Raksaromun kierrätystä

Pari vuotta raksa-ajan jälkeen, pihan nurkista löytyy epämääräisiä kasoja lautoja, lavoja, levyjä ja muita raksahärpäkkeitä. Sellaisia, joita ei periaatteessa tarvitse yhtään mihinkään, mutta joista voisi saada vaikka mitä. Voisi siis, jos osaisi, tai viitsisi. Kasat pihan nurkissa vituttavat. Eivät vain siksi, että ne eivät hivele esteettistä silmää, mutta myös siksi, että ne muistuttavat koko ajan tekemättömästä työstä. Ne suorastaan huutavat joko jätekuljetusta tai näppärää timpuria.

Meillä raksaromua on hyödynnetty mm. pöytänä ja mökin terassin rakentamisessa. Epämääräiset "määrämittaan sahatut" laudan pätkät ja terassin laudat saivat uuden elämän, ja allekirjoittaneen ei tarvitse enää pelätä mökillä joka pissareissulla, että koipi rojahtaa lahonneen terassin laudoista läpi.

Kelan uusiokäyttö

Mökin uusi terde

Raksa-aikana meille kertyi yhtään liioittelematta ainakin 50 kuormalavaa. Facebookin kuormalava tuunaus-ryhmä pullistelee upeita kuvia lavoista tehdyistä sohvaryhmistä, autotalleista, kesäkeittiöistä, puuliitereistä, laitureista, terasseista, autoista ja mottoripyöristä. Uskon, että joku vielä rakentaa kuuraketin noista perhanan lavoista, jotka Metsärinteellä on osattu hyödyntää lähinnä epätasaisina kasoina siellä täällä.

Sattuipa sitten eräänä tuulisena päivänä, että Rouva E sai päähänsä, että terassille pitää saada kesäkeittiö. Rouva E:n tuntevat tietävät, että jos tällainen päähänpisto tulee, se ei tarkoita, että sitä aletaan suunnitella ja rakennetaan hartaudella, vaan että se kesäkeittiö on saatava NYT. Siis NYT, ei kohta. Ei ehdi lähteä kauppaan, ei katsella facebookin kuvia. Ei, se on saatava NYT. Tässä kohtaa raksaromu tuli kuvioon. Romun keskeltä löytyi pöydän jalkakehikko, sellainen, josta pöytälevy on jo ajat sitten tuhoutunut (ja älkää kysykö miksi helvetissä se jalkakehikko sitten notkuu nurkissa). Siitäpä kätevä emäntä sitten teki kesäkeittiön kuormalavasta. Homma oli niinkin vaativa, että lava piti nostaa kehikon päälle. Hirveä homma! Kesäkeittiön pöytä apgreidattiin ruuvaamalla sivuun muutama koukku. Siinä killuu nyt grillausvälineet mukavasti tuulessa kilisten. Kyllä nyt kelpaa!

Samalla piti saada kuormalavoista sohva. Ja ei, en osaa ommella itse ylijäämästä marimekon kankaasta ja lasten vanhoista patjoista hienoja päällisiä. Lähetin Herra S:n bauhausiin ostamaan n.50€/kpl hintaan pari kuormalavan tyynyä. Kova homma oli repiä tyynyt muovista ja töräyttää muutaman lavan päälle.

Kelpaa Pirkko-Liisan köllötellä

Äkkinäinen olisi tietysti maalannut lavat, tehnyt niihin jotkut hienot kuviot ja tekstit, hionut, puunannut ja kiillottanut. En minä. Kyseessä on kuormalavat. Rehelliset sellaiset. Eivät ne ole yhtään vähemmän kuormalavoja vaikka ne upottaisi kultaan. Ne ovat kuluneet, nähneet elämää, maailmaa ja ovat päätyneet juuri tänne meille, Metsärinteelle, jossa jokainen saa olla juuri sellainen kun on, myös jokainen kuormalava.


Rouva E, raksaromukierrättäjä

är aa koo äs aa, kulta kultasein

💙Raksa-raikkampani💙

Meillä on alkamassa uusi raksa: autokatoksen ja varaston rakentaminen. Olen suhtautunut uuteen raksa-aikaan kuin kauan kadoksissa oleeseen ystävään: odotan innolla että taas tapaamme. Ikävä kyllä, tämä uusi raksa on kuitenkin osoittautunut hieman laimeaksi, ainakin näin suunnitteluvaiheessa....

Autokatoksen suunnittelu on kuulkaa tylsää! Jos tarkoituksena on tehdä katos, johon mahtuu kaksi autoa rinnakkain ja yksi peräkärry, plus varasto, niin eipä siinä paljoa ole suunnittelemista. Piirsin kuvan ruutupaperille ja se oli siinä.

Herra S sen sijaan on tilannut esitteitä, pyytänyt tarjouksia, etsinyt netistä kuvia ja nähnyt ihailtavan paljon vaivaa siihen, että sellainen suorakaiteen mallinen hökötys saadaan suunniteltua. En jotenkin ole osannut innostua toinen toistaan muistuttavista katoksista, joissa suurimmat erot ovat olleet kuvituskuvan puut tai auton väri. En myöskään ole jaksanut keskittyä Herra S:n erittelyihin siitä, kuinka paljon kukin firma veloittaa heti-viittävaille-avaimetkäteen-puuosatoimitus-elementtitoimitus-katoksista. Hintahaarukka on muutamasta tonnista lähes viitenkymmeneen tuhanteen. Oih, niin tyypillistä raksa-alalla 💗

Huomaan odottavani innokkaimmin sitä aktionia mikä tontilla alkaa rakennusvaiheessa. Sitä, kun joku isoakin isompi rekka ajaa pihaan ja nosturilla nostetaan tavaraa pihalle. Sitä, kun raksa-ukkoja alkaa valua paikalle enemmän tai vähemmän oikeaan aikaan tai edes sinne päin. Sitä, kun joka päivä tapahtuu jotain! Autokatoksen rakentaminen ei ehkä vastaa laajudeltaan millään asteikolla talon rakentamista, mutta yhtäkaikki, raksa on raksa, ja pienikin raksa on nyt sydämellisesti tervetullut Metsärinteelle!

Rouva E.

Kertooko koulutus totuuden?

Kävimme Herra S:n kanssa PRKK (peruskorjaamisen ja rakentamisen kehittämiskeskuksen) ilmaisessa koulutusillassa viikko sitten. Koulutus on suunnattu rakentamista suunnitteleville, luulen että tarkoituksena on auttaa uusia raksalaisia kiertämään pahimmat suden kuopat. Koulutuksen perusteella tämä on helppoa, senkun ostaa prkk:n jäsenyyden, niin saa vaikka mitä apua, ja ikinä ei joudu olemaan yksin. Ammattilaisia löytyy joka lähtöön ja työkokemusta on yhteenlaskettuna satoja vuosia. Helppoa kuin heinän teko.

"se on se, joka katsoo sinua peilistä"

Jos kurssin sisällön haluaa kuulla lyhyesti, se kuuluu näin: prkk:n jäsenyyden lisäksi hommaa kunnon valvoja, koska keneenkään ammattilaiseen ei tällä alalla voi luottaa.

Luennoitsija näytti kauhukuvia reikäsistä betoneista (koska ukot on tupakkatauon jälkeen jatkaneet hommia eri kohdasta kuin mihin ennen tupakkataukoa jäivät), luhistuneesta talosta (koska timpuri tekin niinkuin parhaaksi näki) ja tippuneesta katoksesta (josta prkk oli huomauttanut, että se pitäisi kiinnittää paremmin). Sama virsi oli jokaisessa, kukaan ei valvonut, eikä kuunneltu asiantuntijoita.

No mitä helvettiä se sitten tarkoittaa? Eikö raksa-alalla todellakaan voi luottaa kenenkään? Ei edes asiantuntevaan ammatti-timpuriin tai -betonin käsittelijään? No ei. Näiden kaikkien työtä pitää jonkun valvoa. Ikäänkuin raksa-alan lähtökohta olisi, että jos ei kukaan valvo, niin ammatti-ihminen ei tee työtään hyvin. Näin voi toki olla, ja omakohtainen kokemus raksalta tukee tätä ajatusta, mutta pistää miettimään, onko ongelma silloin valvonnan puute vai työntekijöiden epäammatillisuus. Lisäämällä valvontaa saadaan epäammatillinen käytös kuriin? Kysäisin naisen logiikalla, että eikö voisi olettaa että ammattilainen tajuaa itse ennen röökitaukoa katsoa mihin asti sai työn tehtyä ja jatkaa siitä itse, eikä tarvita toista ihmistä osoittamaan oikea paikka. Sain vastauksen että kyseessä on välinpitämättömyys. Jep, ja silloinko se valvonta on ongelma, eikä se välinpitämättömyys. Tiedä näitä, enhän ole raksa-alan ammattilainen.

Pitää siis luottaa asiantuntijoihin. No niinhän sitä luotetaan. Kuitenkin nämä reikäiset betonit ja luhistuneet talot oli luennoitsijan mukaan tehnyt ammatti-ihminen eli asiantuntija, ongelma oli se valvonta, ei ammattitaidon puute. WTF? Jos siis luotan että betonimies on ammattilainen, niin enkö silloin oleta että hän tekee ammattilaisen jälkeä? Ilmeisesti en. Minulla pitää olla ammattilainen asiantuntija valvojana, ja siihen voin sitten luottaa (?), no mitä sitten jos tämä valvoja on yhtä leväperäinen kun se toinenkin ammattilainen?

Ja ketä ammattilaista tai asiantuntijaa pitää kuunnella ja kehen luottaa? Jokainen raksa-alan ammattilainen kehuu omaa ammattitaitoaan: talotehtaat kehuvat kilpaa itseään ja ammattitaitoaan, kivitalo myyjä haukkuu hirsitalot, ja hirsitalo myyjä haukkuu kivitalot. Siihen päälle "pitkästä tavarasta" tekijät, jotka haukkuvat kaikki talomyyjät, koska nehän "vain haluaa myydä".

Onneksi on tämä prkk. Taho, josta saa rahalla ammattilaisen asiantuntijan apua. Sellaisen ammattilaisen, joka osaa haukkua muita ammattilaisia ihan yhtä hyvin kuin ne muutkin. Tähänkö pitäisi sitten luottaa?

Rouva E.

The Boss ja The Bosh

Raksa-aikana joutuu tekemään paljon valintoja. Pitää valita kattopaneelit, laatat ja kodinkoneet. Itselleni ehkä haastavin valinta oli uunin valinta. Valinnan teki vaikeaksi se, että en ole erityisen mieltynyt juuri tiettyyn merkkiin, yhteen ainoaan toimintoon, ulkonäköön tai muuhun yksittäiseen kriteeriin. Tai itseasiassa olen, uunin piti sisältää kaikki normaalista toiminnoista höyrytoimintoihin ja lautasen lämmityksestä monitasopaistoihin. Sen piti myös olla yhdessä paketissa, en halua monta eri härpäkettä keittiööni ja sen piti olla jotenkuten silmiä miellyttävä. Eli yhdessä kauniissa paketissa piti olla kaikki mahdolliset toiminnot ja lisäksi sen piti täyttää Herra S:n ainoa vaatimus, että se pysyy budjetissa. Eli sen piti olla täydellinen.

The Bosh

Päädyimme Boshin monitoimiuuniin, viralliselta nimeltään ilmeisesti joku yhdistelmähöyryuuni. Uunissa on niin paljon toimintoja, että lähes parin vuoden käyttökokemuksen jälkeen en ole niitä kaikkia tarvinnut, vaikka paljon uunia käytänkin. 

Ehdottomasti paras toiminto on höyrytoiminto. Uunissa saa valittua erilaisia höyrytoimintoja, alkaen pienestä "höyrylisästä" muihin toimintoihin yhdistettynä ja päättyen puhtaaseen 100% höyrykypsennykseen. Loistavaa! Mukana tullut uunin oma keittokirja opastaa höyryttämää täydelliset parsat (ei enää tarvetta erilliselle parsakattilalle, joka tietysti joka huushollista löytyy), leipomaan täydelliset rapeakuoriset sämpylät ja hauduttamaan mehevän kostean ylikypsän lihan. Keittääpä uunin höyry muuten täydellisen kypsää riisiä, ilman että tarvitsee vahtia palaako riisi kattilassa pohjaan, meneekö puuroksi tai jääkö vetiseksi. Parhaimmillaan voin siis tunkea uuniin kokonaisen kanan, raa´at riisit ja kasvikset ja nuo kaikki valmistuvat kertaheitolla täydellisen meheviksi. Puhumattakaan kuinka helposti raakamakkarat saa höyrytettyä kypsäksi ilman vesien kanssa läträystä!  Kun taas höyryä lisää esim. kiertoilmatoimintoon, ei kana varmasti paistu kuivaksi. Täydellistää kamaa ostos tv:n tuotantoon, eikä tässä vielä kaikki...

Yksi käytetyimmistä toiminnoista on taikinan kohotus. Ohjeen "kohota taikinaa liinan alla tunti", muttuu reilun puolen tunnin mehevän kosteaan kohotukseen uunissa. Kiitos höyryn!

Onhan uunissa tietysti kaikki normaalit toiminnot, ylä ja alakuumennus, kiertoilma, grilli ja mitä näitä nyt on. Uunissa on myös omat ohjelmat eri ruokalajeille. Tällöin uuni funtsii itse lämmöt ja sopivat höyryn määrät ja ilmoittelee sitten kun ruoka on valmista. Helppoa kun heinänteko!

Uunissa on baking sensor, jolloin uunille kerrotaan minkälaisesta paakkelsista on kyse, tungetaan taikina uuniin ja uuni käyttää omaa aistiaan ja mittailee taikinaa ja säätelee itseään sen mukaisesti. Sensori on hieman herkkähipiäinen eikä se siedä silikonisia vuokia, ja ottaa nokkiinsa, jos sen kokkailuihin puututaan ja luukku avataan ennen kun on valmista. Herkkähipiäisyydestään huolimatta uuni paistaa täydelliset muffinssit!

Suurin miinus tulee pizzan paistamisesta. Uunin mielestä kun pizzaa pitäisi paistaa lähes puolituntia noin 200 asteessa, kun allekirjoittanut haluaisi läjäyttää pizzan vähintään 300 asteeseen vain kymmeneksi minuutiksi. No, kyseessä ei ole italialainen uuni, suotakoon tämä siis anteeksi.

Elämä uunin kanssa on ollut mielenkiintoista. Olen oppinut, että uuni osaa tehdä tietyt ruuat paremmin kuin minä, ja osassa (esim. pizzan paistamisessa), minun menetelmäni toimii paremmin. Olen myös urkkinut uunilta hyviä vihjeitä esim. kuinka paljon höyryä kannattaa lisätä eri ruokiin. Uuni kun avoimesti kertoo mitä tekee, ei osaa raukka pitää salaisuuksia. Oli kyse sitten omasta tai uunin osaamisesta, kaikista kokkailuista otan kuitenkin häpeilemättä kunnian itselleni, uuni kun ei osaa pitää puoliaan kehuskeluissa. Tai osaa se, se piippaa hienovaraisesti jos sillä on asiaa, mutta ymmärtääkseen sitä pitää osata puhua Boshia. Minä osaan.

Rouva E, The Boss

Ps. Kuva on pöllitty Boshin sivuilta. Meidän uuni on jo sen verran elämää ja ruokaa nähnyt yksilö, että tämän kuvan perusteella sen tunnistaa helpommin mm. kaupasta.

Vääntöä ja rehvastelua

Metsärinteen suurin haaste on ollut rinne. Se aiheutti raksa-aikana pienoisia ongelmia kun mm. laatat jäivät 150 metriä talolta, jääkaapin tuonut kuorma-auto suistui ojaan. Ojaan sujahti myös saunan lasiseinää kuljettanut kuorma-auto. Keittiön kivitasoa yritettiin tuoda pari-kolme kertaa, tuloksetta. 200 kg kivitason kantaminen 150 metriä jäistä rinnettä ylös ja alas ei kuulemma oikein houkutellut ukkoja. Rinteen alle ovat jääneet niin pakettiautot, kuorma-autot, ihan kelpo perheautot ja nyt viimeiseksi, yksi paska nelivetoinen auto.

Tuo ensin itsensä ojaan ajanut ja siten rinteen alle jäänyt nelivetoinen auto oli minun pieni paskani. Ostin sen raksa-aikana, myyjä ja Herra S vakuuttelivat sen olevan "oikein näppärä ja toimiva haastavassa maastossa". Ja pah! Myönnän kyllä, että se oli näppärä, ja kelpo ajokki, kunnes ajoi itsensä ojaa ja jätti Rouva E:n pulaan. Tai no, en nyt niin hirveään pulaan, kun kotimatkaa oli jäljellä se 150 metriä, eikä ojaan sujahduksessa tapahtunut vaurioita kun allekirjoittaneen ylpeydelle sekä auton ja Rouva E:n välisille suhteille.

Kävellen kotiin

Onneksi Rouva E:llä on henkilökohtainen Honda-mies, joka tuli ja pelasti pienen nelivetoisen paskan auton ojasta. Mutta sen verran vittumainen oli Honda-mies, että ihan rehvastellakseen, ajeli rinnettä ylös alas ylös alas, ikäänkuin sanoakseen "because I can". Paskasta autosta ja Honda-miehen rehvastelusta suivaantuneena selvittelin ensin Herra O:lta autojen väännöistä ja muista tärkeistä ominaisuuksista (Herra O kun sattuu vähän tietämään autoista, ja ylpeys ei antanut periksi selvitellä näitä rehvastelevan Honda-mies-Herra S:n kanssa), ja painelin autokauppaan. Tässä vaiheessa otin kyllä Herra S:n mukaan, koska itsehän en autoja koeaja (älkää kysykö, pitkä tarina, ja tylsä). 

Kyselin autokauppiaalta ensin mukitelineistä, ratin vipstaakeista ja muista tärkeistä ominaisuuksista. Autokauppias vastaili asiallisesti mutta ehkä hieman "tietäähän Rouva että autossa on moottori"-tyylisesti. Kysäisin sitten auton väännöstä, niinkuin Newtonmetreinä, että paljonko tässä on? Että on vähintään yhtä paljon kun rehvastelevan Honda-miehen autossa. Hah, autokauppias ja "autossa on moottori", eipä osannut vastata! Sain vielä hieman hämmennystä aikaan kyselemällä erilaisten älypuhelimien liittämisestä auton kaiuttimiin ja muihin järjestelmiin. 

Osoitettuani että tiedän autoista värin, mukitelineet, ratissa olevat härpäkkeet, ja väännön tarkoituksen, sekä kauppiaan osoitettua että puhelimeni toimii auton kaiutin järjestelmän kanssa, ja että vääntöä on yhtäpaljon kun Herra S:llä, kaupat tuli! 

Kyllä nyt kelpaa Rouva E:n rehvastella rinteessä, edes takas. Kyllä se kuulkaa niin parantaa parisuhdetta kun kumpikin saa rehvastella! 

Rouva E, 320 Newtonmetriä

Valot on mutta radio ei vaan toimi

Talomme sähköt ovat mysteeri. En ymmärrä sähköistä muuta kun että taloomme tulee sähkö, ja me käytämme sitä. Ja maksamme siitä, että se sähkö tulee ja voimme sitä käyttää. Eilen istuskelin kaikessa rauhassa tietokoneella, Herra S lueskeli olohuoneessa, radiosta taisi soida haloo helsinki. Olimme laittaneet saunan päälle ja pesukone pyöritti pyykkejä. Rauhallinen, tyypillinen sunnuntai-ilta Metsärinteellä.

Pam, tietokone pimeni ja talon täytti uskomaton hiljaisuus. Ei pesukoneen äänekästä linkousta, ei ilmastointilaitteen vaimeaa hurinaa taustalla. Ei enää haloo helsinkiä. Tiedättekö sen tunteen, kun puomi on alhalla, valot vilkkuu mutta junan ääntä ei kuulu. Eli valot kuitenkin paloivat, ainakin osassa taloa. Sauna oli edelleen päällä.

Salapoliisityö käyntiin:
Voisiko kyseessä olla palanut sulake? Se sulake, joka hoitaisi keittiön 2 pistorasiaa, mutta ei hellaa ja jääkaappia. Se, joka hoitaisi makuuhuoneen valot, mutta ei sen pistorasioita. Se, joka hoitaisi lämmitys- ja ilmanvaihtolaitteen, mutta ei esim. saunaa. Se, joka hoitaisi olohuoneen kaksi pistorasiaa, mutta ei valoja ja niitä loppuja pistorasioita.
Vastaus ei, ei ole vika sulakkeissa.

Vika löytyi pääsulakkeista, jotka siis sijaitsevat eri paikassa kun sulakkeet. Sain oppitunnin, että meille tulee kolme vaihetta, mutta nyt yksi niistä oli pamahtanut pois ja meille tuli siis enää vain kaksi vaihetta. Jokaiselle vaiheella on siis oma pääsulake ja yksi näistä pääsulakkeista oli kaput, out of order.
Mistä tällainen vaiheen pamahtaminen sitten johtuu?

Asiantuntija sähkölaitoksella syytti liikaa sähkökuormitusta talossa. Puhelinvaihde sähkölaitoksella tosin osasi kertoa että alueellamme myös toisessa taloudessa on ollut sama vika. Nämä yhteenlaitettuna äkkinäinen voisi olettaa, että juuri tällä alueella, ihmisillä on tapana ylikuormittaa sähkönsä sunnuntai-iltana.

Asiantuntija ei-sähkölaitoksella totesi vian olevan tulevassa sähkössä, koska pääsulake, joka siis oli palanut, on se, josta ensin tuleva sähkö menee läpi ennenkuin se edes tulee taloon (älkääkä hyvät ihmiset pyytäkö tästä tarkempaa selontekoa!).

Herra S osasi kertoa, että ongelma ratkeaa pääsulakkeen vaihdolla. Helppoa kun heinänteko, siis Herra S:lle.

Allekirjoittanut nautiskeli tilanteesta, jossa työnteko ei onnistunut (älkääkä nyt saivarrelko kannettavasta tietokoneesta joita talosta olisi löytynyt), eikä pyykkiäkään voinut pestä. Luojan kiitos tv toimi, ja netflix!
Syy se on tekosyykin...

Rouva E

Mysteeri pistorasia

Luulisi että kun on itse rakentanut talon, tuntisi sen jokaisen sopukan ja ymmärtäisi jokaisen ratkaisun. Painotus sanalla "luulisi". Raksavaiheessa sitä luulee monia asioita, jotka sitten myöhemmin osoittautuvat pelkäksi luuloksi. 

Yksi näistä on eräs pistorasia. Näin naisen logiikalla ajatellen, pistorasia on sellainen, johon tökätään jonkulainen sähköinen härpäke, jotta se toimii. Naisen logiikalla ajatellen pistorasioihin tökätään erityisesti sellaisia härpäkkeitä, joita halutaan ehkä joskus siirrellä, kuten tv, jalkalamppu tms. Muutenhan kyseistä härpäkettä varten olisi tehty suoraan sähköistys, kuten kattolampuille tai saunan kiukaalle on tehty. Tästä syystä, naisen logiikan mukaan, pistorasia laitetaan suhteellisen saavutettavaan ja näkymättömään paikkaan, kuten seinän alaosaan. 

Usein pistorasioiden paikka kertoo mitä härpäkettä varten suunnittelija on kyseisen pistorasian kyseiseen paikkaan suunnitellut. Kuten keittiössä lieden vieressä oleva pistorasia on oletettavasti suunniteltu jollekin keittiö härpäkkeelle, ei ehkä televisiolle, ja taas olohuoneen nurkassa oleva pistorasia on tod näk suunniteltu televisiolle tai jalkalampulle eikä esim. sähkövatkaimelle. Kylpyhuoneessa olevat pistorasiat vihjaavat että niihin voisi kytkeä vaikka sähköhammasharjan tai hiusten kuivaajan, tuskinpa kukaan niihin kytkee tulostinta. Tai miksikäs ei, helppohan se siihen olisi tökätä. 

Meidän suihkuhuoneessa on pistorasia, josta ei ota Erkkikään selvää mitä varten se on suunniteltu ja siten myös toteutettu. Se sijaitsee aivan katon rajassa. Siis niin katon rajassa, että se jää osin listan alle. Sitä ei ole "piilotettu" mihinkään nurkkaan, ehei, se on koko komeudessaan seinän keskellä. Ei, siinä ei ole peiliä alla, jolloin voisi olettaa sen olevan peilivaloa varten. Ei, siinä ei ole mitään hyllyä lähellä, jolloin voisi olettaa sen olevan vaikka sitä sähköhammasharjaa varten. Ei, siinä ei ole mitään lähellä. Ei mitään. Olisiko se kattovalaisinta varten? Ei, ei ole, koska kyseiseen tilaan on suunniteltu saman suunnitelijan toimesta ne kivat muoviset valkoiset kamalat ledit. 

Sanotaan, että pistorasioita ei voi koskaan olla liikaa. Uskokaa minua, kyllä voi. Meillä on yksi liikaa!

Rouva E.