maanantai 20. heinäkuuta 2015

Saanko esitellä: Metsärinne!

Jokaisella tontilla pitää olla nimi. Meidän tontin nimi on Metsärinne. Meidän tontin nimeksi olisi voinut tulla Rouva E:n rinne, mutta asiantuntijan eli rakennusvalvonta-mittaus-miehen ilme osoitti sen olevan hieman mahtipontinen. Tontista tuli siis Metsärinne, joka kuvaa sitä, että tontti on rinnetontti ja sijaitsee metsässä. Mietin vain, että mistä mm. paskalampi ja hevonkuusi ovat saaneet nimensä.

Kun ensimmäisen kerran näimme tontin, oli talvi, kaunis puhdas lumipinta peitti rinteen, ja ensimmäinen ajatus oli, että tuosta saa loistavan pulkkamäen. Onneksi ei kokeiltu, olisi häntäluu vieläkin kipeänä. Lumi peitti nätisti alleen risut, kannot, kivet, ja kaiken muun, mitä metsäkoneet jättävät jälkeensä.

Ensimmäisenä keväänä totuus paljastui. Herran mielestä tilanne ei ollut kovin paha "tuohon vain muutamaksi päiväksi moottorisahan ja peräkärryn kanssa, niin kyllä se siitä". Odottelin kiltisti kotona, kun Herra sitten yksi päivä läksi risusavottaan onnettoman peräkärryn kanssa. Se siitä. Tein Herralle hyvät pöperöt: hyvä ruoka, parempi mieli.


Seuraavaksi tuli metsäkoneet ja metsurit. Puut saivat kyytiä. Onneksi tontin yläreunaan jätettiin puita, ettei Metsärinne-raukkaa ajeltu ihan paljaaksi. Sitähän me emme vielä tienneet, että talon paikka tulisi muuttumaan vielä muutaman kerran ja päätyisi juuri siihen, mistä puita ei ole kaadettu.

Loput puut Metsärinteen yläreunasta, Herra sitten pääsi kaatamaan ihan itse. Voi sitä riemua kun pääsee riehumaan mottorisahan kanssa, eikä ole niin justiinsa mihin puu kaatuu! Moottorisaha jätti jälkeensä valtavan risusavotan, jota setvi vuorollaan mökkivierailulla olleet sukulaiset. Ei ole muuten mökkivieraita sen koomin näkynyt. Olemme erittäin kiitollisia risusavotassa auttaneille, ilman teitä olisimme vielä syvemmässä suossa!




Karuudesta huolimatta Metsärinne on meidän unelmatontti. Tai on nyt, kun seuraavan työvaiheen suorittavat isot koneet, ei enää mies + moottorisaha + onneton peräkärry. Metsärinteeltä on upeat näköalat ja risujen alta paljastui mahtavat mustikka ja puolukka apajat. Näen jo itseni leipomassa täydellistä mustikkapiirakkaa ihanassa uudessa keittiössäni, omasta pihasta kerätyistä mustikoista, oih mikä idylli!

Rohkeuden määritelmä 2: typerys, joka ei päästä unelmistaan irti edes epätoivon hetkellä.

Rouva E


3 kommenttia:

  1. Eikòs teillà ollut semmoinen tyònjako, ettà herra keràà mustikat, ja rouva syò ne..? Ehtiiks ne piirakkaan asti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustikat kerätään parhaimmillaan tiimityönä, piirakan teko on Rouvan heiniä.

      Poista
  2. Upean näköinen alue, varmasti hieno paikka rakentaa. Meidän tuttavalla alkaa myös suurempi rakennusurakka. Kertoi, että jostain täytyisi laserkeilaus saada tilattua. Sitä tulee itsellekin kova rakennuskuume, kun näitä seuraa.

    VastaaPoista