tiistai 16. elokuuta 2016

Eläköön syksy ja takkatuli

Syksy on tänään näyttänyt parhaan puolensa, vesisadetta ja viileää ilmaa. Pidän syksystä, sillä se antaa luvan käpertyä sohvan pohjalle ihanan lämpimän torkkupeiton alle, ja katsoa tv:tä hyvällä omalla tunnolla. Tänä syksynä pidän syksystä erityisesti, koska se viilentää talon.

Metsärinteen isot ikkunat avautuvat länteen, niistä näkyy upea auringonlasku. Kuullostaa hienolta, eikö vain? Tämän hienouden haittapuoli on, että ikkunoista paistava aurinko lämmittää talon melko lämpimäksi. Rauhoittukaa arvoisat kanssa rakentajat, kuulen jo kuinka varsinkin kustannustietoisimmat huutelevat pienten lämmityskustannusten nimeä. Tiedän, tiedän, mutta kun Rouva E ei ajattele noin. Rouva E ajattelee, että jos on liian kuuma, ei voi polttaa takkaa. Ei kumpaakaan takkaa, koska jos 30 asteisessa talossa polttaa takkaa, lämpötila nousee ties kuinka korkealle. Ja Rouva E haluaisi polttaa takkaa, koko ajan. Takan tuli on rauhoittava, lumoava ja omalla tavallaan ikuisesti mystisen voimakas.

Joten onneksi tuli syksy, joka viilensi talon. Aurinko on tänään ollut koko päivän pilven takana piilossa, ei hehkuttamassa ikkunoistamme sisään. Talo tuntuu hieman viileältä. Tai ainakin tarpeeksi viileältä takkojen polttoon. Olohuoneen varaavaa takkaa olemme polttaneet jo useasti, mutta tänään on erityinen päivä makuuhuoneen kevyt takan näkökulmasta, se nimittäin vihittiin käyttöön! Makuuhuoneen lämpötila laski siis ensimmäistä kertaa niin alas, että jopa viileässä viihtyvä Herra S totesi, että nyt sitä takkaa voi polttaa. Ja niin me sitten poltettiin!



Takka syttyi kuin unelma, muutama raksapuun palanen pesään ja tulitikku perään. Viuh, tulessa. Hetken jouduimme odottamaan kunnes ihana lämmin ilma valtasi makuuhuoneen. Takan lämpö on sanoin kuvaamattoman ihana, ei sitä millään sähköisillä lämmitysvehkeillä saa aikaan. Sitä on myös paljon kivempi katsella kuin ilma-vesi-lämpöpumppua (joka on oikeasti todella ruma). Jos joku on eri mieltä, niin kysytään, että kuka ottaisi mielummin makuuhuoneeseensa takan ja kuka jonkunlaisen-mikälie-lämpöpumpun?

Nyt haaveilen että sairastuisin flunssaan, saisin maata koko päivän sängyssä ja lämmitellä takan äärellä. Lukisin koko päivän naistenlehtiä ja tekisin ristikoita. Pyytäisin Herra S tuomaan lämmintä juotavaa, keräisin säälipisteitä. Ja nauttisin takasta. Jos ei flunssa iske, niin taidan tehdä tuon kaiken ensi lauantaina, vapaa-päivänä.

Rouva E

maanantai 8. elokuuta 2016

Lapset lapiohommissa

Blogissa on ollut hetki hiljaista, mutta Metsärinteellä ei. Metsärinteen valtasi puolitoista viikkoa sitten kaksi ihanaa pikkumiestä, siskon pojat, jotka perinteisesti tulivat täyshoitolaan reiluksi viikoksi hoitoon vanhempien ollessa töissä.

Tässä vaiheessa rakentamista budjetti on aika lopussa, ja jokainen "itse tein, säästin" toiminto on tervetullut. Tässä vaiheessa projektia myös Rouva E alkaa olla aika lopussa, ja tuosta "itse tein, säästin" osuudesta vain osuus "säästin" houkuttelee. Mutta kuin taivaan lahjana, meille siis muutti viikoksi kaksi pientä poikaa, joiden kysymys aamuisin oli "mitä me voitais tehdä?". Luulen, että 6- ja 8-vuotiaat pojat eivät tarkoita kysymyksellään samaa kuin esim. talkooväki, mutta yhtäkaikki, allekirjoittaneen mielessä heräsi katala ajatus lapsityövoiman käytöstä! Ja kuinka ollaakaan, juuri tuon viikon aikana, meille tuli hieman vajaa 20 tonnia hiekkaa levitettäväksi tulevan terassin alle! Suunnittelma oli valmis: lapset lapionvarteen ja hommiin, Rouva E voikin sitten makoilla jossain sohvalla naistenlehtien seurassa.

Ensimmäinen oppitunti lapsityövoiman käytöstä oli, että lapset oppivat nopeasti. Ensin vain pitää näyttää itse tovin ajan mitä pitää tehdä. Lapset oppivat toimimaan oikein nopeammin kuin monet aikuiset, eikä turhia "miksi näin" kysymyksiä kuulu. Kun sanotaan että tee näin, näin tehdään.

Toinen oppitunti lapsityövoiman käytöstä oli, että lapset ovat ehkä jopa liian tehokkaita. Herra S:n tehtäviin kuului kuskata hiekkaa talon nurkille kottikärryillä, josta pojat sitten levittelevät sitä pitkin pihaa. Herra S ei pysynyt alkuunkaan poikien perässä. Hikeä puskeva Herra S yritti saada hengitystä tasaantumaan kun pojat jo huutelivat että missä seuraava kuorma viipyy. Poloinen Herra S.






Kolmas oppitunti lapsityövoiman käytöstä oli, että korvaus kannattaa sopia etukäteen. Ensimmäisen päivän työn korvauksena pojat pääsivät leffaan, kauppaan kuuluivat myös popkornit ja kokikset. Toisena päivänä pojat ilmoittivat ottavansa palkan tänään rahana. Summa voisi olla kuulemma sama kuin työmiehillä yleensä. Palkkaneuvottelut olivat tiukat, ja päädyimme lopulta bonuspalkkaukseen, työn määrä ja laatu määrittelisi lopullisen palkan.

Siinä vaiheessa kun rahaa oli kasassa 5€/poika, vanhempi ilmoitti, että hän lopettaa koulun ja alkaa tekemään tätä työtä elääkseen. Hommaa on kuulemma kivaa, ei turhan vaikeaa, ei tarvitse opetella asioita ulkoa ja saa hyvää palkaa. Metsärinteellä olisi ihan ok asua ja Rouva E:n pöperöt kuulemma kelpaavat erinomaisesti, joten mikäs täällä ollessa.  Nuorempi pohti, milläs sitten eletään kun hiekat on saatu hoidettua, mutta muisti onneksi, että mökillä viime vuonna tienasi sievoisen summan keräämällä kotiloita. Sillä pärjäisi ainakin talveen asti. Neljäs oppitunti lapsityövoiman käytöstä koskee siis erityisesti lapsettomia (ainakin omasta tahdostaan lapsettomia), ne saattavat jäädä forever!

Sateen yllättäessä, siirryimme sisätiloihin jatkamaan keskustelua ja pitämään "ansaittua taukoa" (poikien ilmaus). Keskustelimme koulutuksen tärkeydestä ja siitä että heillä molemmilla on mahdollisuus tulla isona juuri siksi kuin hän haluaa, he ovat onnekkaita saadessaan käydä koulua ja leikkiä. Voi opiskella vaikka palomieheksi (ei käy, liian vaarallista ja on kuulemma typerää riskeerata elämänsä työn vuoksi), arkkitehdiksi tai insinööriksi. Tai voi myös alkaa lapiomieheksi, jos ihan oikeasti sitä haluaa. Poikienkin mielestä koulussa on ihan kivoja juttuja, kaverit, välitunnit ja urheilutunnit, ei siis lainkaan pöllömpi paikka!

Hetken päästä vanhempi poika nappasi Harry Potter kirjan ja nuorempi istahti sohvalle rapsuttelemaan koiria. Rouva E, ylpeä täti, keitti kupin teetä ja nautti katsellessaan kahta pientä, ihanaa miehenalkua, joista voisi tulevaisuudessa tulla ihan mitä vain!

Rouva E