torstai 31. maaliskuuta 2016

Puusepän kädenjälki

Meidän pikkuvessa on päässyt puusepän blogiin! Olipa hauska lukea miten se, mikä oli vain ajatuksena päässäni, on tulkittu ja miten siitä on muodostunut ihan oikea kaluste. :)

Tässä samalla pitää antaa suuren suuret kiitokset koko puusepän tiimille! Homma oli aivan viimeisen päälle hoidettu. Suunnitteluun käytettiin riittävästi aikaa ja ajatuksia havainnoitiin puolin ja toisin kuvien avulla. Kalusteiden loppusilaukset hoidettiin paikanpäällä ja sain hyvän oppitunnin kalusteisiin käytetyistä materiaaleista. Erityisesti arvostan sitä, että mieltymykseni vanhaan puuhun ja vanhoihin esineisiin oli huomioitu käyttämällä mm vanhoja lattialankkuja (pienemmän tason hyllyt) ja vanhojen huonekalujen jalkoja (isomman tason etujalat). Näin jopa vessan kalusteilla on oma historiansa ja oma tarinansa, jotenkin suloista :)

Tätä porukkaa voin kyllä käsi sydämellä suositella kaikille. Tässä vielä pari kuvaa, puuseppien käsityöstä. Tässä vaiheessa näitä on hyvä kuvata, kun on vielä siistiä, eikä kaikenmaailman lotion purnukat ole vallannut tilaa. Kuva sisältää sen verran tuotesijoittelua, että meillä ei todellakaan pidetä pyyhkeitä aina noin hienosti aseteltuna, mutta kun pyyhekoukut puuttuvat vielä, niin nyt ne ovat noin :)

Isompi vessa


Pikkuvessa
 Rouva E



keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa

Viimeinen kodinkone, liesituuletin on päässyt kotiin. Tosin siitä taitaa puuttua pari osaa, mutta jotenkin tässä tapauksessa se ei ole mikään yllätys. Meille tuli kaikki kodinkoneet gigantista. Muistanette tarinan jääkaapista, joka päätyi ojaan ajaneen kuorma-auton kyydissä vihdoin kotiin muutama viikko myöhässä? Eipä loppuneet ongelmat gigantin kanssa siihen....

Kun ostimme liesituulettimen, joskus viime syksynä, myyjä tiesi kysyä, onko talossa huippuimuri. On. Liesituuletin siis valittiin ja myytiin meille sen mukaisesti. Asian piti olla selvä. Eipä ollut. Meille tuotiin juurikin se vääränlainen liesituuletin. Äkäinen soitto giganttiin ja myyjä lupasi uuden tilalle, samaan hintaan. Tosin sitä uutta liesituuletinta ei ollut missään kaupassa, joten toimitusaika n 3-4 viikkoa.

Liesituulettimen toimituksen aika tuli. Herra S sai ilmoituksen, että toimitus tapahtuu keskiviikkona aikahaarukalla 13-18. Soitin gigantiin ilmoittaakseni, ettei kyseinen aika käy, mutta kun liesituuletin ei paina paljoa eikä ole kohtuuttoman kokoinen, voisimme itse noutaa sen myymälästä ja tuoda sen väärän kapistuksen siinä samalla, silloin keskiviikkona. Kotiinkuljetus peruttiin. Ilmoitin samalla, että yhteydenpito kannattaa hoitaa minun kauttani, sillä Herra S ei työnsä puolesta pysty vastailemaan gigantin tekstareihin ja soittoihin. Tästä olin maininnut jo jääkaappi-episodin yhteydessä, kaksi kertaa. Asia selvä.

Keskiviikkoa edeltävänä päivänä, Herra S sai gigantilta muistutusviestin, että muistathan että tuomme huomenna liesituulettimen teille kotiin klo 13-18. Hieman äkäisempi soitto giganttiin ja kävi ilmi, että se pirun laite on nyt kuitenkin toimitettu sieltä myymälästä terminaaliin odottamaan kuljetusta. Mutta ei hätää, se saadaan sieltä kyllä takaisin myymälään. "Onko varma?""On, ihan varma". Tässä vaiheessa vaadin myyjää poistamaan Herra S:n yhteystiedot, koska sekään viesti ei ollut näköjään mennyt perille, että yhteydenpito MINUN kauttani. Näin tehtiin.

Keskiviikkona Herra S lähti aamulla töihin, naureskeli lähtiessään, että otanko tämän väärän vekottimen mukaan vai tuleekohan ne tuomaan sen uuden tänne kotiin. Ei olisi kannattanut naureskella. Sain iltapäivällä soiton kuljettajalta, että olisi tunnin sisällä tuomassa liesituuletinta meille kotiin. Ilmoitin kuskille, etten ole kotona, enkä sinne juuri nyt pääse, ja että kaiken lisäksi meidän piti noutaa se itse myymälästä. Pieni keskustelu kuljettajan kanssa paljasti, että hän ei sitä todellakaan aio toimittaa mihinkään myymälään, vaan vie sen korkeintaan takaisin terminaalille, josta se sitten toimitetaan myymälään, josta voin sen sitten joskus noutaa.

Viimeisellä soitolla giganttiin (äkäinen lienee lievä ilmaus puhelun tunnetasosta) ilmoitin, että kuljettaja saa luvan jättää liesituulettimen pihallemme ulos odottamaan. Jos sille siellä ulkona sattuu jotain tai se varastetaan, se menee gigantin piikkiin. Herra S tuo väärän tuulettimen myymälään, kuten sovittu, ja siellä on parasta olla vastassa joku, joka tietää jotain asiasta. Pienen väännön jälkeen, jonka aikana muistutin muutamasta virheestä, odotuksesta, vastaamattomista yhteydenottopyynnöistä, firman toimimattomista prosesseista ja olemattomasta tiedonkulusta, sain myyjän mielen käännettyä. Luulen, että mahdollisesti varastetun tuulettimen hinta oli pieni minun hiljentämisestäni tässä vaiheessa.

Herra S paineli illan suussa myymälään viemään tuuletinta. Oli siellä jonkun aikaa joutunut selittelemään, ei ollut kuulemma asiasta mitään tietoa. Kotona aloimme virittämään liesituuletinta putkimieheltä saamiemme ohjeiden mukaisesti. Nyt näyttäisi siltä, että toimituksesta puuttuu osia.

Olen sanaton!

Onneksi otimme kodinkoneet gigantilta, sehän nyt vaan olisi tyhmää maksaa liikaa.

Rouva E

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Sähkökatkos

Tänään se sitten tapahtui, ensimmäinen sähkökatkos. Meillä sähkökatkoksiin on varauduttu: olohuoneen takka-leivinuunissa voi valmistaa ruokaa (kunhan joku vaan saisi aikaan hoitaa takan käyttöön oton) ja makuuhuoneen takka varmistaa, ettei yölläkään tarvitse palella. Kaverit nauroivat kun perustelin makuuhuoneen takkaa sähkökatkoilla, kutsuivat sitä tekosyyksi, no nytpä näkisivät, jos olisivat täällä!

Vaikka olemme muuttaneet kotiin, työt täällä jatkuvat. Kirvesmies tuli aamulla jo ennen seitsemää jatkamaan keskenjääneitä hommia, lähinnä  muutamia listoja, jotka piti sahata oikean kokoisiksi ja tietysti jiiriin. Sirkkelisaha viritettiin pihalle, koska talon sisällä on koti, ulkopuolella raksa. Parin tunnin työskentelyn jälkeen sähköt katkesivat.

Näppäränä emäntänä muistelin mitä sähkömiehet ovat opettaneet sähkökaapista ja könysin asiantuntevasti tekniseen tilaan ihmettelemään kaappia. Tunnistin heti, ettei nyt ollut kyse meidän talon sähköistä, ainakin kaikki vipstaakit olivat samaan suuntaan ja kaikki piuhat öbaut siten kuin ennenkin. Näppäränä emäntänä sitten tarkistin netistä alueen sähkövikakartan, joka osoittikin että koko kylä ja naapurikyläkin on sähköttä. Voi sitä riemun määrää kun totesin kirvesmiehelle asiantuntevasti (mutta kuitenkin letkeän rennosti, ikäänkuin tämä olisi ihan jokapäiväistä) että vika on suuremmalla alueella ja meidän talossa kaikki on ok. :)

Siinä sitten istuimme kirvesmiehen kanssa olohuoneessa ja pähkäilimme että mitäs nyt tehdään. Meinasin ehdottaa että keitetään kahvit, onneksi sain vetäistyä ehdotuksen takaisin ennenkuin sanoin sen ääneen, sähköasiantuntemukseni olisi muuten saanut kovan kolauksen. Hetken kuluttua alkoi mieleen palautua muutama pieni fiksaus, josta olemme viime päivinä puhuneet: vähän silikonia sinne ja vähän liimaa tänne. Siinähän se 45 minuuttia sitten menikin, ja muutama teeseitse homma tuli oikeasti valmiiksi.

Ensimmäisestä sähkökatkosta on siis selvitty. Opin tästä, että uskomattoman paljon asioita toimii sähköllä ja vaikka kirvesmies pystyy tekemään osan töistä ilman sähköä, listojen sahaaminen jiiriin käsisahalla ei ollut houkutteleva vaihtoehto. Opin myös että 45 minuutin sähkökatkon aikana talo ei ehdi jäähtyä niin paljoa, että makuuhuoneen takka olisi pitänyt lämmittää. Se lienee hyvä asia talon lämmönpitävyyden kannalta, vaikka syökin vähän makuuhuoneen takan katu-uskottavuutta.

Rouva E

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Välipysähdys

Kolmas yö uudessa kodissa takana ja elämä edessä! En ole vieläkään täysin ymmärtänyt että nyt me oikeasti asumme täällä. Koirat tajusivat sen siinä vaiheessa kun löysivät tutun sohvan, joka oli odottanut varastossa 10 kuukautta.

Vaikka raksasta on nyt tullut koti, rakentaminen ei ole päättynyt. Olemme pyhittäneet pääsiäisen muutolle, ja nukkumiselle, mutta huomenna työt jatkuvat: Ruokavarasto ja vessat saavat lattialistat ja saunan ikkunat viimeistellään. Vaatehuoneeseen olisi kätevä laittaa vähän hyllyjä (helpottaa vaatteiden säilyttämistä) ja vessat kaipailevat jonkinlaisia pidikkeitä käsipyyhkeille. Pitäisi myös pyytää tarjouksia katolle tulevista turvahärpäkkeistä ja sisäovien kahvat pitäisi hommata. Puhumattakaan talon ulkopuolisesta maalauksesta, jonka jälkeen alkaa terassin rakentaminen ja pihatyöt. Ai niin, ja tietysti ne kaikki pienet jutut maan ja taivaan väliltä, jotka muuttoluvan himossani lupasin tarkastajalle :) Paljon on siis vielä tekemättä.

Mutta on me paljon jo tehtykin! 5 vuotta sitten talo oli vain suuri unelma, ja etsimme tonttia. Melko tasan 2 vuotta sitten löysimme unelmatonttimme, sen jota sukulaiset ja ystävät kauhistelivat, vuosi sitten yritimme hahmottaa paperille miltä unelmamme näyttäisi ja vielä viikko sitten talon täytti sirkkelin korvia särkevä ääni ja sahanpuru. Alitajuntani odottaa edelleen, että jostain ovesta paukkaa sisään joku työmies ja sotkee koko kodin laudanpätkillä ja silikoonituubeilla. On vaikea hahmottaa, että raksasta on tullut koti.
Täällä vartioin minä
Tänään siis otetaan vielä rennosti, mitä nyt pari listaa pitää käsitellä vahalla huomista varten, kodinhoitohuoneen kalusteisiin pitää saada vetimet kiinni ja porata reikä hanaa varten tasoon, pari seinän kohtaa pitää paikkausmaalata, pitää kiinnittää talon numero näkyviin ja pihalta voisi ajankuluksi kerätä lumen alta paljastuneita roskia.

Rouva E

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Muuttolupa, ehdollinen sellainen

Muuttolupa saatu! Tosin ehdollisena, muutamia asioita pitää laittaa kuntoon, mutta ei mikään eikä kukaan kuulemma estä tavaroiden kantoa sisälle.

Tarkastuksen alussa rakennustarkastaja ilmoitti että nyt tarkastetaan onko talo turvallinen. Käytännössä siis kiersimme ensin koko talon, ja sen jälkeen tarkastaja ja vastaava mestari kävivät hieman papereita läpi (tässä vaiheessa oma huomioni oli jo kiinnittynyt tulevaan muuttoon). Tarkastajan huomio kiinnittyi lähinnä siihen, että vesi tulee ja menee asianmukaisesti, lämmitys pelaa, vessat toimivat, kosteat tilat on tehty asianmukaisesti ja vesieristeistä on otettu koepalat, tulisijat ovat asianmukaiset  ja ettei talosta pääse tippumaan ulos ikkunoiden tai ovien kautta.  Meillä suurin puute, johon luvan ehto perustuu, on lvi-tarkastus, joka aikatauluongelmien vuoksi päästään tekemään vasta ensi viikolla. Lähes kaikki "pienemmät", kuten saunan lasiseinän puuttumisen, toisen takan eduspellin puuttuminen, olimme tiedostaneet itsekin melko hyvin, joten varsinaisesti mitään yllätyksiä ei tullut. Saimme huomautuksia itsestään selvyyksien lisäksi siitä, ettei katolle ollut tikkaita, ja muita härpäkkeitä, eikä talon numero ollut missään näkyvissä. Tuo talon numero oli ehkä suurin yllätys, en vain ollut osannut ajatella asiaa ollenkaan. Sain kiitosta siitä, että jokaisen puutteen kohdalla pystyin kertomaan tarkasti milloin mikäkin puute tulee olemaan korjattu: "lvi-tarkastus?" "pidetään 31.3", "saunan lauteet näyttävät puuttuvan" "kyllä, tulevat huomenna", "liesituuletin puuttuu" "kyllä, tulee 1.4", "talon numero puuttuu" "kyllä, laitetaan näkyviin ennen pääsiäistä". Sain myös kommentin mikrosementtiseinästäni :) Tarkastaja kävi hipelöimässä mikrosementoitua seinää ja laatoitettua seinää ja totesi että kaikenlaista sitä nykyään keksitään. Otin tämän kommentin kohteliaisuutena :)

Olin edellisenä iltana (yönä) kerännyt ce-merkintöjä kansioon, ja painelinkin tarkastukseen hyvin asiallisena kahden eri kansion kanssa. Ce-merkintäkansiotani vilkaistiin nopeasti vain kun turvaikkunoista oli puhe (ja juuri se paperi tietysti sieltä puuttui). Tarkastaja totesi papereiden oleva hienossa järjestyksessä. En tiedä tarkastetaanko merkit jossain vaiheessa tarkemmin, mutta syytä olisi, sen verran paljon niiden eteen on tehty töitä!

Olen hieman huono kuvaamaan tarkastusta tarkemmin, vaikka olinkin itse paikanpäällä, sillä omalta kohdaltani kiinnostus siihen lopahti kun sain kysymykseeni "saako siis kantaa huonekalut sisälle?" vastauksen "Kyllä". Tämä tapahtui 20 minuutin kuluttua tarkastuksen alusta. Kaikki sen jälkeen tapahtunut on hieman hämärän peitossa, koska mietin siinä vaiheessa 1. kuka kantaa sohvan sisään? 2. Mihin sohva asetetaan? 3. Mahtuuko astiakaappi peräkärryyn vai pitääkö vuokrata pakettiauto? 4. Mitkä verhot tulee olohuoneeseen?

No miten sitten voisin neuvoa kanssa-rakentajia valmistautumaan kyseiseen tarkastukseen? Ensimmäinen neuvo on hyvä vastaava mestari. Meillä vastaava mestari oli hoitanut kaikki ihan viimeisen päälle, alkaen asiakirjoista ja kuvista (siis eri rakennusvaiheiden tallennus), hän oli hyvin ajantasalla siitä, mikä talon tilanne juuri nyt on, ja miten töissä tullaan etenemään. Hän kävi tarkastusta edeltävänä päivänä talolla ja kävi tarkastukseen liittyviä asioita kanssamme läpi ja neuvoi miten eri asiakirjojen ja mm. ce-merkkien kanssa tulee toimia. Hän myös oli täydellinen tuki ja turva tarkastuksen ajan. Toinen neuvo on, että pitää olla itse tietoinen siitä, mitkä talon puutteet ovat ja on suunnittellut milloin puutteet korjataan. Kolmas neuvo on, varmistaa että vesi-, sähkö- ja tulisija-asiat ovat kunnossa, sekä käytännössä että paperilla. Ja neljäs, että tyhjentää kaikki turhat rojut vaikka peräkärryyn, jotta talo näyttää siltä, että siellä oikeasti voisi asua. Havahduin nimittäin taas tarkastukseen siinä vaiheessa kun tarkastaja oli lähdössä ja totesi, että "kyllähän tänne kelpaa muuttaa".

Rouva E

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Tuleeko muuttolupa?

Ennenkuin taloon saa muuttaa, pitää tehdä muuttotarkastus. Vai onko se virallisesti käyttöönottotarkastus, en tiedä. Yhtäkaikki, pitää tehdä tarkastus, että talo on "asuttavassa kunnossa". En ihan tarkkaan tiedä, mitä se käytännössä tarkoittaa. Erään nettisivuston mukaan se tarkoittaa, että talo on turvallinen, siellä on toimivat keittiö, vessa ja peseytymistilat ja sähköasiat on kunnossa. Toinen sivusto kertoo tarinan rakentajasta, joka muutti suunnilleen siinä vaiheessa kun katto oli saatu valmiiksi. Kolmas ohjeistus neuvoo, ettei talo saa enää näyttää rakennustyömaalta. Nettikirjoitusten perusteella tarkastus näyttäisi olevan herran hallussa, onhan se rakennustarkastajan tekemä.

Suomen byrokratia tuntuu tässä kohdin hieman huvittavalta. On ihan ok, että olemme asuneet (emme toki virallisesti) mökillä 10 kuukautta huussin ja kantoveden varassa ja koditon saa ihan rauhassa asua telttamajoituksessa metsässä tai yöpyä vaikka puistonpenkillä. Mutta auta armias, jos meinaat nukkua melkein valmiissa omakotitalossa, niin jo alkaa viranomaisia kiinnostamaan! Entäs ne lukuisat remontoijat, jotka asuvat remontin keskellä, pahimmillaan monta kuukautta, kuka heidän etuaan ajaa?  

Meillä tuo tarkastus on huomenna. Se tarkoittaa, että Herra S on kantanut kaikki rakennustyömaahan viittaavat tavarat peräkärryyn, ettei vaan näyttäisi rakennustyömaalta, ja allekirjoittanut on epätoivoissaan yrittänyt kasata kansiota niistä pirun CE-merkinnöistä, ne kun kai tarkastetaan huomenna. Sähkömies on tehnyt tarkastusta varten omat paperinsa, samoin putkimies, joten periaatteessa kaiken pitäisi olla valmista. Talosta puuttuu toki vielä muutamia juttuja, kuten saunan lauteet, saunan lasiseinä, sisäovien kahvat ja muutamat listat. Saa nähdä kuinka paljon sanomista niistä seuraa.

Jos huomenna selviää, että talo, jossa on toimiva keittiö, toimiva pesuhuone ja kaksi toimivaa vessaa, jossa lämpö pysyy sisällä ja vesi kulkee sisään ja ulos itsestään, ei ole tarpeeksi hyvä ihmiselle asumukseksi, jatkamme eloa mökillä, huonosti eristetyssä lautatalossa, jossa lattialämmitys tarkoittaa villasukkia, juokseva vesi Herra S jalkojen ripeyttä ja peseytyminen 2 tunnin ennakkovalmistautumista. Kyllä me selvitään, ollaan selvitty tähänkin asti.

Rouva E


sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Peseytymisen taikaa

10 kuukautta ulkosaunan ja kantoveden varassa on opettanut nöyryyttä elämän pienten arkisten helpotusten edessä. 20.3 jää historian kirjoihin päivänä, jolloin pääsin ensimmäistä kertaa uuden kodin suihkuun. Ei, emme ole vielä muuttaneet, eikä talo ole vielä ihan valmis, mutta suihkut ovat. Tai siis ovat sen verran valmiit, että vettä tulee (sekä kylmää että kuumaa) ja lattiat sekä seinät ovat valmiit.

Suihkukokemus oli sanoin kuvaamattoman hieno! Vesi virtasi suihkusta, ei tarvinnut sekoittaa erikseen kylmää ja kuumaa vettä ämpärissä, ei kauhoa sitä päälleen, eikä varoa että polttaa itsensä kiukaan padasta otetun kiehuvan veden kanssa. Suihkusta tuli vettä nappia kääntämällä, toisesta napista kylmä vaihtui lämpimäksi, juuri sellaiseksi kun itse halusi. Itse vain seisoin siinä, vesi valui päälleni ja sain piiiiitkästä aikaa huuhdella shampoot pois hiuksista kahdella kädellä. Itsestään selvyys monelle, mutta ei sille, joka on elänyt talven ja -30 asteen pakkaset ulkosaunan varassa.

Suihkussa käynti symboloi enemmänkin kuin vain puhtautta. Se on tärkeä askel kohti sitä, että talosta tulee koti ja raksasta rakas muisto. Se tuntui olevan lupaus siitä, että se unelma, joka meillä on ollut jo usean vuoden ajan alkaa pikkuhiljaa olla totta. Vaikka talolla käy joka päivä ja sen etenemistä seuraa joskus ihmetellen nopeutta, joskus kiroten sen hitautta, tuollaiset konkreettiset arkielämän kokemukset tekevät siitä vasta todellisen. Vaikka jokin menisi huomenna mönkään, vaikka urakka kusisi ja aikataulut pettäisivät, olen päässyt edes kerran oman kodin suihkuun. Sillä selviää taas jokusen hetken eteenpäin, askel kerrallaan.

Rouva E

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Vessan kalusteet ja lauantai-illan pikku puuhastelua

Olen joskus ihmetellyt, miksi vessan kalusteet eivät voisi olla kuten mitkä tahansa muut kalusteet. Miksi niiden pitää nimenomaan olla vessan kalusteet. No, tänään opin sen. Meidän vessojen kalusteet teetettiin puusepällä. Tämä kahdesta syystä: ensinnäkin pienemmän vessan kohdalla arkkitehti oli piirtänyt niin pienen vessan, ettei sinne sopinut kunnon vessan kalusteet. Toiseksi, olen aina ollut älyttömän nirso juuri vessan kalusteiden kanssa, enkä löydä kovin helposti sellaisia joista oikeasti pitäisin. 

Perjantaina saimme kalusteet vihdoinkin talolle! Ja ne ovat kyllä aivan ihanat. Ne on tehty osittain vanhoista huonekaluista, osittain vanhoista lattialankuista ja kokonaisuutta on paikkailtu myös uudella puulla. Tykkään, että jokaisella tavaralla on historia ja tarina, näillä kalusteilla tarinoita on useampikin!
Pikkuvessan pikkukaluste

Ison vessan kaluste (ei vielä vessassa)
Kalusteissa ongelma on, ettei niihin tietenkään ole tehty reikiä putkia ja muita härpäkkeitä varten, joten arvatkaa ketkä niitä reikiä sitten lauantai-iltana väkersi! Eihän siinä mitään, pora käteen ja reiät paikoilleen. Ensimmäinen reikä meni suht ok, mutta toinen oli pari senttiä väärässä paikassa. Sitä sitten vuolin puukolla kuin mikäkin puuseppä  ja luulen saaneeni lavuaarin putkien reiät jotenkin kohdalleen lattialla olevan viemärin reiän kanssa. Töräytin kokeilumielessä toiseen tasoista putken paikoilleen, sillä seurauksella että sitä ei enää saanut siitä pois. Herra S kovin ihmetteli miten onnistuin siinä, kuulemma jos jokin on johonkin saatu, niin kaiken järjen mukaan sen pitäisi siitä lähteä myös pois. Niinpä, kaiken järjen mukaan... Luulen, että joudun maanantaina aamulla hieman selittelemään tekeleitäni putkimiehelle. 

Ensimmäinen reikä, nappiin meni!

putki paikoillaan, ja pysyy!
Reikiä poraillessa ja veitsellä vuollessa mietin (ehkä hieman näreissäni itselleni), kuinka helppoa olisikaan vain mennä ostamaan valmiit vessan kalusteet, niissä olisi reiät siellä missä kuuluisi, ne olisi valmiiksi käsitelty kestämään kosteutta ja ne vain kiinnitettäisiin nätisti seinään. Uskon kuitenkin, että lopputulos tulee olemaan yhden lauantai-illan väsymyksen arvoinen. Sitäpaitsi facebookissa kävi harvinaisen selväksi, että illan haluatko miljonääriksi- ohjelman kilpailija oli tietämättömyydellään aiheuttanut ihmetystä ja jopa myötähäpeää. Ehkä vessan kalusteiden kanssa kamppailu ei sittenkään ole niin huono ajanviete.

Rouva E

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Pettymysten pettymys, katto pilalla

Varoitus heti tähän alkuun: tämä kirjoitus sisältää tunteenpurkauksia (ei niitä hyvien tunteiden), jopa kirosanoja ja liioittelua, johon en toivo sarkastisia kommentteja.

Kun taloprojekti alkoi, puhuimme yhdessä Herra S:n kanssa, että otamme valaistussuunnitelijan, vai mikä lie suunnittelija, joka katsoo oikeat valaisimet ja valot oikeaan paikkaan. Ettei vaan tulisi virheitä valaistuksen kanssa. Tässä vaiheessa tiedoksi, emme ottaneet! Se oli virhe. Sähkösuunnittelijamme teki suunnitelman. Katsoimme piirrustuksia ja lisäilin sinne muutamia lamppuja. Taloon haluttiin paljon ledivaloja, sellaisia pieniä spotteja, tiedättekö sellaisia moderneja, huomaamattomia, koska ne ovat nykyaikaa. Vanhoille kristallikruunuilleni ja muille lampuille hieman naureskeltiin. Asian piti olla ok.

Sitten valitsimme sähköurakoitsijan, joka ymmärtääkseni jätti valaisimet pois urakasta, koska "rouvilla on tapana haluta aina jotain erilaisia valaisimia" (suora lainaus). No ei jättänyt pois! En tiedä kuka on hyväksynyt nuo sähkärin valitsemat spotit ja vaatehuoneiden karmeat valaisimet, mutta sitä en ole tehnyt minä, eikä Herra S ole myöskään uskaltanut tunnustaa asiaa.

Yhtäkaikki, tänään meille on nyt sitten asennettu spottivalot. Ne valittiin, koska ledit on nykyään niin pirun hienot ja halvat ja kestävät ja hienot ja nykyaikaiset ja modernit. Tässä on ***** lopputulos:

Uusinta tekniikkaa
 Ei ole kovin hieno eikä nykyaikainen. Halpa se todella on, ainakin näyttää siltä (tod näk hinta on kaikkea muuta). Näitä on nyt sitten porattu kattoon miljoona. Jokaista varten on kattopaneleihin tehty valtava reikä. Muistan suunnittelusta lauseen "pienet spottivalot". Mai ääs, jos nämä on pienet, minä olen Napoleon! Katto muistuttaa emmental-juustoa reikineen, kun spottien lisäksi siellä on ilmastointihärpäkkeitä (muovia), palovaroittia (muovia), jotain muita sähköjuttuja (muovia). Korjaan, katto muistuttaa halpaa emmental-juustoa, johon on lisätty muovia! Perkele, koko katto pilalla!

Eikä siinä vielä kaikki: samaa p***aa on tungettu pesuhuoneen ihanaan tumman harmaaseen kattopaneliihn. Jep, valkoiset "pienet" spotit kelon värisessä katossa. Lähes huomaamattomat!

"spotit on niin kivan huomaamattomat"
Eli nyt meillä on kamalat spotit katossa, ja jos ne vaihdetaan niin varmaan koko katto pitää avata, poistaa listat, hankkia uusia paneleita ja lisää pölyä, roskaa, laskuja, maksuja ja pahaa mieltä. Ja meidän piti muuttaa uuteen kotiin pääsiäisenä! No, eihän sinne voi muuttaa, vai revitäänkö koko katto auki muuton jälkeen? Sehän vasta kivaa olisikin!

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Varmaan molempia vuorotellen, koska tunnevyöry on valtava. Sen ilmeisesti on havainnut myös Herra S, joka kohteliaasti vihjaisi että blogi kannattaisi päivittää vasta huomenna. Päätin päivittää blogin tänään, kaikkine tunteineen, jotta kukaan muu ei enää ikinä tee sitä virhettä ettei käytä valaistussuunnittelijaa! Huomenna asiat voivat ehkä olla jo toisin, tai sitten eivät.

Rouva E, raivostunut, suuttunut ja pettynyt

Ps. ja jos jollakulla on nyt mielessä joku helvetin hyvä suunnittelija, joka osaisi korjata tämän sotkun, saa vihjata!

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Pesuhuone

Talossa pitää pystyä peseytymään, eli yleensä talosta löytyy jonkunsortin suihku/pesu/kylpyhuone. Niin myös meidän talosta. Meille tulee saunan yhteyteen pesuhuone, johon tulee kaksi suihkua. Ei muita ihmeellisyyksiä. Halusin pesuhuoneesta ison, sillä tykkään saunomisen yhteydessä istuskella mukavasti löylyjen välissä. Perinteinen pukuhuoneissa käytetty puupenkki tuntui tylsältä, ja sitäpaitsi en nähnyt pukuhuonetta tarpeelliseksi kodissa, jossa voin riisuutua ja pukeutua ihan missä tahansa. Pesutilasta piti siis saada sellainen, että siellä on mukava huilia saunomisen yhteydessä.

Meidän pesuhuoneesta tuli reilu 10 neliön kokoinen. Se on reilunkokoinen, ottaen huomioon, että siellä tosiaan on vain kaksi suihkua, ei kylpyammetta, ei poreammetta, ei muita kiinteitä kalusteita. Huoneeseen tulee pari mukavaa tuolia ja hyllyjä ja yritän saada sen sisustettua enemmän huonetyyppisesti, kuin perinteiseksi pesuhuoneeksi. Voi olla että siitä tulee katastrofi, mutta yhtäkaikki, meidän katastrofi.

Laattavalinnoista olenkin jo kirjoittanut aikaisemmin. Suunnitelmiin tuli sen verran muutosta, että lattialaattaa vaihtui viime metreillä. Tarkoitus oli laittaa pesuhuoneen lattiaan samaa pitkulaista laattaa kuin olohuoneeseen. Tätä varten olimme myös valinneet unidrain kaivon, joka mahdollistaa lattian kaatojen tekemisen vain yhteen suuntaan, jolloin voidaan käyttää isoja laattoja. No, meillä tuossa kävi arkkitehdillä pikkuinen moka: lattiakaivo on sijoitettu samalle seinälle oven kanssa, ja jos kaadot olisi tehty vain yhteen suuntaan, eli kaivon seinän suuntaan, vesi olisi valunut myös ovelle, ja lattia olisi jäänyt aina märäksi. Laattamies lähes aneli että vaihtaisin laatan, jotta kaadot ja laatat saadaan tehtyä siististi. Se oli siis ensimmäinen syy vaihtaa lattialaatta. Toinen syy oli värimaailma. Lattian piti olla harmaa, mutta valittu laatta osoittautui ehkä hieman tummemmaksi kuin olin kuvitellut. Vaaleampi laatta olisi pesuhuoneeseen sopivampi sävyjen puolesta. Kolmas, ja ratkaisevin syy laattojen vaihtoon oli, että alkuperäistä lattialaattaa oli tilattu liian vähän ja ne riittivät nippanappa olohuoneeseen ja käytävään. Eli, koska pesuhuoneen lattialaatat piti jokatapauksessa ostaa erikseen, päädyimme vaaleampaan hieman pienempään laattaan. Laattamies oli tyytyväinen, koska hänen työnsä helpottui; minä olin tyytyväinen, koska värimaailma parani, ja Herra S oli tyytyväinen, koska uudet laatat olivat jopa hieman edullisemmat kuin alkuperäisen suunnitelman mukaiset.


Nyt pesuhuone on suihkujen asennusta vaille sisustusvalmis. Voin siis vihdoinkin alkaa etsiä koukkuja, hyllyjä, lamppuja, huonekaluja, pyyhkeitä ja muita pieniä yksityiskohtia pesuhuoneen sisustamiseen.

Rouva E


maanantai 7. maaliskuuta 2016

Ensimmäinen kuorma-auto ojassa

Niinhän siinä sitten kävi, ensimmäinen hinausauto jouduttiin kutsumaan metsärinteelle. Kyseessä oli epäonninen jääkaapin kuljetus, jota on odotettu kuin kuuta nousevaa. Opin tänään, että jos jokin lähtee menemään pieleen, se todella menee pieleen. Näin siinä sitten kävi:

Epäonni alkoi siitä, että jääkaapin toimitus myöhästyi 4 viikkoa, josta en ollut järin tyytyväinen. Ilmaisin tyytymättömyyteni puhelimitse gigantin myyjille sillä seurauksilla, että sain kohtuullisen lahjakortin ja lupauksen hyvin hoidetusta kuljetuksesta tänä maanantaina. Toimitusajaksi oli sovittu klo 10-15 ja olin vartavasten pyytänyt soittamaan minulle, ei Herra S:lle, joka oli töissä. Klo 14.45 puhelu vihdoin tuli, annetun aika-ikkunan sisällä. Olivat kuulemma yrittäneet aikaisemmin tavoitella Herra S:ää, joka oli vastannut vasta kolmanteen soittoon ja antanut Rouvan numeron. Jo toinen merkki, että tämä ei hyvin päättyisi...

Annoin kuljettajalle ajo-ohjeita, joihin kuljettaja totesi käyneensä viikko sitten tuomassa muita kodinkoneita. Nuo kodinkoneethan purettiin hyvän matkan päähän tontilta, ja Herra S ja peräkärry hoitivat kuljetuksen rinne-osuuden. Kuljettaja mainitsi erityisesti olevansa nyt liikkeellä pienemmällä autolla, jotta pääsee rinteen ylös. Kuski sanoi yrittävänsä ajaa rinteen ylös asti, jos ei onnistuisi, jääkaappi toimitettaisiin kärryillä perille asti, sisään kannettuna, niinkuin oli sovittu. Varoittelin rinteestä, ja kehoitin miettimään kaksi kertaa ylös asti ajoa, ettei vaan sattuisi mitään...

Odottelin metsärinteellä milloin iki-ihana smeg-jääkaappini kurvaisi pihaan, joko autolla tai kärryillä. No eipä kurvannut jääkaappi, ei. Parinkymmenen minuutin kuluttua pihaan käveli hieman turhautuneen näköinen mies kysyen lapiota lainaan. Tässä vaiheessa ei enää tarvinnut arvailla kuinka oli käynyt: Ei sitten tullut "pienempi auto" rinnettä ylös, vaan oli nousu-yrityksissä onnistunut valumaan puoliksi ojaan. Siellä se pieni kuorma-auto lojui onnettoman näköisenä takaosa täysin uponneena lumihankeen.

Lupasin auttaa parhaani mukaan ja yritimmekin minun autollani saada kuorma-autoa ylös ojasta. No, eihän meillä kenelläkään mitään köysiä ollut, joten lastausliinat toimittivat köyden virkaa. Viritelmä auto-lastausliina-kuorma-auto-ojassa oli sen verran huvittavan näköinen, että jouduin todella puremaan huultani etten nauranut tilannekomiikalle. Ilmeistä päätellen kuljetusliikkeen miehet eivät tainneet nähdä tilanteessa mitään nauramisen aihetta. No, kuten arvata saattaa, kuorma-auto ei hievahtanutkaan, molempien autojen renkaat sutivat ja heittelivät lunta pitkin tietä, miehet päästelivät ärräpäitä ja minä yritin pidätellä tilannekomiikan aiheuttamaan naurukohtausta. Siinä sitten lapioitiin lunta, kiskottiin, ujutettiin jos jonkinlaista lautaa, hiekkaa ja lavaa renkaiden alle. Auto ei hievahtanutkaan. Renkaat vain sutivat ja kuorma-auto upposi kerta toisensa jälkeen syvemmälle ojaan. Olisin niin halunnut ottaa tilanteesta kuvia, mutta itsesuojeluvaistoni kielsi minua tekemästä niin.

Tässä vaiheessa miehet päättivät jättää auton hetkeksi, ja toimittaa jääkaapin perille asti, niinkuin oli luvattu. Taisi mennä pienen jumppatuokion piikkiin, kun kaksi miestä kärräsivät jääkaappia ensin rinnettä ylös ja sitten vielä kantaen pahimpien lumivallien yli sisälle asti. "En muista tällaista työpäivää" totesi toinen miehistä kun jääkaappi oli saatu perille. Toinen ei pystynyt vastaamaan hengen haukkomiselta. Olisin niin mielelläni heittänyt huulta kuntosalimaksuista ja hyötyliikunnan tärkeydestä, mutta tajusin onneksi pitää suuni kiinni.

Yritimme vielä noin tunnin ajan saada kuorma-auton irti hangesta, siinä onnistumatta. Lopulta paikalle kutsuttiin hinausauto. Miehet kiittivät kovasti avustani ja ilmoittivat jäävänsä odottelemaan apua, minä saisin poistua. Pahoittelin kovasti ja yritin tarjota edes kupilliset kahvia. Miehillä oli vain yksi pyyntö: ensi kerralla pitää ajoittaa kodinkoneiden tilaus ja kuljetus kesäaikaan. Sen lupasin. Käsi sydämellä.

Kaikki myötätuntoni ja sympatiani ovat näiden kahden ystävällisen kuljetusmiehen puolella. Toivon sydämestäni, että hekin pystyvät joku päivä nauramaan tämän päivän tapahtumille. Vielä enemmän toivon, ettei yksikään kodinkone ole viallinen ja vaadi vaihtoa. Jos vaatii, se saa odottaa kesää.

Rouva E

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Naisena raksalla

Rakentaminen näyttää olevan melko miesvaltainen ala. Olen naisena aiheuttanut sekä hämmennystä että ihastusta siitä, että olen aktiivisesti mukana rakennusprojektin jokaisessa vaiheessa. Oman paikan löytäminen miesvaltaisessa ympäristössä on ollut mielenkiintoinen kokemus. Olen huomannut, että naiseudesta on hyötyä ja olenkin välillä käyttänyt naiseuttani ja naisellisuuttani häikäilemättömästi hyväkseni. Tässä lista huomioistani:

1. Voin kysyä kaikilta työmiehiltä hyvinkin yksityiskohtaisesti mitä he tekevät, voi ottaa kuvia keskeneräisistä töistä häpeilemättä ja pyöriä jaloissa kuin kiinnostunut pikku lapsi kysyen tyhmiä kysymyksiä.  Saan myös kysymyksiini perusteelliset vastaukset, selkokielellä. Jos olisin mies, uteluni herättäisi vähintään epäilyjä epäluottamuksesta ja saisin todennäköisesti paljon ympäripyöreämpiä vastauksia kyselyihini. 

2. Työmiehet toimivat hyvin itseohjautuvasti kun olen paikalla. Sähkömies hankkii putkimiehelle tarvittavaa johtoa, putkimies hommaa kirvesmiehelle uretaanipötkylän, laattamies lainaa pesuaineita ja koko sakki etsii kanssani kadonneita tavaroita pitkin raksaa. Jos olisin mies, minut olisi lähetettty ostamaan johto, olisi kerrottu jokin epämääräinen koodi ja oletettu että tiedän mistä on kyse. Olisin samalla joutunut ostamaan uretaania, koska oletetaan että tiedän mitä uretaania juuri oven kynnyksen alle pitää laittaa. Minulta olisi kysytty missä vaimoni pitää pesuainetta ja olisin saanut itse etsiä kadonneita tavaroitani. Luulen, että itseohjautuvuuteen vaikuttaa se, että työmiehillä menee monta kertaa kauemmin selittää minulle esim. mitä pitää ostaa, kuin auttaa toisiaan. Puhelimeen tallentamani ostoslistat ovat myös herättäneet hilpeyttä, varsinkin kun olen palannut kysymään että mitä nämä oikein tarkoittavat :)
Näillä eväillä kauppaan. Mikä 2080 x 2906???
Osta tätä
 3. Saan heti kantoapua. Pienikin ähellys (tahallinen tai tahaton) jonkun painavan esineen kanssa aktivoi nopeat apujoukot. Jos olisin mies, saisin ihan itse äheltää raskaan taakan kanssa.

4. Työni jälkeä kehutaan vaikka en ehkä olisi ansainnut sitä. Mikrosementti-yritykseni on ehkä ollut hankalin kommentoitava. Kukaan ei kuitenkaan ole sanonut että se on ruma, epäonnistunut tai väärin tehty. Pahin kommentti on "eläväinen pinta" ja vastaavan mestarin hypoteettinen kommentti "joku rakennusalan ammattilainen voisi kysyä milloin tuo tehdään valmiiksi". Pahan silmän jälkeen vastaava mestari ei enää ole kommentoinut mikrosementtiä. Parhaat saamani kommentit ovat "se on vaikeaa tehdä" "siitä saa juuri sellaisen kun itse haluaa" ja "jotkut käyvät tuon tekoon parin päivän koulutuksen".

5. Voin pyytää työmiehiä tekemään hyvinkin yksinkertaisia tai hyvinkin haasteellisia töitä ja ratkaisuja. Olen oppinut hyödyntämään spanieli- katsetta ja kysymään hieman pettyneellä äänellä: "eikö se muka mitenkään olisi mahdollista...?" Ja onhan se yleensä ollut! ;)

Kysyin Herra S:ltä, luuleko hän, että raksamiehemme pitävät minua ihan pimeänä vai saavatko he iloa siitä, että pyörin raksalla milloin minkäkin asian tiimoilta. Herra S vastasi kohteliaasti, että todennäköisesti kumpaakin. Uskon näin myös itse. Välillä raksalla raikuu nauru, kun ukot nauravat jutuilleni, välillä raksan valtaa isällinen lohdutus kun epäilen laattojen yhteensopivuutta tai manaan jälleen kerran väriä valon mukaan vaihtanutta seinää, ja joskus raksa hiljenee kun päästelen ärräpäitä myöhästyneen kuljetuksen tai muun mielestäni elämää suuremman epäoikeudenmukaisuuden kanssa.  

Suurimman huvin raksamiehet kuitenkin taitavat saada, kun olen lähdössä. Olen ollut havaitsevinani, että varsinkin liukkailla tai lumisilla keleillä, ikkunoiden takana näkyy raksamiesten naamat kun he kiinnostuneena katsovat miten Rouva E:n käy auton kanssa liukkaassa ja lumisessa ylämäessä. Siihen rinteeseen on moni hyytynyt, mutta ei vielä Rouva E (mitä nyt muutaman kerran on mennyt ns. piennarta pitkin, mutta sitähän ei lasketa).

Rouva E

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Listat, piste iin päälle

Eräässä sisustusohjelmassa taannoin, joku ihaili kaunista kotia ja totesi, ettei talossa ole listan listaa. Se kuulemma kertoo ammatimaisesta rakentamisesta. En muista millaisesta kodista tai talosta oli kyse, mutta se on varmaa, ettei kyseessä ollut uusi hirsitalo! Ainakin meidän hirsitalossa on niin monta rakoa, jotka on jouduttu jättämään hirren painumisen varalle, että jos listan listaa ei laitettaisi, talo ei todellakaan näyttäisi ammattimaisesti rakennetulta.

Onneksi, rakastan listoja! Jos listat tarkoittavat jollekin sisustusasiantuntijalle virheiden peittämistä, minulle ne tarkoittavat huoliteltua lopputulosta, sitä pientä viimeistä silausta, pistettä iin päälle, jolla kotiin tuodaan ripaus prameutta. Olenkin aina haaveillut oikein leveistä jalka- ja kattolistoista puhumattakaan ovien ja ikkunoiden ympärillä olevista listoista. Suurin pelkoni listojen suhteen oli klassinen lause "Täältähän vielä(kin) puuttuu listat, mutta mieheni on kyllä luvannut laittaa ne paikoilleen ennen joulua... 2025". Ilmoitinkin Herra S:lle että meidän taloon listat laitetaan sitten ammattimiehen toimesta, ennen muuttoa. Ja näin tehtiin.

Hirsitalossa ikkunoissa, ovissa ja ei-hirsiseinissä on huomioitava hirren painuminen. Se tarkoittaa, että niiden yläreunaan jätetään jokusen sentin kokoinen rako, jotta painuva hirsi saa rauhassa painua eikä hajoita rakenteita. Raot peitetään ihanilla listoilla. Mittailimme rakojen kokoja (kuullostaa muuten hieman pervolta) ja totesimme, että voimme valita vain kaupan leveimpien listojen valikoimasta. Hypin salaisesti riemusta, vihdoinkin leveät listat, ja pakosta!!!! Ja eikun kun rautakauppaan ostoksille. 

Meille tulee siis listat katonrajaan, lattianrajaan, ikkunoiden ympärille ja ovien ympärille. Eri listat lattiaan, eri listat eri huoneiden kattoon ja eri listat oviin ja ikkunoihin. Se on paljon erilaista ja samanlaista listaa se, monta pakettia, monta listaa, monta kymmentä metriä. Olemme nyt viikon  ajaneet peräkärryn kanssa kahden rautakaupan väliä tyhjentäen vuorotellen kunkin kaupan listahyllyt. Äkkinäinen olisi tietysti ostanut kerralla kaikki listat, mutta eihän toki me. Listojen hakureissut ovat muodostuneet meille kivaksi pieneksi iltapuuhaksi. Eilen kävimme hakemassa kiinalaista ruokaa matkaan ja parkkeerasimme listakuljetuksemme huoltoaseman parkkikselle, söimme ja leikimme olevamme treffeillä. Seuraaville treffeille pääsen kuulemma kunnon ravintolaan, kunhan kaikki listat ovat paikoillaan :)

yhden kaupan kertasaalis...
 Listojen hankinta on meillä millin tarkkaa puuhaa, ja jokaisen huoneen raot mitataan vielä uudestaan, ja listaa hankitaan sen mukaisesti. Kirvesmiehemme on osoittautunut täydellisesti listojen asentajaksi ja näin hienoja listoja en ole ennen nähnyt (huomatkaa täysin objektiivinen näkemykseni).

Ensimmäinen listoitettu ikkuna
Ihan sama, että sauna ja suihku ovat vielä täysin alkuvaiheissa, että keittiön työtaso ja jääkaappi puuttuvat edelleen, ja että vessan kalusteiden toimitus hieman viivästyy. Jokainen lista on iso harppaus valmista kohti, jokainen lista on piste iin päälle. 

Rouva E

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Keittiön palapeli muutamaa palaa vaille valmis

Talo tarvitsee keittiön. Tai oikeastaan koti tarvitsee keittiön, luulen että talo itsessään ei sitä tarvitse, mutta kotia ei voi olla ilman sen sydäntä. Meille keittiö on ollut alusta lähtien kodin ehdottomasti tärkein huone. Olemme haaveilleet pitkään sellaisesta keittiöstä, jossa mahtuu työskentelemään kaksi tilaa vievää, sotkuista, amatöörikokkia. Keittiön suunnittelu alkoi jo ajat sitten, ja siitä voi lukea lisää täältä.

Nyt keittiö on vihdoin tullut! Tai ainakin osittain. Ensimmäinen päänvaiva oli, miten keittiötoimitus saadaan perille talviselle metsärinteelle. No eihän sitä saatu lähellekään, ja Herra S ja kultaakin tärkeämpi perävaunu hoiti homman lopulta talolle asti. Keittiö oli pakattu niin tehokkaasti ja näppärästi, että kun koko keittiö oli kannettu sisään, huolestuin ostaneeni liian pienen keittiön. 



Kun keittiön osat oli kasattu (asennusmies 1), keittiön volyymi alkoi realisoitua, ehkä se on ihan riittävä: luulisi että 22 laatikkoa on riittävä kahden aikuisen perheelle (huomatkaa, että meille tulee 2,5 neliön ruokakomero keittiön lisäksi). Seuraavana päivänä saapui asennusmies 2, joka sitten asensi keittiön. Siinä olikin asentamista, keittiön palasia (N=miljoona, kun mm jokainen laatikoiden välissä oleva lista on erillinen) ei oltu merkitty mitenkään, joten jokaiselle nippelille ja nappelille piti erikseen etsiä oma paikka. No, siinähän pari päivää vierähti, ja kyseessä oli todellinen ammattilainen!

Nixin ihq 
vetimen kanssa

Seuraavaksi paikalle piti tulla kivitasot. Suomalaisen kiviliikeen virolainen työntekijä soitti kysyäkseen pääseekö pakettibussilla perille, oli saanut keittiöliikkeeltä tiedon että maasto on haasteellinen. Sanoin epäileväni, koska yhtään ei-nelivetoautoa ilman lumiketjuja ei ole viikkotolkkuun päässyt metsärinteelle asti, pakettibusseista puhumattakaan. (välihuomautus: pakettibussi=pakettiauto). Nainen kyllä mainitsi että kyseessä on mersun pakettibussi ja hieman närkästyi kun toimitusta siirrettiin ainakin viikolla eteenpäin. "Tämä on huono päätös, pakettibussi on pakattu ja valmiina lähtöön!" Hieman närkästyneenä itsekin, totesin että sopii tulla yrittämään, mutta meillä ei ole välineistöä, jolla jumiin jäänyt mersun pakettibussi, tonnin painoisen lastin kanssa, saadaan revittyä irti lumihangesta. Ja vaikka aika paljon toimituksia saadaan hoidettua perille Herra S ja perävaunu - yhdistelmällä, kivitasojen kohdalla se ei kertakaikkiaan käy. Toimituksen lykkäys onnistui. 

Viimeinen murheenkryyni on kodinkoneet. Tilasimme nekin jo lähes 6 kk sitten Gigantista. Kuulin silloin kavereilta ja kylänmiehiltä, että gigantin toimitukset myöhästyvät aina. Kysyin tätä myyjältä, joka lupasi että ei myöhästy kun on näin hyvissä ajoin tilattu. Ja paskat! Jääkaappi, joka siis on koko keittiön ja sitämyöten koko talon suunnittelun lähtökohta, on nyt 3 viikkoa myöhässä, eikä gigantilla ole hajuakaan milloin jääkaappi saadaan, lupasivat selvittää asiaa. Gigantilla on siis ollu 6 kk aikaa hankkia kaappi, mutta päivää ennen toimitusta huomasivat, että oho, eihän meillä olekaan sitä kaappia. Päivää ennen! On tainnut kiirettä pidellä, prkl! Melkein säälittää myyjä, joka joutui kanssani asioimaan puhelimitse, mutta vain melkein. HALUAN JÄÄKAAPPINI!

Nyt meillä on siis puoliksi asennettu keittiö, joka odottaa parempia kelejä työtasokivien toimitusta varten. Parhaimmillaan keittiö valmistuu ensi viikolla, pahimmillaan joskus juhannuksen jälkeen kun säät sallivat tai ensi jouluna, kun gigantti on saanut jostain etsittyä kadonneen jääkaapin. 

Rouva E


tiistai 1. maaliskuuta 2016

Arabialainen vessa

Talossa on hyvä olla vessa. Se helpottaa arkista elämää ja sitä pidetään yleensä itsestään selvyytenä. Talven yli mökillä asuminen korottaa vessan arvostuksen omiin sfääreihin, ja ehkä siksi vessojen valmistuminen on minulle tärkeämpää kuin moni muu asia raksalla. 

Pienempi vessamme on nyt ns. arabialaisen vessan vaiheessa. Se tarkoittaa, että siellä on kyllä laatat ja muut pintamateriaalit, mutta vain reikä lattiassa. Tavoittelin tähän vessaan hieman itämaista tunnelmaa ja taisin onnistua siinä ehkä liiankin hyvin. Tuntuu että jos tuohon töräyttää valkoisen pöntön, menee koko vessa pilalle. Eikö vain jalanjäljet lattiaan riittäisi?



Luulen, että rakennusvalvonnalla voisi olla muutama sana sanottavana arabialaisesta vessastani, joten päädyimme ostamaan tähän pöntön. Kunhan se ja puusepän tekemä kaluste saadaan paikoilleen, sähkötyöt on tehty ja vedet kytketty, pari lamppua hommattu, ihana peili löydetty jostain ja kokonaisuutta pehmennetty hieman muhkeilla pyyhkeillä, alkaa vessa olla valmis!

Rouva E