Katon eristäminen tapahtuu yksinkertaisuudessaan siten, että ulkokaton ja sisäkaton väliin laitetaan eristettä, eli villaa. Käytännössä se kuitenkin vaati toimenpiteitä, joiden tekijä on todella palkkansa ansainnut. Ensin pihaan ajoi kuorma-auto, kutsuttakoon sitä tässä villa-autoksi, josta vetäistiin ulos jokunen metri letkua. Sen jälkeen toinen villa-ukoista kiipesi ulko- ja sisäkaton väliin, tilaan joka ei ole varmaan edes metrin korkuinen, mukanaan letkun pää, ja ryömi tilassa koko talon läpi (n 25 metriä) perimmäiseen nurkkaan. Tässä vaiheessa olin talon sisällä ja ryminä katolla oli sen mukainen, että odotin kauhulla koska villa-ukko tulla tupsahtaa tupaan katon läpi. Ei tupsahtanut.
En saanut selvitettyä minkälaiset suojaimet katolla olevalla villa-ukolla oli. Toisella suojaimet olivat sen verran heiveröisen oloiset, että kauhistutti. Todella toivon, että toisella suojaimet olivat tehokkaammat. Itse köhin jo pelkästään leikatessa eristelevyjä, joten voin kuvitella miltä hajotettu villa keuhkoissa tuntuu kun konttailee monta tuntia villojen keskellä! Ja jos se alle metrin korkuinen työskentelytila ei muuten tunnu ahtaalta, niin eiköhän se ala tuntua kun siitä puoli metriä on villaa. Mutta, kuten eräs ystäväni sanoi: jonkunhan tuokin työ on tehtävä. Totta, ja arvostan todella työn tekijää.
Puhallusvillan (joka todella on nimensä mukaista) jälkeen talossa pysyy lämmöt. On huikea tunne mennä taloon, kun lämpötila on pelkkien raksapuhaltimien avulla saatu nostettua jopa 19 asteeseen. En malta odottaa, että loppuviikosta saadaan lattialämmitys toimimaan ja nähdään kuinka lämpö oikeasti asettuu.
Rouva E.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti