sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Hyvä keittiö, hyvä pizza.

On kaksi tapaa tehdä pizzaa: kotipizza tai tee-se-itse-pizza. Meillä talo on suunniteltu siten, että pizzan teko onnistuu. Ehkäpä osittain siitä syystä, että lähimpään pizzapaikkaan on yli 10 km eikä sekään suostu kotiinkuljettamaan pizzaa Metsärinteelle.

Kuinka talo sitten toimii täydellisesti pizzzan teossa. No, pizzan tekohan alkaa hyvästä taikinasta. Jauhot ja muut tarvikkeet, kodinkoneet mukaanlukien, löytyy helposti ruokavaraston hyllyiltä. Ei yläkaappien perukoille kurottamista, ei ala-kulmakaapin tyhjentämistä, jotta oikeat tarvikkeet saadaan pöydälle. Ruokavarastossa kaikki on löydetty silmäyksellä ja ovat käsillä ilman muiden tavaroiden siirtelyä. I LOVE IT!!!

Kunnon pizzataikina pitää vaivata rakkaudella. No, käytän siihen punaista sähkövatkainta ja taikinakoukkuja. Se ihanaakin ihanampi Kitchen Aid kone odottaa niittäin raksa-aikaisen talouden tasoittumista (sille on kyllä varattu oma paikka ruokavarastosta).  Yhtäkaikki, taikina onnistuu siis punaisella sähkövatkaimellakin. Varsinkin kun keittiöön on kerrankin laitettu oikea määrä pistorasioita oikeisiin paikkoihin. Helppoa.

Kunnon pizzataikina pitää nostattaa. Tässä apuna on Boshin monitoimiuuni, joka nostattaa taikinan kuin taikinan höyrytoiminnolla täydellisesti. Ei kuivaa päällistä, ei ylimääräisiä keittiöliinoja, vain kippo uuniin ja uuni päälle. Uuni ilmoittaa kohteliaasti kun taikina on kohonnut täydelliseksi. Vaivatonta. Nostatuksen jälkeen taikina on helppo kumota käsiteltäväksi kivitasolle, siihen voi roiskia jauhoja, öljyjä, vettä, antaa mennä vaan!



Kunnon pizza vaatii täydellisen tomaattikastikkeen. Jälleen sauvasekoitin löytyy yhdellä silmäyksellä, pistorasia on oikeassa paikassa ja liedellä keitetty tomaattikastike on valmis.

Kun talossa asuu kaksi ruuan rakastajaa, pizzaa pitää tehdä paljon. Tarvitaan myös paljon täytteitä. Tässä apuna on smeg- jääkaappi, joka on uskomaton tilaihme! Miten voi niin pienen näköiseen jääkaappin upota sellainen määrä ruokaa? Ei, en valita, mutta ihmettelen... No, jatketaan. 2,5 metriselle saarekkeelle mahtuu pizza jos toinenkin kaulittavaksi ja täytettäväksi. Siinä mahtuu hääräilemään Herra ja Rouva. Jaloissa muutama koira, odottamassa että pieni pala chorizo-makkaraa tippuisi. Ei tippunut.

Täydellinen pizza paistetaan kuumassa uunissa. Tässä apuna on leivinuunitakka. Olemme polttaneet takkaa kyllä kesälläkin, mutta jotta lämpötila saadaan 300 asteeseen, aloitimme polttourakan jo eilen. Lämmitys pienemmälle ja pökköä pesään. Kaupanpäälle saadaan ihanan tunnelmallinen tuli elementti sekä ah, niin ihanan pehmeä lämpö koko taloon. Ymmärrettävistä syistä käytämme kesällä ulkogrilliä pizzan paistamiseen... Pari pesällistä pizzan paisto päivänä ja a-vot, uuni hohkaa 300 asteen lämmössä! Sitten vain pizzakivi uuniin ja siinä paistuu pizza makoisaksi.

Valmiit pizzat ovat suussa sulavia. Pohja ei ole ehkä ihan yhtä rapsakka kuin grillissä paistettaessa, mutta ei jää pahasti kakkoseksi. Voittaa ainakin sähköuunin mennen tullen! Pizzaa syödessä voikin ihailla punaiseksi maalautuvaa taivaanrantaa ja miettiä kuinka monta asiaa talossa menikin täysin nappiin!

Jos jotain valittamista täytyy löytää, niin pienen miinuksen keittiö saa puuttuvasta itsensä puhdistus toiminnosta. Kunnon pizzan teon jälkeen jauhoja ja tomaattikastiketta on joka paikassa. Onneksi sentään on laattalattia, joka on kivitasojen tapaan melkoisen helppo sutaista puhtaaksi vaikka litimärällä rätillä.

Jos keittiön täydellisyys mitataan pizzan teossa, niin voin todeta, että Me teimme sen, täydellisen keittiön!

Rouva E

Ps. Ai kuva valmiista pizzasta? Kuka sitä nyt olisi ehtinyt kuvaamaan?

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Syksyinen raksaväsy

Nyt se sitten iski ihan urakalla, raksaväsymys. Onneksi Herra S on ollut ahkerampi, pitänyt huolen, että terassimme valmistuu, siinä on kaiteet ja portaat. Itse olen suunnitellut kiinnittäväni vessan peiliä viimeisen kuukauden ajan. Siinä se lojuu vessan lattialla. Tekemistä vaille valmis.

Osittain raksaväsyyn vaikuttaa töiden aloittaminen. Vuoden virkavapaa, opintovapaaksi naamioitu raksavapaa, teki hyvää. Sain keskittyä rauhassa rakentamiseen ja väitöskirjan tekoon. Nyt kun päivät täyttyvät töistä ja väitöskirjasta, ei vessan peilit enää tunnu kovin tärkeiltä.

Sen verran piristystä on näkyvissä, että totesin eilen saunassa että pesuhuoneen valoille on nyt kertakaikkiaan tehtävä jotain. Ne ovat edelleen kamalat. Se into, jolla niistä kirjoitin aikanaan on laantunut, en ole enää repimässä niitä henk koht alas omin pikku kätösin, en myymässä koko taloa valojen takia enkä kiroa suunnittelijoita alimpaan helvettiin. Rauhallinen toteamus niiden järkyttävyydestä sisälsi eilen vain yhden lauseen, ja sekin oli melkoisen laimea. Herra S ainakin taitaa päästä helpommalla :)

Tiedän että raksaväsymys väistyy aikanaan. Toivon että Herra S ymmärtää sen myös, ja osaa nyt nauttia. Eräänä päivänä herään, totean että NYT lähtee ne pesuhuoneen lamput, NYT laitetaan ne parit puuttuvat verhot, NYT myös ne pari puuttuvaa listaa, NYT kiinnitetään se vessan peili, NYT, NYT, NYT, NYT on saatava valmista. Ja sitten saadaan. Tapahtuuko se huomenna vai 3 vuoden päästä, kuka tietää. Elämä on yllätyksiä täynnä, niitä kannattaa odottaa :)

Rouva E