10 kuukautta ulkosaunan ja kantoveden varassa on opettanut nöyryyttä elämän pienten arkisten helpotusten edessä. 20.3 jää historian kirjoihin päivänä, jolloin pääsin ensimmäistä kertaa uuden kodin suihkuun. Ei, emme ole vielä muuttaneet, eikä talo ole vielä ihan valmis, mutta suihkut ovat. Tai siis ovat sen verran valmiit, että vettä tulee (sekä kylmää että kuumaa) ja lattiat sekä seinät ovat valmiit.
Suihkukokemus oli sanoin kuvaamattoman hieno! Vesi virtasi suihkusta, ei tarvinnut sekoittaa erikseen kylmää ja kuumaa vettä ämpärissä, ei kauhoa sitä päälleen, eikä varoa että polttaa itsensä kiukaan padasta otetun kiehuvan veden kanssa. Suihkusta tuli vettä nappia kääntämällä, toisesta napista kylmä vaihtui lämpimäksi, juuri sellaiseksi kun itse halusi. Itse vain seisoin siinä, vesi valui päälleni ja sain piiiiitkästä aikaa huuhdella shampoot pois hiuksista kahdella kädellä. Itsestään selvyys monelle, mutta ei sille, joka on elänyt talven ja -30 asteen pakkaset ulkosaunan varassa.
Suihkussa käynti symboloi enemmänkin kuin vain puhtautta. Se on tärkeä askel kohti sitä, että talosta tulee koti ja raksasta rakas muisto. Se tuntui olevan lupaus siitä, että se unelma, joka meillä on ollut jo usean vuoden ajan alkaa pikkuhiljaa olla totta. Vaikka talolla käy joka päivä ja sen etenemistä seuraa joskus ihmetellen nopeutta, joskus kiroten sen hitautta, tuollaiset konkreettiset arkielämän kokemukset tekevät siitä vasta todellisen. Vaikka jokin menisi huomenna mönkään, vaikka urakka kusisi ja aikataulut pettäisivät, olen päässyt edes kerran oman kodin suihkuun. Sillä selviää taas jokusen hetken eteenpäin, askel kerrallaan.
Rouva E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti