada sopimaan tapettien sävyjen kanssa.


Jokatapauksessa voin sanoa, että olen taas oppinut jotain. Olen oppinut että olisi helpompaa peittää kaikki tavallisella maalilla, mutta jos haluaa kunnioittaa puuta ja sen hengittävyyttä, joutuu miettimään asioita tarkemmin. Olen ymmärtänyt, että meidän talolla on ihan oma luonne, sille ei kelpaa ihan mikä vain, sille kelpaa vain paras.

Rouva E

tiistai 15. joulukuuta 2015

Eriste: lämpöä, ääntä ja tunnetta

Hirsitalon yksi parhaista puolista on ulkoseinien kasaamisen helppous: hirsiä vain asetellaan päällekkäin ohjeen mukaiseen järjestykseen, laitetaan muutama följari* ja seinä on valmis. Jos haluaisi päästä helpolla sisäseinien kanssa, nekin kannattaisi rakentaa umpihirrestä. Se tosin kuluttaisi sekä talon neliöitä että rakentajan euroja.

Meillä väliseinien rakentaminen on ollut urakan yksi pisimmistä vaiheista. En tiedä johtuuko se siitä, että väliseinien tekeminen nyt vain kestää hieman kauemmin vai siitä että teemme ne suurilta osin itse. Todennäköisesti syy löytyy näiden kahden tosiasian yhdistämisestä. Onneksi appiukkoni, joka oikeasti tietää (tai ainakin hyvin vakuuttavasti luulee tietävänsä) on ollut auttamassa. 

Väliseinien rakentaminen alkoi kehikoiden tekemisellä. Näille kehikoille löytynee joku virallinen termi, mutta kehikoilta ne näyttivät, ja kehikoiksi niitä siis tässä kutsuttakoon. Tämän vaiheen meillä hoitivat ammattilaiset, ja se kävikin melko sukkelaan. Kehikoiden rakentamisen jälkeen talo näytti huonosti suunnitellulta puuvankilalta. Tämän jälkeen työosuuksien piti olla piisofkeik, eristeet väliin ja joko kipsilevy tai hirsipaneeli pintaan. Tässä vaiheessa äkkinäinen (ja Rouva E) ihmettelisi miksi väliseiniin pitää laittaa eristettä. Vastaus: äänet, eriste toimii lähinnä äänenvaimentimena. 



















Niitä kipsilevyjä ja eristeitä on nyt sitten jokunen hetki laitettu. Voi kun olisikin niin helppoa, että senkun otat valmiiksi oikeassa mitassa olevan eristelevyn, lätkäset sen seinään, ja kiinnität valmiiksi oikeassa mitassa ostetun levyn paikoilleen. Pitkillä seinillä se meneekin noin, mutta kun on niitä ovia, nurkkia, erikoiskoolauksia hyllyjä ja kaakeleita varten, on sitä ja tätä, ja poikkeuksen poikkeuksia. Jokainen näistä vaatii mittausta, eristeen ja levyn oikeaan kokoon sahaamista. Eikä siinä vielä kaikki, seinä pursuaa jos jonkinsortin piuhaa, on pistorasiapiuhaa, lattialämmityspiuhaa, valokatkasinpiuhaa ja vaikka mitä härpäkettä. Näiden kohdalle sitten tehdään jos jonkinnäköistä reikää sekä eristeeseen että kipsilevyyn. Ja noin suunnilleen näiden kaikkien pitäisi siis muodostaa eheä kokonaisuus. Ai niin, ja sittenhän ne levyt pitää käsitellä nauhalla ja pakkelilla ja maalilla ja hioa välillä ja taas käsitellä ennenkun ne saavat pintaansa kauniin maalikerroksen tai tapetin. 





Pitkillä työvaiheilla on kuitenkin erityinen merkityksensä tulevassa kodissa. Eilen leikellessäni eristelevyjä ja yskiessäni eristettä keuhkoistani, mietin jälleen kerran kuinka hienoa ja ihanaa rakentaminen on. Hienoa ei ole vain se näkyvä lopputulos, jonka historian ja rakenteen pystyy käsi sydämellä kertomaan, ei vain se aika jonka on antanut talolle, eikä vain se että saa jotain konkreettista aikaan. Hienoa on ennenkaikkea ne kaikki ajatukset ja muistot, jotka taloon rakentuvat. Eristelevyjä leikellessä ehti miettiä kaikenlaista. On itseasiassa aika terapeuttista antaa ajatuksen lentää, miettiä vuoroin syvällisiä asioita ja sitten taas esim. kauniiden ja rohkeiden tulevia juonen käänteitä. Tiedän, että makuuhuoneen seinän eristeisiin on upotettu monta ajatusta omasta elämästä, ystävistä, tulevaisuudesta ja menneisyydestä. Ja tietysti pari ajatusta Brookesta ja Ridgestä (sopii erityisesti makuuhuoneen eristeisiin), ja seuraavasta ateriasta. Tiedän, että vessan eristeisiin on upotettu hieman ärräpäitä kun taas vaatehuoneen eristeissä on vatsaa kipristävää naurua. Hyvässä ja pahassa talo tulee sisältämään kaikki ne tunnetilat ja ajatukset, jotka ovat läsnä talon rakentamisessa. Talon eristäminen ei siis itselläni liity vain lämpöön tai ääneen, se liittyy koko elämään, joka on talon sisään rakennettu. Ainakin tässä talossa, tulevassa kodissa.

Rouva E

*Följari: "seinän kahta puolta pulttauksella liitetyt tukipiirut, joissa on reiät sidepultteja varten. Följareilla estetään hirsiseinän pullistumista pitkillä seinäosilla ja aukkojen välissä" (Museovirasto 2015)

maanantai 14. joulukuuta 2015

WC, nimensä arvoinen luxustuote

Reilu puoli vuotta mökillä asumista on opettanut että sisävessa on oikeastaan ihan kiva. Olen oppinut nauttimaan jopa abc-huoltoasemien yleisistä vessoista puhumattakaan niistä kerroista kun on jossain kaverin tai sukulaisen luona päässyt istuskelemaan hieman yksityisemmässä ja puhtaammassa ympäristössä. 

Mutta nyt meilläkin on sisävessa! Tai ainakin pönttö. Raksa-aikainen. Ihan sellainen oikea vedellä toimiva. Vessasta puhuttaessa kannattaa olla varovainen, sillä jos jonkun mielestä vessa-käsitteeseen sisältyy neljä seinää ja pönttö, niin meillä se ei ihan täyty, meillä on vain 3 seinää. Yhtä kaikki, meillä on vesivessa! 

Tähän asti olemme mahdollistaneet työmiesten hotelli helpotuksessa käynnit biomaja-nimisellä taukotilalla. Kyseessä on vuokrattava taukotilan ja biokäymälän yhdistelmä, joka oli helppo kuljettaa tontille peräkoukullisella autolla. Biomaja pönötti meillä metsänreunalla 3 kuukautta, ja toimi lähinnä varastotilana. Arvelen kerran jonkun työmiehen käyneen siellä, jätin sinne nimittäin kerran kahvia ja pullaa syötiksi. Työmiestä en siellä nähnyt, mutta kahvi ja pulla oli hävinnyt. No, hyvähän se on että työmiehet tekevät töitä eivätkä istuskele taukotilassa. Taukotila ja jonkinsortin huussi kuuluvat kuitenkin rakennusalan ohjeisiin, joten käytettiin niitä tai ei, ne on oltava. 


Meillä biomaja siis kärrättiin pois, ja taukotilaksi tuli 164 neliöinen hirsitalo. Huussin virkaa ajaa oikea, aito vesiklosetti, joka suo yksityisyyttäkin, ainakin kolmen seinän verran. Kun ensimmäisen kerran näin paikoilleen raksa-aikaisin asetuksin asennetun pöntön, tunne oli sanoinkuvaamaton. Ette voi kuvitella kuinka hyvältä tuntui vain vetää vessa, ja kuunnella veden valumista ja vaihtumista. En edes malttanut sen enempää sotkea pönttöä, niin hieno se on. 

Voin vain kuvitella kuinka ihanalta tuntuu, kun saamme ensimmäisen hanan paikoilleen. Sellaisen, joka automaattisesti sekoittaa kylmän ja lämpimän veden, sellaisen, johon vettä ei tarvitse kantaa, sellaisen, josta vettä voi juoksuttaa vaikka kuinka paljon eikä se lopu, sellaisen oikean hanan. 

Rouva E

maanantai 7. joulukuuta 2015

pari puhelua

Rakennusprojektin alussa ajattelin että rakentaminen tarkoittaa sitä, että erilaiset työmiehet tekevät erilaisia vaiheita ja talo rakentuu sillä tavalla. Tiesin myös, että  jonkun on hyvä koordinoida koko hommaa, vähän niinkuin kapellimestari. Ajattelin sen lähinnä olevan sitä että kattomies ei tule ennenkuin seinät on tehty ja että perustukset on suht valmiit ennen hirsikehikon kasaamista. Nyt tiedän, että se on paljon enemmän. Tässä tapahtumat tältä päivältä (yksinkertaistettu versio):

Taloon piti saada vesikiertoinen lattialämmitys kytkettyä päälle ja yksi wc-pönttö piti asentaa raksa-ajan vessaksi (huussi alkaa olla jo vähän vilpoinen). 

1. Herra S sai puhelinsoiton putkimieheltä, että ei tule virtaa. 
2. Herra S soitti sähkömiehelle, joka totesi että kaiken pitäisi olla kunnossa. Sähkömies lähti kuitenkin raksalle. 
3. Herra S sai soiton sähkömieheltä, että likavesipumpussa lienee jäänyt joku sulku kiinni, pumppu käyttäytyy oudosti.
4. Herra S soitti putkimiehelle. Putkimiehen mukaan siellä mahdollisesti oleva sulku on pumpun asentajan peruja. 
5. Herra S soitti pumpun asentajalle. Asentaja totesi että jos siellä joku sulku on, se on vesilaitoksen päässä. 
6. Herra S soitti siis vesilaitokselle, josta luvattiin tulla huomenna selvittämään asiaa. 

Kiitän luojaani, että Herra S hoitaa näitä asioita, jos asiat jäisivät minun hoidettavakseni, ne menisivät kutakuinkin näin:

1. Rouva E saa puhelinsoiton putkimieheltä, että sähköjutuissa on ongelma.
2. Rouvat E soittaa sähkömiehelle eikä osaa selittää mikä ongelma sähköissä on, vain että ongelma on.
3. Sähkömies lähtee selvittämään asiaa.
4. Putkimies ei ole paikalla eikä sähkömies saa selville mistä ongelmasta on kyse.
5. Rouva E saa puhelun sähkömieheltä, likavesipumpussa lienee jäänyt joku juttu päälle, pumppu käyttäytyy oudosti.
6. Rouva E soittaa putkimiehelle ja sanoo että pumppu käyttäytyy oudosti. 
7. Putkimies ei tiedä mistä pumpusta Rouva puhuu, ei tiedä Rouvakaan.
8. Putkimies soittaa sähkömiehelle, asian yhdin selviää putkimiehelle.
9. Rouva E saa puhelun putkimieheltä, ongelma kuuluu pumpun asentajalle.
10. Rouva E:llä ei ole hajuakaan kuka pumpun on asentanut, koska ei edelleenkään tiedä mistä pumpusta on kyse. 
11. Rouva E soittaa vesilaitokselle ja sähkölaitokselle ja ilmoittaa närkästyneenä ettei toimi sähköt, eikä pumppu, eikä kukaan ole tehnyt asialle mitään!

Rouva E

Takat, asennus, osa 1

Äkkinäinen voisi olettaa, että takan asennus on simppeliä: kasataan takan eri osat ohjeen mukaisesti ja takka on valmis. Hieman valistuneempi rakentaja tietää, että sen lisäksi pitää asentaa myös hormi: kasataan hormin osat ohjeen mukaan ja hormi on valmis. Kokenut rakentaja naureskelee äkkinäisen ja valistuneemman rakentajan ajatuksille: eihän se noin yksinkertaista ole.

Meille takkoja (takkaa 1 ja takkaa 2) alettiin asentaa pari viikkoa sitten.  Takan 1 hormi oli jo tehty, ja sen asennus sujui yllättävän joutuisasti, kun saatiin ylläri-peltiseppäkin värvättyä lyhyellä varoitusajalla. Takan 1 asennus alkoi teeseitse-osuudella. Olimme saaneet tulikiveltä ohjeet miten jokainen takan palanen pitää asetella takkapaikan ympärille, jotta asentajan on helppo työskennellä. Ainoa ongelma oli, että kuvassa olevat palat eivät olleet samanlaisia kuin meille tuodut palat. Yhtäkaikki, Herra S asetteli takan palaset parhaalla katsomallaan tavalla helpottaakseen asentajan työtä jo hyvissä ajoin ennen asennuspäivää. Takan 2 osat oli myös tuotu hyvissä ajoin paikoilleen odottamaan asennusta. 

Takan 1 hormi

Takan 1 osaset valmiina asennukseen
Asennuspäivä alkoi jännityksellä: Tulevatko asentajat vai ei. Takan 2 asentajalla oli säävaraus, sateisella säällä takkaa ei asenneta. Syynä tähän se, ettei liukkaalle katolle voi mennä sateella. Takan 1 asentajaa ja hormin asentajaa puhumattakaan peltisepästä, sade ei ilmeisesti haitannut. Seuraavaksi jännitettiin pääseekö takan asentaja 1 ylös Metsärinteelle. Metsärinteen tie on melko jyrkkä, eikä ehkä ihan moottoritien kunnossa, ja olemme osanneet pelätä ettei esim. hirsirekka tai joku muu oikeasti iso ja painava ajoneuvo pääse siitä ylös. Emme osanneet arvata, että ainoastaan takan asentajan auto ei pääse siitä ylös. Olimme itse juuri tuolloin pois työmaalta, mutta tarina kertoo että siinä hyvä parituntinen vierähti kun autoa ja peräkärryä oli yritetty saada ylös. 

Takan 2 asentaja ei tullut, ilmassa taisi tuolloin olla jotain vesihöyryn tyyppistä märkää ainetta. Kaikki Suomessa asuvat tietävät, että viimeviikkoina ei juuri täysin kuivia päiviä ole ollut... Takan 1 asentaja teki hommansa. Tai ainakin melkein. Takkaa ei voinut asentaa valmiiksi, koska sen pitää olla lämpimässä 2 viikkoa, ennenkuin sen voi viimeistellä. Ei auttanut muu kuin laittaa raksalämmittimet laulamaan. Odotamme innolla kuinka suhteellinen käsite tuo 2 viikkoa on, ilmeisesti ei ainakaan 2 kalenteriviikkoa, joka on jo kulunut.

Takka 1, melkein valmis

Takan 2 asentajakin tuli lopulta. Ei ehkä ihan silloin kuin piti, mutta tuli silti. Takka 2 saatiin melkein asennettua. En ole edes halunnut tietää mitä siitä puuttuu ja miksi, mutta takan ympärillä olevat takan osat kielivät siitä, että joko asennus on kesken, tai takkaamme kuuluu iso määrä vara-osia. Aikanaan isoisäni korjasi isoäitini singer-ompelukoneen, siitä jäi kaksi kourallista turhia osia, varaosiksi, sanoi isoisä. Se siitä ompelukoneesta. Aika näyttää onko takka 2 meidän singer. 
Takka 2, melkein valmis
Meillä on nyt siis 2 osittain asennettua takkaa. Toisesta tiedämme, että sen asennus jatkuu (jatkunee) kun asentajan mielestä on kulunut 2 viikkoa. Toisen takan asennus jatkunee kun Suomessa loppuvat sateet. 

Rouva E


tiistai 1. joulukuuta 2015

Puhallusvillaa, ei astmaatikoiden hommaa

Talon hyviin ominaisuuksiin kuuluu, että talo pysyy lämpimänä. Siinä auttavat tietysti seinät, katto, ikkunat ja ovet, mutta ennenkaikkea hyvät eristeet. Meidän talo on rakennettu massiivihirrestä, joten seiniin ei laitettu eristettä (paitsi sisäseiniin ja käytännössä vain äänenvaimentimeksi). Ikkunoiden ja ovien reunat eristimme jo jokunen aika sitten, mutta se tärkein, katon eristys tapahtui viime viikolla.

Katon eristäminen tapahtuu yksinkertaisuudessaan siten, että ulkokaton ja sisäkaton väliin laitetaan eristettä, eli villaa. Käytännössä se kuitenkin vaati toimenpiteitä, joiden tekijä on todella palkkansa ansainnut. Ensin pihaan ajoi kuorma-auto, kutsuttakoon sitä tässä villa-autoksi, josta vetäistiin ulos jokunen metri letkua. Sen jälkeen toinen villa-ukoista kiipesi ulko- ja sisäkaton väliin, tilaan joka ei ole varmaan edes metrin korkuinen, mukanaan letkun pää, ja ryömi tilassa koko talon läpi (n 25 metriä) perimmäiseen nurkkaan. Tässä vaiheessa olin talon sisällä ja ryminä katolla oli sen mukainen, että odotin kauhulla koska villa-ukko tulla tupsahtaa tupaan katon läpi. Ei tupsahtanut.




Sitten vain koneet käymään ja villat katolle. Toinen villa-ukko heitteli eristelevyjä villa-autossa olevaan laitteeseen, joka ilmeisesti jotenkin mursi levyt ja toimitti eristeet pienempinä partikkeleina letkua pitkin katon uumeniin. Toinen villa-ukko siis könysi katon välitilassa, ahtaassa paikassa, letkun kanssa, joka syöksi villaa melko pienenä partikkeleina. Jos joku tästä lähtien valittaa kun toimiston ilmastointi on ollut jo toista päivää rikki ja kokee työskentely-ympäristön hieman epämukavaksi, voin suositella kokeilemaan villa-ukon työtä. Simulaationa toimii jotenkin näin: imuroi niin kauan, että imurin pussi on täynnä. Mene makaamaan sohvan alle pölynimurin letkun kanssa, ja laita imuri puhaltamaan kaikki mahdolliset pölyt suoraan naamallesi. Pysy siellä 3 tuntia.

En saanut selvitettyä minkälaiset suojaimet katolla olevalla villa-ukolla oli. Toisella suojaimet olivat sen verran heiveröisen oloiset, että kauhistutti. Todella toivon, että toisella suojaimet olivat tehokkaammat. Itse köhin jo pelkästään leikatessa eristelevyjä, joten voin kuvitella miltä hajotettu villa keuhkoissa tuntuu kun konttailee monta tuntia villojen keskellä! Ja jos se alle metrin korkuinen työskentelytila ei muuten tunnu ahtaalta, niin eiköhän se ala tuntua kun siitä puoli metriä on villaa. Mutta, kuten eräs ystäväni sanoi: jonkunhan tuokin työ on tehtävä. Totta, ja arvostan todella työn tekijää.

Puhallusvillan (joka todella on nimensä mukaista) jälkeen talossa pysyy lämmöt. On huikea tunne mennä taloon, kun lämpötila on pelkkien raksapuhaltimien avulla saatu nostettua jopa 19 asteeseen. En malta odottaa, että loppuviikosta saadaan lattialämmitys toimimaan ja nähdään kuinka lämpö oikeasti asettuu.

Rouva E.