maanantai 19. helmikuuta 2018

The Boss ja The Bosh

Raksa-aikana joutuu tekemään paljon valintoja. Pitää valita kattopaneelit, laatat ja kodinkoneet. Itselleni ehkä haastavin valinta oli uunin valinta. Valinnan teki vaikeaksi se, että en ole erityisen mieltynyt juuri tiettyyn merkkiin, yhteen ainoaan toimintoon, ulkonäköön tai muuhun yksittäiseen kriteeriin. Tai itseasiassa olen, uunin piti sisältää kaikki normaalista toiminnoista höyrytoimintoihin ja lautasen lämmityksestä monitasopaistoihin. Sen piti myös olla yhdessä paketissa, en halua monta eri härpäkettä keittiööni ja sen piti olla jotenkuten silmiä miellyttävä. Eli yhdessä kauniissa paketissa piti olla kaikki mahdolliset toiminnot ja lisäksi sen piti täyttää Herra S:n ainoa vaatimus, että se pysyy budjetissa. Eli sen piti olla täydellinen.


The Bosh
Päädyimme Boshin monitoimiuuniin, viralliselta nimeltään ilmeisesti joku yhdistelmähöyryuuni. Uunissa on niin paljon toimintoja, että lähes parin vuoden käyttökokemuksen jälkeen en ole niitä kaikkia tarvinnut, vaikka paljon uunia käytänkin. 


Ehdottomasti paras toiminto on höyrytoiminto. Uunissa saa valittua erilaisia höyrytoimintoja, alkaen pienestä "höyrylisästä" muihin toimintoihin yhdistettynä ja päättyen puhtaaseen 100% höyrykypsennykseen. Loistavaa! Mukana tullut uunin oma keittokirja opastaa höyryttämää täydelliset parsat (ei enää tarvetta erilliselle parsakattilalle, joka tietysti joka huushollista löytyy), leipomaan täydelliset rapeakuoriset sämpylät ja hauduttamaan mehevän kostean ylikypsän lihan. Keittääpä uunin höyry muuten täydellisen kypsää riisiä, ilman että tarvitsee vahtia palaako riisi kattilassa pohjaan, meneekö puuroksi tai jääkö vetiseksi. Parhaimmillaan voin siis tunkea uuniin kokonaisen kanan, raa´at riisit ja kasvikset ja nuo kaikki valmistuvat kertaheitolla täydellisen meheviksi. Puhumattakaan kuinka helposti raakamakkarat saa höyrytettyä kypsäksi ilman vesien kanssa läträystä!  Kun taas höyryä lisää esim. kiertoilmatoimintoon, ei kana varmasti paistu kuivaksi. Täydellistää kamaa ostos tv:n tuotantoon, eikä tässä vielä kaikki...

Yksi käytetyimmistä toiminnoista on taikinan kohotus. Ohjeen "kohota taikinaa liinan alla tunti", muttuu reilun puolen tunnin mehevän kosteaan kohotukseen uunissa. Kiitos höyryn!

Onhan uunissa tietysti kaikki normaalit toiminnot, ylä ja alakuumennus, kiertoilma, grilli ja mitä näitä nyt on. Uunissa on myös omat ohjelmat eri ruokalajeille. Tällöin uuni funtsii itse lämmöt ja sopivat höyryn määrät ja ilmoittelee sitten kun ruoka on valmista. Helppoa kun heinänteko!

Uunissa on baking sensor, jolloin uunille kerrotaan minkälaisesta paakkelsista on kyse, tungetaan taikina uuniin ja uuni käyttää omaa aistiaan ja mittailee taikinaa ja säätelee itseään sen mukaisesti. Sensori on hieman herkkähipiäinen eikä se siedä silikonisia vuokia, ja ottaa nokkiinsa, jos sen kokkailuihin puututaan ja luukku avataan ennen kun on valmista. Herkkähipiäisyydestään huolimatta uuni paistaa täydelliset muffinssit!

Suurin miinus tulee pizzan paistamisesta. Uunin mielestä kun pizzaa pitäisi paistaa lähes puolituntia noin 200 asteessa, kun allekirjoittanut haluaisi läjäyttää pizzan vähintään 300 asteeseen vain kymmeneksi minuutiksi. No, kyseessä ei ole italialainen uuni, suotakoon tämä siis anteeksi.

Elämä uunin kanssa on ollut mielenkiintoista. Olen oppinut, että uuni osaa tehdä tietyt ruuat paremmin kuin minä, ja osassa (esim. pizzan paistamisessa), minun menetelmäni toimii paremmin. Olen myös urkkinut uunilta hyviä vihjeitä esim. kuinka paljon höyryä kannattaa lisätä eri ruokiin. Uuni kun avoimesti kertoo mitä tekee, ei osaa raukka pitää salaisuuksia. Oli kyse sitten omasta tai uunin osaamisesta, kaikista kokkailuista otan kuitenkin häpeilemättä kunnian itselleni, uuni kun ei osaa pitää puoliaan kehuskeluissa. Tai osaa se, se piippaa hienovaraisesti jos sillä on asiaa, mutta ymmärtääkseen sitä pitää osata puhua Boshia. Minä osaan.

Rouva E, The Boss

Ps. Kuva on pöllitty Boshin sivuilta. Meidän uuni on jo sen verran elämää ja ruokaa nähnyt yksilö, että tämän kuvan perusteella sen tunnistaa helpommin mm. kaupasta.

lauantai 10. helmikuuta 2018

Vääntöä ja rehvastelua

Metsärinteen suurin haaste on ollut rinne. Se aiheutti raksa-aikana pienoisia ongelmia kun mm. laatat jäivät 150 metriä talolta, jääkaapin tuonut kuorma-auto suistui ojaan. Ojaan sujahti myös saunan lasiseinää kuljettanut kuorma-auto. Keittiön kivitasoa yritettiin tuoda pari-kolme kertaa, tuloksetta. 200 kg kivitason kantaminen 150 metriä jäistä rinnettä ylös ja alas ei kuulemma oikein houkutellut ukkoja. Rinteen alle ovat jääneet niin pakettiautot, kuorma-autot, ihan kelpo perheautot ja nyt viimeiseksi, yksi paska nelivetoinen auto.

Tuo ensin itsensä ojaan ajanut ja siten rinteen alle jäänyt nelivetoinen auto oli minun pieni paskani. Ostin sen raksa-aikana, myyjä ja Herra S vakuuttelivat sen olevan "oikein näppärä ja toimiva haastavassa maastossa". Ja pah! Myönnän kyllä, että se oli näppärä, ja kelpo ajokki, kunnes ajoi itsensä ojaa ja jätti Rouva E:n pulaan. Tai no, en nyt niin hirveään pulaan, kun kotimatkaa oli jäljellä se 150 metriä, eikä ojaan sujahduksessa tapahtunut vaurioita kun allekirjoittaneen ylpeydelle sekä auton ja Rouva E:n välisille suhteille.


Kävellen kotiin
Onneksi Rouva E:llä on henkilökohtainen Honda-mies, joka tuli ja pelasti pienen nelivetoisen paskan auton ojasta. Mutta sen verran vittumainen oli Honda-mies, että ihan rehvastellakseen, ajeli rinnettä ylös alas ylös alas, ikäänkuin sanoakseen "because I can". Paskasta autosta ja Honda-miehen rehvastelusta suivaantuneena selvittelin ensin Herra O:lta autojen väännöistä ja muista tärkeistä ominaisuuksista (Herra O kun sattuu vähän tietämään autoista, ja ylpeys ei antanut periksi selvitellä näitä rehvastelevan Honda-mies-Herra S:n kanssa), ja painelin autokauppaan. Tässä vaiheessa otin kyllä Herra S:n mukaan, koska itsehän en autoja koeaja (älkää kysykö, pitkä tarina, ja tylsä). 

Kyselin autokauppiaalta ensin mukitelineistä, ratin vipstaakeista ja muista tärkeistä ominaisuuksista. Autokauppias vastaili asiallisesti mutta ehkä hieman "tietäähän Rouva että autossa on moottori"-tyylisesti. Kysäisin sitten auton väännöstä, niinkuin Newtonmetreinä, että paljonko tässä on? Että on vähintään yhtä paljon kun rehvastelevan Honda-miehen autossa. Hah, autokauppias ja "autossa on moottori", eipä osannut vastata! Sain vielä hieman hämmennystä aikaan kyselemällä erilaisten älypuhelimien liittämisestä auton kaiuttimiin ja muihin järjestelmiin. 

Osoitettuani että tiedän autoista värin, mukitelineet, ratissa olevat härpäkkeet, ja väännön tarkoituksen, sekä kauppiaan osoitettua että puhelimeni toimii auton kaiutin järjestelmän kanssa, ja että vääntöä on yhtäpaljon kun Herra S:llä, kaupat tuli! 

Kyllä nyt kelpaa Rouva E:n rehvastella rinteessä, edes takas. Kyllä se kuulkaa niin parantaa parisuhdetta kun kumpikin saa rehvastella! 

Rouva E, 320 Newtonmetriä