Haaveena piha

Omakotitalon parhaita puolia on piha, oma piha. Talonrakennusprojektissa piha on yleensä se viimeinen, joka valmistuu. Näin myös meillä. Talossa on vielä paljon tekemättä ennekuin pihatyöt pääsevät alkuun, mutta tässä vaiheessa pihan suunnittelulle on hyvä antaa hetki aikaa. Metsärinteen piha on suunniteltu täysin luonnonmukaiseksi, tai siis ainakin melkein. Talon eteen avautuva rinne saa jäädä metsäpohjaksi, täyteen mustikkaa ja puolukkaa, sammalta, jäkälää, ja mitä kaikkea metsästä nyt yleensäkin löytää. Kaunista, helppohoitoista ja takaa ainakin yhden piirakan vuodessa. Talon takaosa, se mikä kyllä oikeasti on etuosa, jonne tie tulee, saa päälleen kiveä tai soraa, jotain helppohoitoista. Syy helppohoitoisuuden toiveeseen on, että mökkimme sijaitsee noin 6 km päässä, ja siellä on sitten puutarhaa ja nurmikkoa enemmän kuin tarpeeksi.

Mutta, niinkuin yleensä projektin aikana, mieli muuttuu... Kävimme eilen viettämässä ihanan illan juhlissa, joiden pitopaikkana toimi ehkä mahtavin piha ikinä! Piha oli ns. vanhan asuinalueen omakotitalon piha, sellainen, jossa on oikea kunnon piha, ei vain pientä nurmilänttiä, jota sitten pihaksi kutsutaan. Pihassa oli puita, pensaita, nurmea, kalliota, polkuja, kukkia ja vaikka mitä! Joka nurkan takana tuntui odottavan uusi yllätys. Oli ruokailupaikka, saunan jälkeinen vilvoittelupaikka, oli hyötypuutarha, erilaisia leikkipaikkoja eri ikäisille lapsille, riippukeinu ja kaiken kruunasivat 4 kanaa, jotka tepastelivat omassa aitauksessaan.

Ihanat kanat

Lapsille piha on varmasti mahtava seikkailupaikka, sillä sitä se on aikuisillekin!

Portaat pelipaikalle

Juoksukisa keinulle!

 Juhlat osuivat lätkämatsin aikaan, joka tietysti veti ison kisakatsomon sisään, mutta jopa kesken jännittävän pelin en malttanut pysyä täysin pois pihalta, en malttanut olla selvittämättä sen pieniä salaisia nurkkia, kurkkimassa mitä kivaa jokaisen puun takaa löytyi.

Ison puun alta löytyy täydellinen lepopaikka

Herra S oli tietysti hyvin iloinen kun ilmoitin, että meidän pihasta pitää tehdä samanlainen: haluan sinne kalliota, nurmikkoa (vähän), polkuja, erilaisia toimintoja, yllätyksiä nurkkien ja puiden taakse, ja ehdottomasti myös kanoja! Näin jo sieluni silmin kuinka kipitän aamutakissa hakemaan tuoreet munat aamumunakkaaseen, Herra S näki sielunsa silmin kuinka kettu juoksee metsään kana suussaan Herra S perässään, Rouva E:n huutaessa aamutakissa terassilla paistinpannu kourassa. Idylimme eivät siis kohdanneet, tässäkään.

Ehkä kanoja emme voi keskelle metsää ottaa, tai ainakin niille pitäisi rakentaa valtava häkki, eikä ne sitten enää ole niin suloisia kuin eilisessä pihassa, jossa pelkkä matala aitaus piti ne turvassa. Aion kuitenkin jalostaa eilen saamiani ideoita eteenpäin, haluan tehdä pihastamme metsään asti ulottuvan seikkailupaikan, sekä aikuisille että lapsille. Haluan, että kun vieraamme tulevat pihaan, se herättää uteliaisuutta kiertää, katsella ja haistella. Ei vain pönöttää keskellä isoa aukeaa kenttää ja todeta että ainakin tontin rajat on helposti hahmotettavissa.

Puoliksi piiloitettu tandempyörä

Sydämellinen kiitos Herra ja Rouva H, että saimme tulla ihailemaan maailman ihaninta pihaa!

Rouva E