torstai 25. helmikuuta 2016

Raksallako jokin hukassa?

Erään tutkimuksen mukaan raksalla käytetystä ajasta 35% menee siihen, että kannetaan tavaroita paikasta toiseen. Tutkimus ei kerro kuinka paljon menee aikaa siihen, että raksalla etsitään erilaisia tavaroita. Meidän normi-päivän raksa-ajasta vähintään toiset 35% menevät kadonneiden tavaroiden etsimiseen (perustuu täysin omaan empiiriseen itsetein-tutkimusasetelmaan).

Yleensä meillä on kadoksissa mittanauha. Sitä tarvitaan koko ajan, ja aina se on hukassa. Meillä on ainakin 4 mittanauhaa, mutta aina ne kaikki ovat jossain hukassa. Seuraavaksi etsityin tavara on kynä.  Niitäkin on olemassa useampi, ties missä ovat! Sitten etsitään erilaisia ruuvimeisseleitä, leikkureita, puukkoa ja muuta tilpehööriä. Muistan joskus etsineeni sellaista pientä puukalikkaa, yhtä tiettyä. Siinä tovi vierähti.Yhteistä näille kaikille on, että ne ovat pieniä esineitä ja voivat helposti piiloutua salakavalasti levyjen, peitteiden, lankkujen ja papereiden alle.

Viime päivinä meillä on ollut kadoksissa Unidrain-kaivon kansi. Amatööreille tiedoksi, että Unidrain on sellainen suihkun seinän viereen tuleva kaivo, sellainen pitkulainen, reilun metrin mittainen. Kaivo koostuu useasta osasta, joista osa kiinitetään lattian valamisen yhteydessä ja loput lattian pintamateriaalien yhteydessä. Kun lattiamme valettiin betonista, Unidrainin kaluste-osa valettiin samalla kiinni lattiaan, ihan niinkuin kuuluikin. Nyt kun laatoittaminen olisi ajankohtainen, Unidrainin päälliosat pitäisi saada myös paikoilleen. Ensin piti vain löytää ne puuttuvat osat, ne "ei niin pienet" osat.

Jotain puuttuu...
Valusta on jo kulunut jokunen hetki, joten kaivon osien olinpaikka oli hieman hatarien muistikuvien varassa. Putkimies tiesi kertoa, että ne yleensä otetaan irti valun aikana. Herra S:llä oli heikko mielikuva, muisteli nähneensä ne kyllä joskus jossain. Allekirjoittaneella ei ollut harmainta hajua miltä osat edes näyttivät. Valun suorittanut kirvesmies ei muistanut nähneensä niitä ollenkaan, liekö putkimies ottanut ne hyvissä ajoin talteen. Putkimies arveli niiden päätyneen silloin käytössä olleeseen taukovaunuun. Taukovaunun ennen takaisinluovutusta tyhjentäneellä anopilla ei ollut mitään muistikuvaa asiasta. Herra S oli vielä tarkistanut vaunun ja mielestään se palautettiin tyhjänä. Rouva E epäili niiden vaunun tyhjennyksen yhteydessä jääneen vahingossa ulos ja hautautuneen lumihankeen. Kirvesmies oli sitä mieltä, että jos ne olisi ulos jääneet, hän olisi kyllä ne huomannut ja ottanut sisään.

Pari päivää vierähti siinä, että koko talo ja kaikki raksalla tarvittavat välineet (kanssarakentajat tietävät mikä määrää romua se on) käytiin läpi. Kolmesti. Tuloksetta. Mihin yli metrin mittaiset metalliset osat voivat piiloutua???

Ei löytynyt osia ei. Ei auttanut muu kuin soittaa rautakauppaan  ja tiedustella saako näitä osia erillisinä vai pitääkö tilata koko kaivo. Ensimmäisessä rautakaupassa oltiin hieman hämillään, mutta kerrottiin että osia saa erillisenä parinsadan euron hintaan. Näin jo sieluni silmin, kuinka heti kun uudet on ostettu, vanhat löytyvät jostain itsestään selvästä paikasta.

Toisen rautakaupan myyjä antoi salapoliisityöllemme tärkeän vihjeen: Kyseisen kaivon puuttuvat osat tilataan yleensä vasta laatoituksen yhteydessä, koska niiden mitta määräytyy laatan paksuuden mukaan. HAA, niitä ei siis ehkä koskaan ole ollutkaan! Kohtelias kysymys putkimieheltä, josko näin olisi toimittu tässäkin tilanteessa ratkaisi asian, eihän niitä tosiaan ole edes tilattu vielä!

Uskon, että olemme kaikki helpottuneita. Osa siksi, että muistikuvamme tai niiden puute on oikea, osa siksi, että säästimme parisataa euroa rahaa (joka tässä vaiheessa projektia on ihan kiva juttu), osa siksi, että kaivon osat saadaan mitoitettua laatan paksuuden mukaan kuten kuuluukin ja osa siksi, että emme enää siirtele kaikkien työmiesten ja -naisten työkaluja edestakaisin etsiessämme osia.

Hyvä puoli tavaroiden tarkalla läpikäynnillä oli se, että tiedän tällä hetkellä todella tarkasti missä on 3 mittanauhaa, 2 kynää, eripäiset ruuvimeisselit, 2 puukkoa ja se pieni puukalikka. Ainakin tänään tiedän, huomenna ne on ehkä jo siirretty, mutta sitten taas jaksaakin aloittaa etsimisen uudestaan.

Rouva E



keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Sukkasillaan lattialla

Suomessa on tapana ottaa kotiin sisääntultaessa kengät pois. Kenkien ottamisella on käytännön merkitystä, Suomen kevät, syksy ja talvi eivät ole niitä kuivimpia (eikä usein edes kesä), joten kenkien poisottamisella estetään lian, kuran, loskan ja lumen kulkeutuminen huusholliin. Raksalla kenkiä ei oteta pois, päinvastoin, siellä kuuluu kulkea turvakengät jalassa, jotta astuessa naulaan ei saa isoa haavaa jalkaansa.

Meidän raksalla lattioiden viimeistely etenee kovaa vauhtia. Ensin saimme keittiöön ja ruokailutilaan ehkä maailman ihanimman lattian.


Sen jälkeen alkoi muodostua olohuone ja käytävän laattalattiat.


Työ- ja vierashuone sai uuden hienon laminaatin.


Näillä lattioilla kuljetaan vielä turvakengät jalassa, kyseessä on edelleen "raksa". Se on ensinnäkin käytännöllistä, mutta myös turvallista. Suurin osa meidän lattioista on laatoitettu, se kestää hyvin turvakengän käytön. Sen verran kuitenkin olen jo fiilistellyt raksan pikkuhiljaa muuttumista kodiksi, että kävin hipsuttelemassa sukkasillani lattioilla, tuntui muuten aika kivalta (enkä astunut yhteenkään naulaan). Ehkä sitten, kun ei enää tarvitse käyttää turvakenkiä sisätiloissa raksa muuttuu oikeasti kodiksi. Sitä odotellessa...

Rouva E




sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Mikrosementtiä beibe!

Talonrakentamisessa yksi hauskimmista vaiheista on materiaalien valinta. On tiettyjä perusmateriaaleja, joita monet suosivat. Esim. kylpyhuoneessa käytetään yleensä laattoja, olohuoneen lattiassa puuta tai laminaattia jne. Olen oppinut että tähän on syynsä. Järkevä rakentaja käyttää helppoja, järkeviä materiaaleja, amatööri yrittää ensin tehdä jollain "vähän erilaisella" ja päätyy sitten peittämään sotkut sillä tavanomaisella. On siis olemassa syy, miksi esim. vessoissa ja kylpyhuoneissa käytetään laattoja.

Perinteisesti vessoissa käytetään laattaa, sekä lattiassa että seinillä. Meillä joku neropatti (=peilistä tuijottava väsyneen näköinen muka-sisustaja) päätti, että vessan seiniin (osaan seinistä) tulee mikrosementtiä. Tämä samainen neropatti oli nimittäin nähnyt kuvan tästä uskomattoman hienosta aineesta, kauniista samettisesta pinnasta ja käynyt mikrosementtiliikeessä kuulemassa, että sen tekeminen on todella helppoa. Totta, itse mikrosementin levittäminen on helppoa, mutta pohjatyöt sitä ennen ovat kaikkea muuta!

Jos olet luullut, että tapetin tai maalin pohjatyöt (lähinnä kipsilevyjen työstö) on puuduttavaa, ja maali tai tapetti armoton pohjustuksen virheille, et selvästikään ole tavannut ystävääni mikrosementtiä. Kyseessä on erittäin hienojakoinen sementti, joka levitetään lastalla/liipillä (en tiedä onko niillä jokin ero), alle millimetrin ohuilla kerroksilla. Kerroksia tehdään useampi, yleensä 2-3, jonka jälkeen se joko lakataan (kiiltävä pinta) tai vahataan (mattapinta). Lopputulos on kaunis betonimainen, samettisen sileä pinta. Tai pitäisi olla, jos se tehdään oikein.

Miten pinta sitten tehdään? Ensin mikrosementtijauhe sekoitetaan akryylinesteen kanssa paksuksi tahnaksi, joka pitää työstää 20 minuutin sisällä, muuten se jähmettyy ja kovettuu. Tahna on todella riittoisaa, koska kerrokset ovat niin äärettömän ohuita. MUTTA, ohuutensa vuoksi joka ikinen mikroskooppisen pieni epätasaisuus seinässä (lue: sellainen joka ei tunnu kädellä, eikä näy silmällä) tulee esiin. Sementti ei ikäänkuin tartu siihen. Siinä saa ihan rauhassa vedellä sillä liipillä vaikka tuhat kertaa yli, ei tartu, ei.








Meillä pohjatyöt oli tehty hyvin. Tai niin luulin, kunnes aloin lätkiä sementtiä seinään. Voin sanoa että ei mennyt niinkuin strömsössä. Ensimmäistä kerrosta tehdessämme päässäni kaikuivat myyjän sanat "älä edes yritä tehdä valmista jälkeä ensimmäisellä kerroksella". Muistelin tuota myös toisella kerroksella. Kolmannella kerroksella kaikki myyjän ohjeet "ohuita kerroksia" "älä hermostu" "kyllä se siitä" unohtuivat. Koko seinä oli yhtä epätasaista pintaa, ja jokainen sauma, ruuvinkohta ja muut tasoitukset paistoivat sementtikerroksen alta kuin täysikuu. Hätäpäissäni lätkin sementtiä seinään paksuina kerroksina huudellen erinäisiä ärräpäitä. Epätasaisuudet kyllä peittyivät, mutta samettinen tasainen pinta oli kadonnut. 

"älä yritä tehdä valmista pintaa ensimmäisellä kerroksella"
Epätasaisuudet erottuu paremmin kuin hyvin
Vähän paksummat kerrokset epätasaisuuksiin
Oikeaoppisesti mikrosementti hiotaan karheuksilla 180 ja 400, ja vasta kun se on valmis. Meillä se hiottiin Rouva E:n itkupotkuraivareiden jälkeen jollain hiontapaperilla Herra S:n toimesta. herra S:n pelastusoperaation jälkeen pintaa voi melkein kutsua samettiseksi.

Hionnan ja pesun jälkeen jälki näytti yllättävän hyvältä ja ajattelin jo selättäneeni mikrosementin. Aloin onnellisena vetelemään vahaa pintaan, jolloin ihana harmaa seinä muuttui niin kamalan ruskean väriseksi, että ruskea ei kehtaisi myöntää sitä omaksi sävykseen. Itkuhan siinä meinasi tulla. Tässä vaiheessa aloin varoittelemaan laattamiestä tulevasta lisätilauksesta.

Väri onneksi tasoittui reilun vuorokauden jälkeen ja harmaa paljastui oikeasti harmaaksi. Seinä ei todellakaan näytä siltä, miltä kaikki hienot kuvat mikrosementistä näyttävät. No, eipä sitä ole tehtykään sillä oikealla menetelmällä. Yhtäkaikki, olen siihen tyytyväinen. Siinä on epätasaisuuksia sekä seinässä että itse sementissä, mutta se antaa seinälle luonnetta. Appiukkoni kuvasi seinää "eläväksi pinnaksi" ja vastaava mestarimme sanoi että ammattilainen voisi kysyä milloin seinä tehdään valmiiksi. Nurkat näyttävät kertakaikkiaan kauheilta, ne peitetään listoilla ja pahimpiin epätasaisuuksiin laitetaan taulut. Hämärä valaistus vessassa tehnee myös tehtävänsä. Niin, ja toiseen vessaan meille ei mikrosementtiä tule, tai ainakaan sitä ei tehdä itse.
Lopputulos. Peräseinälle tulee suunnitellusti laatta :)
Tässä vielä pieni muistilista mikrosementistä haaveileville:
1. Tasoita sementoitava pinta hyvin. Paremmin. Vielä paremmin. Kun luulet sen olevan tasainen, tasoita vielä. Ei se mitään tasainen ole.
2. Tee oikeasti ohuita kerroksia. Ohuempia, ohuempia.
3. Älä yritä ensimmäisellä kerralla tehdä valmista pintaa. Älä vielä toisellakaan. Voi olla ettei kolmaskaan kerros ole vielä valmiin näköinen. Voi olla ettei se koskaan ole valmiin näköinen
4. Kun vahaat pinnan, varaudu siihen, että pinnasta tulee vielä rumempi.
6. Jos et ole ennen työstänyt mikrosementtiä, varaudu että lopputulos on sellainen mitä et ole ennen nähnyt.

Rouva E.
ps. meillä olisi 3 kiloa mikrosementtiä nyt tarpeettomana, halukkaita???

maanantai 15. helmikuuta 2016

Blogihaaste: Millainen sisustaja olen?

Sain Raisalta (Uusiokolo) haasteen kertoa millainen sisustaja olen. Haaste on kiertänyt eri blogeissa ja onkin ollut mukava lueskella erilaisista sisustajista. Pitää muutenkin sanoa, että muiden blogien lukeminen on ollut tarpeeseen tullutta vertaistukea koko projektin ajan. Sieltä on tullut ihania ideoita ja kauniita kuvia, mutta ennenkaikkea on ollut mukava lukea ettei kaikilla muillakaan mene aina ihan oppikirjojen mukaisesti :) Kiitos siis teille kanssarakentajablogistit!

Millainen sisustaja siis olen? Jos Herra S:ltä kysyttäisiin, hän kertoisi minun olevan kallis sisustaja, mutta eipä kysytä häneltä. Itse kuvaisin sisustaja-minääni sanoilla lämpö, laiskuus, vanhuus ja ripaus romantiikkaa.

kuva sisältää tuotesijoittelua
Sisustamisen ehdottomasti tärkein kulmakivi on lämpö. Kodin pitää tuntua lämpimältä pesältä, jonne on hyvä ja turvallinen käpertyä pakoon maailman kylmyyttä. Ikkunoista ulos loistava valo kertoo heti onko koti lämmin vai ei. Lämmin koti huokuu ulospäin ja houkuttelee ihmisiä kylään. Oman kodin lämpö tulee lämpimistä väreistä ja lämpimästä valaistuksesta. Rakastan valkoista väriä, mutta sisustamisessani se toimii ainoastaan tehostevärinä. En voisi kuvitella valkoisia seiniä, yhdistän sen kylmään, steriiliin ympäristöön (lieneekö nuoruuden sairaalassa työskentelyllä jotain yhteyttä asiaan). Valkoinen kuitenkin raikastaa värejä, jolloin tummatkin värit toimivat hyvin. Pidän murretuista väreistä, ja uuden kodin värimaailma on harmaa, lämmin harmaa. Sinäänsä huvittavaa muuten on, että ihailen usein sisustuslehtien kauniita valkoisia koteja! Valkoinen taitaa olla aikamoinen taitolaji jota en kertakaikkiaan hallitse :)

Kerrankin puhdas koira!
Valkoinen on meillä nou nou laiskan perusluonteenikin vuoksi. Olen liian mukavuudenhaluinen pitämään valkoisen valkoisena. En pidä siivoamisesta, enkä voisi kuvitella juoksevani jatkuvasti imurin ja siivousliinan kanssa pitkin huushollia. Meillä asuu kahden mukavuudenhaluisen ihmisen lisäksi 3 mukavuudenhaluista koiraa, jotka ovat perheen täysivaltaisia jäseniä sohva- ja sänkyoikeuksineen, enkä yksinkertaisesti jaksa olla koko ajan pesemässä 12 tassua. En myöskään halua saada hermoromahdusta jos railakkaassa illanvietossa lentää mansikka-margarita pitkin olohuoneen lattiaa, tai joku läikyttää punaviiniä ruokapöydälle illallisella. Rustiikkinen, maalaishenkinen sisustus antaa tuon kaiken anteeksi, se sietää elämistä ja itseasiassa vain paranee elämänjälkien myötä.

mökin vanhat kaapit ja uusi tarina
Rakastan vanhoja taloja ja tavaroita. Unelmani on asua miljoona vuotta vanhassa jykevässä talossa, jolla on sekä ihana ja kamala menneisyys, tuhat tarinaa ja pari kummitusta. Seinät olisi vinot ja tapetteja löytyisi dinosaurusten aikaan asti. Pidän siitä, että tavaroilla on oma tarina. Se tekee jokaisesta tavarasta uniikin ja antaa sille sielun. En kuitenkaan halua asua museossa, joten meillä 1800-luvun kaappi juttelee sujuvasti ikean kalusteen kanssa (vaikka aina vannon ettei enää yhtään ikean "kätevä kasata itte" kalustetta meille tule). Vanhat huonekalut ja tavarat pitää myös olla käytössä. Miksi kauneimmat kupit pitäisi piilottaa kaappiin, ja kuka ihastelee liinavaatekaapissani olevaa mummon aikaista pöytäliinaa? Jos niille läikkyy sitä punaviiniä tai kuppi menee nurin ja rikki, niin voi voi, se on elämää se ja yksi tarina lisää vanhan tarinan elämänreppuun. Vaikka kunnioitan vanhoja tavaroita, niiden pitää tarvittaessa pystyä muokkautumaan elämässä, voin siis surutta maalata vanhat tuolit vaikka vaaleanpunaisiksi, enkä tunne yhtään huonoa omaa tuntoa siitä, ettei ne alunperin olleet sellaiset.Yksi ihanimmista huonekaluistani onkin mökillä majailevat vanhan rosan värillä maalatut 50-luvun ruokapöydän tuolit, suloiset kuin mitkä ja kertovat ihanasti isoäitini elämäntarinaa uudesta väristä huolimatta.

Viimeinen, mutta ei missään nimessä vähäisin, on romanttinen-minä. Minussa asuu edelleen se pieni prinsessa, joka haluaisi elää vaaleanpunaisessa maailmassa, pitää kruunua päässä ja pukeutua aina ihaniin tanssiaisvaatteisiin. Prinsessan koti olisi täynnä ihania romanttisia huonekaluja ja tavaroita. Olisi iso pylvässänky, kampauspöytä, pitsiä, röyhelöitä, kimalletta ja ruusukuvioita. Reaalimaailmaan tuon tästä pikkutytön unelmasta joitakin yksityiskohtia, tarpeeksi isoja tuomaan romantiikkaa, mutta tarpeeksi pieniä, jotta myös prinssini sietää ne. 

Koitan siis löytää tasapainon valkoisen ja värien kanssa, uuden ja vanhan, kestävän ja helppohoitoisen, mutta silti rosoisen ja kuluvan. Ja sinne tänne yritän piilottaa pienen ripauksen prinsessaa. Onko tyyli sitten maalaisromanttinen? Chabby chic? En tiedä. Unelmoin minimalistisuudesta, mutta rakastan liikaa tavaroita, unelmoin Ranskan maaseudun tyylistä, mutta en koe sitä aina toimivaksi, unelmoin Englannin maaseudun hienostuneisuudesta, mutta haluan enemmän kodikkuutta. 

Yhtäkaikki, kodin pitää huokua lämpöä. Sen pitää näyttää siltä, että jos joku katselee talven pimeydessä meidän ikkunoista kajastavaa valoa, hänet valtaa lämmin tunne ja hänen tekisi mieli tulla kylään. Ja meille kyllä saa tulla, lupaan keittää teet, ja halutessaan teen saa juoda ruusumukista. 

Haaste  kuuluu pistää eteenpäin, ja tällä kertaa haasteen saa Hempu, Talo Kumpula blogista. 

Rouva E

torstai 11. helmikuuta 2016

Suomen talvi, sitä saa mitä tilaa

Talon rakentamisessa tarvitaan aika paljon tavaraa, isoa tavaraa, joka toimitetaan tontille usein isolla autolla. Kuten olen jo monta kertaa kertonut, Metsärinteen rinne-osa on aiheuttanut muutaman jännitysmomentin toimitusten kanssa.

Parin viikon takaiset sataa vettä - pakastaa - sataa vettä - pakastaa säät, muokkasivat metsärinteelle tien, joka soveltuisi lähinnä alamäkiluisteluun. Siellä liukui auto jos toinenkin rinnettä alas (uskomatonta kyllä, kaikki säilyivät suurimmilta vahingoilta), ja loppupeleissä autot jätettiin suosiolla rinteen alaosaan. Yritimme saada tielle tienhoitoa, turhaan, paikallisella tienhoitajalla on kuulemma jo ihan tarpeeksi töitä, ja sillä avuliaalla traktorinaapurilla ei taas ole oikeanlaista kalustoa. Tien hoito on siis ollut mies ja nainen ja hiekkasäkki -tekniikan varassa. Voin sanoa, että ei ole ollut riittävä.

Ensi viikon alussa meille on tulossa kauan odotetut kodinkoneet ja keittiö. Oletus on, että molemmat toimitukset tulevat isoilla kuorma-autoilla. Vielä muutama päivä sitten alamäkiluistinratamme oli aivan ajokelvoton ja pelkäsimme että keittiö jää koneineen 3 kilometrin päähän lumihankeen odottamaan kevään parempia aikoja. Mutta sitten, kerrankin, sään herra tuntui olevan puolellamme: alkoi siunattu vesisade! Ja sehän jatkui ja jatkui ja alkoi sulattaa jäätä. Rukoilin iltaisin lisää vesisadetta (kerrankos sitäkin rukoilee), niin paljon kun taivaalta vain piisaisi, ja sitähän piisaa! Huokaisin jo helpotuksesta kun näin kuinka alamäkiluistinrata alkoi taas muistuttamaan tietä, keittiö oli pelastettu!

Arvanette varmaan että yllärihän tästä vielä seurasi. Metsärinne on peltojen ja metsän ympäröimä, ja kulku tapahtuu pellon poikki tulevien teiden kautta. Jotta idylli on täydellinen, peltojen keskellä virtaa kaunis joki. Ei paljoa tarvitse arvuutella mitä pellon poikki kulkeville teille on tapahtumassa kun vettä tulee kuin Esterin sieltä, ja joki alkaa tulvia pelloille.


 Metsärinnettä voisi tällä hetkellä myydä järvimaisemalla, eikä myyntipuhe olisi ollenkaan liioiteltu. Suurin pelko tällä hetkellä on, että tontille johtava tie on kohta rikki-poikki, kuten yksi kylälle johtava maantie, joka on alla näkyvän tulvan vallassa. Ja vaikka tie kannattelisi henkilöautoa, kuinkahan käy kuorma-auton ja keittiön???

Tie poikki, koska...

... joki tulvii

Norminäkymä

Nyt en enää tiedä mitä pitäisi rukoilla. Lisää vesisadetta? Pakkasia että tulviminen loppuu? Aurinkoa joka äkkiä kuivaisi pellot ja sulattaisi jäät? Halpaa helikopteria apuun? Jos jotain hyvää pitää keksiä, niin onneksi tulvalla on vielä lähemmäs 30 metriä matkaa rinnettä ylös, ennekuin talomme on vaarassa.

Kaikki, jotka rakentavat, tai ovat joskus rakentaneet, tietävät mikä ketjureaktio yhden toimituksen viivästymisellä on. Ennenkaikkea se viivästyttää muuttoa uuteen kotiin. Pitänee vain suosiolla asennoitua ulkohuussiin vielä muutamaksi toviksi, huoh.

Rouva E, keittiötön emäntä

maanantai 8. helmikuuta 2016

Saunan kiukaan matematiikkaa

Suomalaisessa talossa pitää olla sauna, ja saunassa kiuas. Saunan suunnittelun luulisi olevan yksinkertaista, ostetaan lauteet ja ostetaan kiuas. Sitten laitetaan ne paikoilleen. Korostan sanaa luulisi...

Saunan suunnittelu aloitettiin hyvissä ajoin, jo ennekuin ensimmäistäkään seinää oli piirretty. Sen aikainen suunnittelu sisälsi lähinnä pohdintoja saunan koosta: sinne pitää mahtua vastakkain olevat lauteet, niin pitkät, että jopa Herra S mahtuu makoilemaan lauteella. Sain silloin neuvon, että vastakkain olevien lauteiden vuoksi, saunan leveys on oltava VÄHINTÄÄN 2,5 metriä. Me laitoimme hieman paremmaksi ja saunan leveys on 2,9 m. Ja jotta lauteille mahtuu makoilemaan saunan syvyys on 2,15 m. Saunan pinta-ala on siis 6,2 m2. Tiedän nyt, että se on melko reilunkokoinen sauna.

Saunamme on suunniteltu omaksi siiveksi, ulokkeeksi, eli saunan 3 seinää (jotka ovat ulkoseiniä) ovat hirttä, ja jäävät hirrelle. Ei ylimääräisiä eristyksiä, ei erillisiä paneeleita tms. Vain aitoa, jykevää hirttä. Se saunan neljäs seinä, johon tulee ovi, tulee lasista. Lasi siksi, että tuntuisi tyhmältä alkaa eristää ja laatoittamaan yhtä seinää. Eli 3 x hirsiseinä + 1 x lasiseinä.

Molemmat materiaalit, sekä hirsi että lasi, lasketaan huonosti eristetyksi materiaaliksi, joiden lämmönhukka vaikuttaa asiantuntijoiden mukaan olevan vähintään paperin kaltainen, ellei jopa huonompi. Itse muistelen vanhoja hirsisaunoja, ja ihmettelen, miten Suomessa on kautta aikojen voitu saunoa hirsisaunoissa jos se muka on niiiiiin huono materiaali....

Yhtäkaikki, kun lasketaan yhteen pinta-ala ja seinien materiaalit, tullaan tilanteeseen että meillä on asiantuntijoiden mukaan valtava sauna, joka on älyttömän huonosti eristetty. Tämä asettaa kiukaalle pieniä vaatimuksia. Jotta pieni ihminen tietää, minkä kokoinen kiuas pitää ostaa, pitää laskea saunan kuutiomäärä. Meidän saunan kuutiomäärä on  n.14. Se on kuulemma paljon se. Kun yhdistetään materiaalit ja valtava kuutiomäärä, saadaan arvio siitä kuinka paljon kilowattteja kiukaassa pitää olla.

Osan valmistajien laskukaavan mukaan meille soveltuva kiuas muistuttaa lähinnä suurkylpylöissä käytettäviä teollisuuskiukaita (teollisuuskiuas ei liene oikea termi, mutta tarkoittaa tässä siis todella isoa kiuasta, joka yleensä on ruma). Niin houkutteleva kun jättimäinen, ruma teollisuuskiuas olisikin, siinä on muutama huomioonotettava asia:

  1. Kiukaalla täytyy olla suojaetäisyys. Sen tarkoitus on suojata saunojaa palovammoilta. Vanhana lyhyen matematiikan opiskelijana ymmärrän, että mitä suurempi kiuas, sitä lähemmät suojaetäisyys tulee lauteita. Eli jos saunaan laitetaan valtava teollisuuskiuas, lauteilla ei voi istua, koska suojaetäisyys ei riitä ja muutenkin palaa vähintään sääret. 
  2. Teollisuukiuas tarvitsisi ilmeisesti myös hieman järeämmät sulakkeet kuin mitä yleisesti, ja myös meidän saunaan on suuniteltu. 

Palataan takaisin kiukaan peruskaavaan, ja lisätään siihen teollisuuskiukaan ongelmat. Ja jotta  matemaattisesta kaavasta saadaan äärimmäisen monimutkainen, lisätään edellämainittuihin laskelmiin Rouva E:n esteettinen vaatimus, Herra S:n toivoma helppokäyttöisyys sekä rakentajan pahin painajainen: rajallinen budjetti.  Tässä laskelma:

Saunan kuutiot + saunan materiaalit + suojaetäisyydet + olemassa olevat sulakkeet + esteettisyys + helppokäyttöisyys + budjetti = Mondexin total rock E 10,5 kW. 

Kaiken järjen, laskukaavan ja muutaman ammattilaisen arvion mukaan Total rock 10,5 kW pitäisi olla riittävä huonosti eristettyyn valtavaan saunaan. Kiukaaseen uppoaa 200 kg kiviä, joiden luulisi saavan jonkinlaisen lämpimän höngän aikaan.

Sitten pitää enää selättää kaava, jolla saunaan saadaan oikean kokoiset + oikean näköiset + oikean hintaiset + toimivat lauteet. Ja tämä kaikki tietysti suhteutettuna total rockiin. Huoh mikä matemaattinen dilemma...

Rouva E

tiistai 2. helmikuuta 2016

Lavuaari ja hana, yksinkertaistako?

Talossa on hyvä olla ainakin yksi lavuaari ja hana. Meidän taloon niitä tulee yhteensä 4: keittiöön, molempiin vessoihin ja kodinhoitohuoneeseen. Keittiön hana ja lavuaari on valittu jo melkein ennenkun tontti oli ostettu ja kodinhoitohuoneen tarvikkeisiin ei meillä kummallakaan ole suurta intohimoa (kertonee siivous- ja kodinhoito taipumuksistamme). Jäljelle jää siis vessojen hanat ja altaat. 

Pienempi vessa on nimensä mukaisesti pieni. En ymmärrä kuka on suunnitellut talon, jossa on niin pieni vessa, ettei sinne meinaa mahtua kunnon käsienpesuallasta! Ja mikä rakentajapariskunta on mennyt hyväksymään tuollaisen suunnitelman???? Amatöörit...  Liian iso (lue normaalikokoinen) allas kun tulee ikävästi sekä pöntön että oven eteen. Ehkäpä arkkitehti ajatteli että käsien pesu on mukavasti toteutettu pöntöllä istuen... Yhtäkaikki, olen käyttänyt tunteja miettien tähän ratkaisua (käytännössä istuen pöntöllä ja ihmetellen ahtautta): hana sivuun, hana seinään, siirretään seinää, puretaan koko vessa ja heikkona hetkenä puretaan koko talo. Sitten Herra S yllätti ja löysi suloisen pienen altaan, ido minislimin. Allas on niin suloinen, että sen hankkimatta jättäminen tuntuisi olevan loukkaus pientä söpöä allasta kohtaan. 
Ja kun siihen yhdistää damixan vanhanaikaisen hanan, lopputulos tulee olemaan täydellinen pikkuvessaan. 

Ido Minislim


Damixa












Isompaan vessaan saankin sitten ihan normaalikokoisen altaan. Olen ihastunut Svedbergsin Fyn altaaseen, melko yksinkertainen mutta söpö. Tällaisen tason päälle tulevan altaan suurin ongelma on sen korkeus, siihen pitää löytää normaalia korkeampi hana. Ja senhän tietysti arvaa, ettei sellaista vessan hanaa löydy, joka täyttäisi MINUN kriteerini ja korkeuskriteerin. Onneksi hätä ei ole tämän näköinen ja päätin, että laitetaan siihen keittiön hana. Joku samanlainen kun keittiöön tulee. 
Svedbergs Fyn
Tapwell

Varmistin vielä putkimieheltä, että keittiön hanan saa asentaa vessaan, ja saahan sen (vaikka rautian ukot muuta väittivät!). Keittiön hanan ja vessan hanan erona on, että keittiön hana usein kääntyy sivusuunnassa ja voi aiheuttaa vesivahinkoriskin vessassa, jossa hana voi kääntyä altaan reunan yli. Tästä pitää vain tehdä erillinen lausunto ja asia on ok. 

Näillä puheilla, meillä on siis 4 lavuaaria ja 4 hanaa. Enää tarvitsee suunnitella vessoihin altaiden alle jotkut kalusteet. Onneksi löysin ihanan puusepän, jolla kuvista päätellen ei edes mielikuvitus ole rajana. 

Rouva E