Eriste: lämpöä, ääntä ja tunnetta

Hirsitalon yksi parhaista puolista on ulkoseinien kasaamisen helppous: hirsiä vain asetellaan päällekkäin ohjeen mukaiseen järjestykseen, laitetaan muutama följari* ja seinä on valmis. Jos haluaisi päästä helpolla sisäseinien kanssa, nekin kannattaisi rakentaa umpihirrestä. Se tosin kuluttaisi sekä talon neliöitä että rakentajan euroja.

Meillä väliseinien rakentaminen on ollut urakan yksi pisimmistä vaiheista. En tiedä johtuuko se siitä, että väliseinien tekeminen nyt vain kestää hieman kauemmin vai siitä että teemme ne suurilta osin itse. Todennäköisesti syy löytyy näiden kahden tosiasian yhdistämisestä. Onneksi appiukkoni, joka oikeasti tietää (tai ainakin hyvin vakuuttavasti luulee tietävänsä) on ollut auttamassa. 

Väliseinien rakentaminen alkoi kehikoiden tekemisellä. Näille kehikoille löytynee joku virallinen termi, mutta kehikoilta ne näyttivät, ja kehikoiksi niitä siis tässä kutsuttakoon. Tämän vaiheen meillä hoitivat ammattilaiset, ja se kävikin melko sukkelaan. Kehikoiden rakentamisen jälkeen talo näytti huonosti suunnitellulta puuvankilalta. Tämän jälkeen työosuuksien piti olla piisofkeik, eristeet väliin ja joko kipsilevy tai hirsipaneeli pintaan. Tässä vaiheessa äkkinäinen (ja Rouva E) ihmettelisi miksi väliseiniin pitää laittaa eristettä. Vastaus: äänet, eriste toimii lähinnä äänenvaimentimena. 

Niitä kipsilevyjä ja eristeitä on nyt sitten jokunen hetki laitettu. Voi kun olisikin niin helppoa, että senkun otat valmiiksi oikeassa mitassa olevan eristelevyn, lätkäset sen seinään, ja kiinnität valmiiksi oikeassa mitassa ostetun levyn paikoilleen. Pitkillä seinillä se meneekin noin, mutta kun on niitä ovia, nurkkia, erikoiskoolauksia hyllyjä ja kaakeleita varten, on sitä ja tätä, ja poikkeuksen poikkeuksia. Jokainen näistä vaatii mittausta, eristeen ja levyn oikeaan kokoon sahaamista. Eikä siinä vielä kaikki, seinä pursuaa jos jonkinsortin piuhaa, on pistorasiapiuhaa, lattialämmityspiuhaa, valokatkasinpiuhaa ja vaikka mitä härpäkettä. Näiden kohdalle sitten tehdään jos jonkinnäköistä reikää sekä eristeeseen että kipsilevyyn. Ja noin suunnilleen näiden kaikkien pitäisi siis muodostaa eheä kokonaisuus. Ai niin, ja sittenhän ne levyt pitää käsitellä nauhalla ja pakkelilla ja maalilla ja hioa välillä ja taas käsitellä ennenkun ne saavat pintaansa kauniin maalikerroksen tai tapetin. 

Pitkillä työvaiheilla on kuitenkin erityinen merkityksensä tulevassa kodissa. Eilen leikellessäni eristelevyjä ja yskiessäni eristettä keuhkoistani, mietin jälleen kerran kuinka hienoa ja ihanaa rakentaminen on. Hienoa ei ole vain se näkyvä lopputulos, jonka historian ja rakenteen pystyy käsi sydämellä kertomaan, ei vain se aika jonka on antanut talolle, eikä vain se että saa jotain konkreettista aikaan. Hienoa on ennenkaikkea ne kaikki ajatukset ja muistot, jotka taloon rakentuvat. Eristelevyjä leikellessä ehti miettiä kaikenlaista. On itseasiassa aika terapeuttista antaa ajatuksen lentää, miettiä vuoroin syvällisiä asioita ja sitten taas esim. kauniiden ja rohkeiden tulevia juonen käänteitä. Tiedän, että makuuhuoneen seinän eristeisiin on upotettu monta ajatusta omasta elämästä, ystävistä, tulevaisuudesta ja menneisyydestä. Ja tietysti pari ajatusta Brookesta ja Ridgestä (sopii erityisesti makuuhuoneen eristeisiin), ja seuraavasta ateriasta. Tiedän, että vessan eristeisiin on upotettu hieman ärräpäitä kun taas vaatehuoneen eristeissä on vatsaa kipristävää naurua. Hyvässä ja pahassa talo tulee sisältämään kaikki ne tunnetilat ja ajatukset, jotka ovat läsnä talon rakentamisessa. Talon eristäminen ei siis itselläni liity vain lämpöön tai ääneen, se liittyy koko elämään, joka on talon sisään rakennettu. Ainakin tässä talossa, tulevassa kodissa.

Rouva E

*Följari: "seinän kahta puolta pulttauksella liitetyt tukipiirut, joissa on reiät sidepultteja varten. Följareilla estetään hirsiseinän pullistumista pitkillä seinäosilla ja aukkojen välissä" (Museovirasto 2015)