Elämä uudessa kodissa on ollut absoluuttisen ihanaa aikaa. Yksi ihanimmista asioista on ollut tutustua taloon, siihen, josta on vuosikaudet haaveillut, ja jolle on uhrannut fyysisesti lähes vuoden elämästään, iloineen ja suruineen. Talon onnistumiset ovat huikeat, niistä voisi kirjoittaa kirjan. Ne ovat niitä, joita ihmettelen edelleen (sen lisäksi että edelleen nautin sisävessasta), mutta mukaan mahtuu myös pienoisia suunnittelukukkasia, joiden kanssa on vain opittava elämään. Tässä muutamia molemmista:
1. Laattalattia on parempi kuin hyvä. Ei haittaa vaikka vähän koira sotkisi, vauva oksentaisi tai punajuuret leviäisivä pitkin vaaleaa lattiaa. Pieni pyyhkäisy, ja lika on poissa. Voi läträtä vedellä, vahvoilla pesuaineilla, ei haittaa. Voi juosta vaikka korkkarit jalassa (kuuluu ihan jokapäiväisiin toimiini) tai raahata isoa pakettia lattialla, ei jää jälkiä. Näyttää hyvältä, tuntuu jalan alla hyvältä ja sopii erinomaisesti sottapyttyjen maailmaan. En luovu enää koskaan!
Parhaat palat sorteerattu |
2. Yläkaapiton keittiö. Pygmin kokoisen ihmisen unelma! Ei kurottelua, ei kaapin perälle hautautuneita jauhopusseja vuodelta 1956, ei epämääräisiä kippoja ja kuppeja, joita ei edes tiedä olevan olemassa. Kun kaikki alakaapit korvataan vielä laatikoilla, on koko keittiön repertuaari helposti hallittavissa. Yläkaapiton keittiö tekee keittiöstä myös valoisan ja avaran. Ei enää koskaa yläkaappeja keittiöön!
Täällä kelpaa pygmin kokkailla |
3. Ruokakomero. Unelmieni täyttymys. Yläkaapittomuuden mahdollistaja. Ruoka-aineet, keittiön koneet, keittokirjat, keittiöpyyhkeet ja muut härpäkkeet käden ulottuvilla, yhdellä silmäyksellä näkyvissä. Jopa se raclettegrilli, joka ennen on pitänyt tunkea (kirjaimellisesti tunkea) jääkaapin päällä olevaan kaappiin, on saanut uuden elämän! Kuinka monella on jäänyt vohvelit tekemättä, koska ei jaksa kaivaa vohvelirautaa kaapinperältä?
Vanhaa valurautaa ja uutta teflonia |
Pitääkin tehdä lisää mysliä, näyttä olevan lopussa |
Pannut rivissä |
4. Iso vaatehuone. Tai kaksi. Ei pukeutumishuone, sillä omassa kodissa voin pukeutua missä vain, mutta vaatteille pitää olla oma huone, siis vaatehuone. Vaatehuoneet kruunaa rakastettuni, Elfa. Hyllyjä ja koreja, joilta kaikki tavarat löytävät oman paikkansa. Korkea huone mahdollistaa hyllyt kahden ja puolen metrin korkeuteen, siellä on joulukoristeiden hyvä odotella joulua, eikä adventtina tarvitse lähteä kiroten tyhjentämään varastoa jotta ne "prkleen tontut" löytyvät. Joulurauha on taattu!
Sitten ne suunnittelun voikukat:
1. Liian iso sauna. Saunassa itsessään ei mitään vikaa, mutta ison saunan lämmitykseen menee helposti pari tuntia. Ei ihan-heti-valmis... Tosin kärsivällisyys palkitaan maailman toiseksi parhailla löylyillä (parhaat on tietysti mökillä)
2. Ovet jotka aukeaa toistensa päälle. Pitäisi tutustua arkkitehtiopintojen opetussuunnitelmaan, tästä on pakko olla joku maininta jossain!
3. Pistorasiat ja valokatkaisijat, jotka ovat oviaukon molemmilla puolilla, molemmilla puolilla. Sähkösuunnittelukouluun tiedoksi: oviaukkoon tulee yleensä ovi. Normikäytäntö.
Oven on pakko aueta toiselle puolelle... |
... jossa se kivasti törmää vessan oveen ja oviaukkoon |
4. Pesuhuoneen oviaukko samalla seinällä kuin suihkut. Eipä siinä ole unidrainista paljoa hyötyä, kun kaadot pitää tässä tapauksessa tehdä kahteen suuntaan.
Onneksi onnistumisia on enemmän kuin epäonnistumisia, ja suunittelukukkasetkin lakastuvat ajan mittaan. Ei ne enää kohta haittaa, osa niistä on jo selätetty (mm. niillä liian lyhyillä liukuovilla) ja osan kanssa oppii elämään. Eihän me ihmisetkään olla täydellisiä (paitsi tietysti minä), ja talo olisi itseasiassa aika tylsä, jos siinä ei olisi yhtään omaa luonnetta hyvine ja huonoine puolineen.
Rouva E