Niinhän siinä sitten kävi, ensimmäinen hinausauto jouduttiin kutsumaan metsärinteelle. Kyseessä oli epäonninen jääkaapin kuljetus, jota on odotettu kuin kuuta nousevaa. Opin tänään, että jos jokin lähtee menemään pieleen, se todella menee pieleen. Näin siinä sitten kävi:
Epäonni alkoi siitä, että jääkaapin toimitus myöhästyi 4 viikkoa, josta en ollut järin tyytyväinen. Ilmaisin tyytymättömyyteni puhelimitse gigantin myyjille sillä seurauksilla, että sain kohtuullisen lahjakortin ja lupauksen
hyvin hoidetusta kuljetuksesta tänä maanantaina. Toimitusajaksi oli sovittu klo 10-15 ja olin vartavasten pyytänyt soittamaan minulle, ei Herra S:lle, joka oli töissä. Klo 14.45 puhelu vihdoin tuli, annetun aika-ikkunan sisällä. Olivat kuulemma yrittäneet aikaisemmin tavoitella Herra S:ää, joka oli vastannut vasta kolmanteen soittoon ja antanut Rouvan numeron. Jo toinen merkki, että tämä ei hyvin päättyisi...
Annoin kuljettajalle ajo-ohjeita, joihin kuljettaja totesi käyneensä viikko sitten tuomassa muita kodinkoneita. Nuo kodinkoneethan purettiin hyvän matkan päähän tontilta, ja Herra S ja peräkärry hoitivat kuljetuksen rinne-osuuden. Kuljettaja mainitsi erityisesti olevansa nyt liikkeellä pienemmällä autolla, jotta pääsee rinteen ylös. Kuski sanoi yrittävänsä ajaa rinteen ylös asti, jos ei onnistuisi, jääkaappi toimitettaisiin kärryillä perille asti, sisään kannettuna, niinkuin oli sovittu. Varoittelin rinteestä, ja kehoitin miettimään kaksi kertaa ylös asti ajoa, ettei vaan sattuisi mitään...
Odottelin metsärinteellä milloin iki-ihana smeg-jääkaappini kurvaisi pihaan, joko autolla tai kärryillä. No eipä kurvannut jääkaappi, ei. Parinkymmenen minuutin kuluttua pihaan käveli hieman turhautuneen näköinen mies kysyen lapiota lainaan. Tässä vaiheessa ei enää tarvinnut arvailla kuinka oli käynyt: Ei sitten tullut "pienempi auto" rinnettä ylös, vaan oli nousu-yrityksissä onnistunut valumaan puoliksi ojaan. Siellä se pieni kuorma-auto lojui onnettoman näköisenä takaosa täysin uponneena lumihankeen.
Lupasin auttaa parhaani mukaan ja yritimmekin minun autollani saada kuorma-autoa ylös ojasta. No, eihän meillä kenelläkään mitään köysiä ollut, joten lastausliinat toimittivat köyden virkaa. Viritelmä auto-lastausliina-kuorma-auto-ojassa oli sen verran huvittavan näköinen, että jouduin todella puremaan huultani etten nauranut tilannekomiikalle. Ilmeistä päätellen kuljetusliikkeen miehet eivät tainneet nähdä tilanteessa mitään nauramisen aihetta. No, kuten arvata saattaa, kuorma-auto ei hievahtanutkaan, molempien autojen renkaat sutivat ja heittelivät lunta pitkin tietä, miehet päästelivät ärräpäitä ja minä yritin pidätellä tilannekomiikan aiheuttamaan naurukohtausta. Siinä sitten lapioitiin lunta, kiskottiin, ujutettiin jos jonkinlaista lautaa, hiekkaa ja lavaa renkaiden alle. Auto ei hievahtanutkaan. Renkaat vain sutivat ja kuorma-auto upposi kerta toisensa jälkeen syvemmälle ojaan. Olisin niin halunnut ottaa tilanteesta kuvia, mutta itsesuojeluvaistoni kielsi minua tekemästä niin.
Tässä vaiheessa miehet päättivät jättää auton hetkeksi, ja toimittaa jääkaapin perille asti, niinkuin oli luvattu. Taisi mennä pienen jumppatuokion piikkiin, kun kaksi miestä kärräsivät jääkaappia ensin rinnettä ylös ja sitten vielä kantaen pahimpien lumivallien yli sisälle asti. "En muista tällaista työpäivää" totesi toinen miehistä kun jääkaappi oli saatu perille. Toinen ei pystynyt vastaamaan hengen haukkomiselta. Olisin niin mielelläni heittänyt huulta kuntosalimaksuista ja hyötyliikunnan tärkeydestä, mutta tajusin onneksi pitää suuni kiinni.
Yritimme vielä noin tunnin ajan saada kuorma-auton irti hangesta, siinä onnistumatta. Lopulta paikalle kutsuttiin hinausauto. Miehet kiittivät kovasti avustani ja ilmoittivat jäävänsä odottelemaan apua, minä saisin poistua. Pahoittelin kovasti ja yritin tarjota edes kupilliset kahvia. Miehillä oli vain yksi pyyntö: ensi kerralla pitää ajoittaa kodinkoneiden tilaus ja kuljetus kesäaikaan. Sen lupasin. Käsi sydämellä.
Kaikki myötätuntoni ja sympatiani ovat näiden kahden ystävällisen kuljetusmiehen puolella. Toivon sydämestäni, että hekin pystyvät joku päivä nauramaan tämän päivän tapahtumille. Vielä enemmän toivon, ettei yksikään kodinkone ole viallinen ja vaadi vaihtoa. Jos vaatii, se saa odottaa kesää.
Rouva E