Naisena raksalla

Rakentaminen näyttää olevan melko miesvaltainen ala. Olen naisena aiheuttanut sekä hämmennystä että ihastusta siitä, että olen aktiivisesti mukana rakennusprojektin jokaisessa vaiheessa. Oman paikan löytäminen miesvaltaisessa ympäristössä on ollut mielenkiintoinen kokemus. Olen huomannut, että naiseudesta on hyötyä ja olenkin välillä käyttänyt naiseuttani ja naisellisuuttani häikäilemättömästi hyväkseni. Tässä lista huomioistani:

1. Voin kysyä kaikilta työmiehiltä hyvinkin yksityiskohtaisesti mitä he tekevät, voi ottaa kuvia keskeneräisistä töistä häpeilemättä ja pyöriä jaloissa kuin kiinnostunut pikku lapsi kysyen tyhmiä kysymyksiä.  Saan myös kysymyksiini perusteelliset vastaukset, selkokielellä. Jos olisin mies, uteluni herättäisi vähintään epäilyjä epäluottamuksesta ja saisin todennäköisesti paljon ympäripyöreämpiä vastauksia kyselyihini. 

2. Työmiehet toimivat hyvin itseohjautuvasti kun olen paikalla. Sähkömies hankkii putkimiehelle tarvittavaa johtoa, putkimies hommaa kirvesmiehelle uretaanipötkylän, laattamies lainaa pesuaineita ja koko sakki etsii kanssani kadonneita tavaroita pitkin raksaa. Jos olisin mies, minut olisi lähetettty ostamaan johto, olisi kerrottu jokin epämääräinen koodi ja oletettu että tiedän mistä on kyse. Olisin samalla joutunut ostamaan uretaania, koska oletetaan että tiedän mitä uretaania juuri oven kynnyksen alle pitää laittaa. Minulta olisi kysytty missä vaimoni pitää pesuainetta ja olisin saanut itse etsiä kadonneita tavaroitani. Luulen, että itseohjautuvuuteen vaikuttaa se, että työmiehillä menee monta kertaa kauemmin selittää minulle esim. mitä pitää ostaa, kuin auttaa toisiaan. Puhelimeen tallentamani ostoslistat ovat myös herättäneet hilpeyttä, varsinkin kun olen palannut kysymään että mitä nämä oikein tarkoittavat :)

Näillä eväillä kauppaan. Mikä 2080 x 2906???

Osta tätä

 3. Saan heti kantoapua. Pienikin ähellys (tahallinen tai tahaton) jonkun painavan esineen kanssa aktivoi nopeat apujoukot. Jos olisin mies, saisin ihan itse äheltää raskaan taakan kanssa.

4. Työni jälkeä kehutaan vaikka en ehkä olisi ansainnut sitä. Mikrosementti-yritykseni on ehkä ollut hankalin kommentoitava. Kukaan ei kuitenkaan ole sanonut että se on ruma, epäonnistunut tai väärin tehty. Pahin kommentti on "eläväinen pinta" ja vastaavan mestarin hypoteettinen kommentti "joku rakennusalan ammattilainen voisi kysyä milloin tuo tehdään valmiiksi". Pahan silmän jälkeen vastaava mestari ei enää ole kommentoinut mikrosementtiä. Parhaat saamani kommentit ovat "se on vaikeaa tehdä" "siitä saa juuri sellaisen kun itse haluaa" ja "jotkut käyvät tuon tekoon parin päivän koulutuksen".

5. Voin pyytää työmiehiä tekemään hyvinkin yksinkertaisia tai hyvinkin haasteellisia töitä ja ratkaisuja. Olen oppinut hyödyntämään spanieli- katsetta ja kysymään hieman pettyneellä äänellä: "eikö se muka mitenkään olisi mahdollista...?" Ja onhan se yleensä ollut! ;)

Kysyin Herra S:ltä, luuleko hän, että raksamiehemme pitävät minua ihan pimeänä vai saavatko he iloa siitä, että pyörin raksalla milloin minkäkin asian tiimoilta. Herra S vastasi kohteliaasti, että todennäköisesti kumpaakin. Uskon näin myös itse. Välillä raksalla raikuu nauru, kun ukot nauravat jutuilleni, välillä raksan valtaa isällinen lohdutus kun epäilen laattojen yhteensopivuutta tai manaan jälleen kerran väriä valon mukaan vaihtanutta seinää, ja joskus raksa hiljenee kun päästelen ärräpäitä myöhästyneen kuljetuksen tai muun mielestäni elämää suuremman epäoikeudenmukaisuuden kanssa.  

Suurimman huvin raksamiehet kuitenkin taitavat saada, kun olen lähdössä. Olen ollut havaitsevinani, että varsinkin liukkailla tai lumisilla keleillä, ikkunoiden takana näkyy raksamiesten naamat kun he kiinnostuneena katsovat miten Rouva E:n käy auton kanssa liukkaassa ja lumisessa ylämäessä. Siihen rinteeseen on moni hyytynyt, mutta ei vielä Rouva E (mitä nyt muutaman kerran on mennyt ns. piennarta pitkin, mutta sitähän ei lasketa).

Rouva E