Itte tein

Talonrakennusprojektissa voi säästää rahaa tekemällä itse. Meidän kohdalla tuo teeseitse on jätetty mahdollisimman vähäiseksi ja lähinnä sellaisiin asioihin, jotka eivät voi mennä väärin. Näytöt omista kädenjäljistä on annettu mökkiremontin yhteydessä, jossa jalkalistat odottavat edelleen asennusta ja osa kaakeleista on väärinpäin. Mökillä tuollainen voidaan luokitella söpöksi mökkimäisyydeksi, mutta kotona toivoisin rakenteiden olevan kunnossa. Teseitse on siksi tähänastisessa projektissa tarkoittanut mm. tavaroiden vastaanottoa, naulojen ja muiden tarvikkeiden hakua työmiehille kesken työpäivän, talon suojakäsittelyä sekä siivousta.

Saimme viime viikon lopulla työmiehiltä tiedon, että betonilattian hiominen aloitetaan maanantaina. Se tarkoitti, että lattian täytyy olla tyhjä ja siisti ainakin suurimmista roskista maanantaina. Se puolestaan tarkoitti meille viikonlopputöitä, jotka erinäisistä syistä johtuen pääsimme tekemään vasta sunnuntai-iltana. Herra S ilmoitti urakan kestävän maksimissaan pari tuntia. Kun näin urakan, pari tuntia alkoi tuntua hyvin suhteelliselta käsitteeltä: talossa oli juuri laitettu sisäkattoa kuntoon, tarkoittaen että kattoon oli tehty jos jonkinlaista puuhässäkkää ja pahvihässäkkää, jonka seurauksena koko talo oli täynnä kaikenkokoista puusälää parimetrisistä laudoista aina sahanpuruun asti. Sen lisäksi koko lattia oli edelleen peitettynä jopa 24 metriä pitkillä muoviliuskoilla. Hienoa olisi ollut, jos edes sahanpuru olisi jotenkin ollut niiden muovien päällä, mutta eihän tietysti. Sahanpurua oli sekä muovin päällä että muovin alla. Ja jotta homma ei kävisi liian helpoksi, seinien vierustat olivat täynnä betoniroskaa, sellaista mikä on irronnut lattianteon yhteydessä, sellaista mikä tarttuu valettuun lattiaan kiinni ja lähtee irti vain hieman aggressiivisella käsittelyllä. Välineiksi Herra S oli valinnut meille harjan ja rikkalapion. Yhden. Yhden sellaisen pienen, mitä kotona käytetään jos vähän tippuu sokeria lattialle. Haluaisin unohtaa tämän urakan mahdollisimman nopeasti, mutta voin sanoa, että ensimmäistä kertaa ikinä talo tuntui jättiläiskokoiselta! Voin myös sanoa, että kunhan talo on valmis, meille tulee siivooja.

Melkein valmista

Maanantai-aamuna painelimme raksalle ylpeinä siitä, että onnistuimme jollain ihmeen ilveellä saamaan siistiä jälkeä pienen pienellä harjalla. Työmiehet olivat jatkaneet katontekoa, joka siis tarkoitti, että lattia oli taas täynnä sahanpurua, puunpätkiä, tyhjiä teippirullia ja kaikkea muuta kivaa. Työmiehet kyllä totesivat että täällä oli aamulla todella siistiä. "kiva kuulla, kun vähän epäilimme että voiko tämän nyt hioa" totesin varovasti. Kun katto oli saatu valmiiksi, työmiehet hakivat autosta ison lastan, jolla sahanpurun sai kertaheitolla kuriin, sekä ison imurin. Katsoimme tuossa vaiheessa parhaimmaksi poistua takavasemmalle pienen harjamme ja rikkalapion kanssa ja jättää ammattimiehet hommiin.

Tämä kokemus ei ehkä kohentanut teeseitse-henkeämme, mutta otetaan urakka urheilun kannalta. Oikeassa kädessäni on rakko, keuhkoni täynnä sahanpurua ja alaselkäni täysin jumissa. Tietääpähän taas tehneensä, ihan itse!

Rouva E