Talvi yllätti logistiikan

Talon rakentamisessa tarvitaan aika paljon tavaraa. Taloon uppoavan tavaran määrä on oikeastaan uskomattoman suuri, ja kuten aiemmin olen kirjoittanut, pieniä lähetyksiä ei käytännössä ole. Metsärinteen suurin haaste on ollut se, että se on keskellä metsää ja että se on rinne. Olemme pelänneet sitä päivää, kun tavarantoimittaja ei pääsekään ylös asti, ja joudumme kantamaan hirret, laudat, sorat, ikkunat tai keittiön kaapit hartiavoimin tontille. Uskomatonta kyllä, kaikki (mukaan lukien hirsirekka), poislukien takan asentajan auto, ovat päässeet perille.

Tänään se sitten tapahtui, ensimmäinen lasti jäi tulematta perille asti. Kyseessä oli laattatoimitus, joka sisälsi 3 000 kiloa laattoja ja 400 kg laastia. Kuljetusta varten oli nähty hieman vaivaa ja maksettu euroja: ensin maksoimme laattatoimittajalle toimituksesta (=€). Kävi kuitenkin ilmi, että toimittajan autossa ei ole nosturia ja nuo 4 x 1 000 kg trukkilavaa olisi pitänyt purkaa pumppukärryillä lumihankeen. Rautakaupasta ehdotettiin, että laatat vietäisiin ensin rautakauppaan, josta ne erillisellä kuljetuksella (=€) tuotaisiin tontille. Pumppukärryt ja lumikasat kun eivät oikein ole kavereita ja rautakaupan autossa on nosturi. 

Lumi kuitenkin yllätti kuljettajan, joka totesi, ettei pääse rinnettä ylös. Onhan se ennenkuulumatonta, että Suomessa on tammikuussa lunta! Tiemme oli aurattu. Jopa niin hyvin, että sieltä pilkisti soraa. Mielestäni tie on käytännössä parempi kuin hiekoitettu tie, mutta ilmeisesti rautakaupan kuljettajalla on asiasta eriävä mielipide. Ja kun ei niin ei. Sinne jäivät laattalavat ja laastit keskelle metsänreunaa 150 metriä tontilta. Tässä vaiheessa meinasin  saada hepulin, ja on rautakaupan kuljettajan onni, että asioi Herra S:n kanssa, ei minun. 

Onneksi meillä maalla hätä ei ole tämän näköinen. Herra S oli aamulla tutustunut naapuriimme (maalla lasketaan naapuriksi, jos asuu 1,5 km säteellä), joka oli auraamassa tietä traktorilla. Soitto naapurille ja jo oli tovin päästä John Deere kuljettamassa lastia ylös rinnettä.

Lupasipa ukko vielä jatkossa tulla auraamaan tietämme aina silloin tällöin. Ei voi kun todeta, että kyllä maalla on mukavaa!

Rouva E