lauantai 23. syyskuuta 2017

Paluumuutto blogiin

Miten yli vuoden blogihiljaisuus katkaistaan? Hyppäämällä esiriipun takaa kädet leväällään ja huutamalla "tadaa!"? Olemalla ihan kuin ei koskaan olisikaan ollut poissa? Selittelemällä elämän kiireillä ja kaikenmaailman muilla tekosyillä? Rouva E is back, ei selittele, ei huutele eikä ihmettele asiaa sen enempää. Nyt vaan tuli fiilis kirjoittaa. Kiitos myös muutamalle vihjailevalle ystävälle ;)

Yksi syistä palata blogin pariin on ikävä. Ikävöin raksa-aikaa, ikävöin sitä ensimmäistä kaivuria, joka hyytyi tienteossa ensimmäisenä päivänä, ikävöin niitä pirun virolaisia työmiehiä, jotka tekivät eristepakkauksista telineet, ikävöin hirsikuljetusta ja ikävöin sitä että sain istua rekan kyydissä. Ikävöin niitä miljoonia tunteita, joita rakentamiseen liittyi, iloja ja suruja. Ikävöin blogia, ikävöin tunteiden tilittämistä, itselle tärkeiden asioiden jakamista. Ikävöin sitä kaikkea. Tai no en ihan kaikkea. En ikävöi mökillä asumista talvella, en ikävöi jäätynyttä huusia enkä aamu- ja iltapissoja abc:llä, en ikävöi jäätynyttä vesiputkea enkä saunan lämmittämistä 30 asteen pakkasessa puolilta öin tietäen että seuraavana aamuna pitää olla raksalla klo 7. Aika kultaa muistot, ja ehkä joskus vielä ikävöin niitäkin, ehkä, joskus sadan vuoden kuluttua.

Metsärinteellä asumista on nyt takana n puolitoista vuotta. On koettu ensimmäinen joulu, uusi vuosi, pari pääsiäistä, kesää, ja yksi julmettu talvi. Talo on kestänyt tuulet ja tuiverrukset, samoin sen asukkaat. Herra S, minä ja talo olemme tutustuneet toisiimme. Luulen, että meistä jokainen on näyttänyt parhaat ja heikot puolensa. Olemme tulleet sinuiksi, kaikki kolme. Mistä sitten jatkan blogissa? Lataanko kuvia "tällainen tästä nyt sitten tuli"? En. Kahdesta syystä: ensimmäiseksi en halua jakaa kotiani kaikille. Ne jotka haluavat kotini nähdä, ovat sydämellisesti tervetulleita. Myös vieraat. Lupaan keittää kahvit. Toinen syy on, etten jaksa pöyhiä sohvatyynyjä kuvaa varten, odottaa täydellistä valaistusta iltapäivällä, heittää puolihuolimattomasti torkkupeiton tuolille ja asetella ne kauneimmat kupit pöydälle vain kirjoittaakseni "arkiaskareita kotona". Jos tai kun lisään kuvia kodistani, niissä saavat näkyä pölyt ja sotkut, jos jotakuta häiritsee, tervetuloa siivoamaan. Lupaan keittää kahvit.

Miten tästä sitten jatketaan? En tiedä, ehkä kirjoitan niistä pienistä asioista, jotka onnistuivat ja niistä jotka olisin tehnyt toisin, ehkä sellaisista asioista, joista jokaisen rakentajan olisi hyvä tietää. Jokatapauksessa, nyt blogihiljaisuus on katkaistu, jatkoa on luvassa, vaikein on ylitetty. Tervetuloa takaisin!

Rouva E, blogin paluumuuttaja

1 kommentti:

  1. Hei ja kiva "nähdä" taas:) Ja ihan oikein,ei mitään selittelyjä, siitä se taas lähtee. Postauksia odotellessa. Hyvää syksyä!

    VastaaPoista