Rakentaminen on täynnä tehtäviä valintoja. Valinnat alkavat siitä, mihin rakennetaan, mitä rakennetaan, kuka rakentaa, miten rakennetaan, milloin rakennetaan, lista on loputon. Meillä iso osa päätöksistä on jo tehty, on valittu mm. tontti, talo, tekijät, keittiö, värit, kodinkoneet. Pitäisi joskus ihan listata, mitä kaikkea projektin aikana on joutunut valitsemaan, lista olisi piiiiitkä.
Valintoihin liittyy aina ongelmia. Ensimmäinen ongelma on, että osaa tehdä oikean valinnan. Jokainen valinta muokkaa seuraavaa valintaa johonkin suuntaan. Tontin valinta vaikuttaa talon muotoon, talon muoto vaikuttaa sisäseiniin, sisäseinät vaikuttavat kalusteisiin jne. Jos alussa tekee väärän valinnan, koko homma voi mennä ikäänkuin vinoon. Oikean valinnan tekemisessä tarvitaan tarpeeksi tietoa. Pitää tietää ja osata ajatella koko tuo valintaa seuraava syy-seuraussuhde jana.
Toinen valinnan ongelma on ihmisen mieli. Se ihana ailahtelevainen mieli, joka erityisesti naisilla saattaa vaihdella päivästä tai kellonajasta riippuen. Se mikä eilen aamulla tuntui oikealta valinnalta, onkin tänään puolilta päivin jo ihan surkea. Ja se mikä toissapäivänä lytättiin huonona ehdotuksena, onkin huomenna aamulla loistava valinta. Miesten mielestä naisen mieltä on mahdotonta ymmärtää. Nainen kyllä ymmärtää mielensä, mutta pystyykö nainen elämään sen kanssa? Tasa-arvon nimissä, pitää sanoa, ettei y-kromosomi suojaa mielen vaihtelulta. Mies ei vain välttämättä ilmaise asiaa yhtä äänekkäästi kuin nainen, mies toteaa että "paska laite" tai "eipä tääkään taaskaan toimi".
Kolmas valintoihin liittyvä ongelma on jossittelu, jälkiviisaus, päätöskrapula. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Jokainen, joka on joskus valinnut jotain tietää mistä on kyse. Kyse on epäröinnistä, siitä että tulikohan nyt kuitenkaan tehtyä oikea valinta? Vaikka mieli itsessään ei olisi muuttunut, valinta voi silti epäilyttää. Myynnin ammattilaiset tuntevat ilmiön hyvin, parhaat myyjät soittavat pari päivää ison valinnan jälkeen ja kehuvat kuinka hyvän valinnan oletkaan kuluttajana tehnyt. Kun rahat on saatu, loppuu soittelu.
Yhdistetään nämä kolme ongelmaa + fakta että iso osa valinnoista on jo tehty, ja soppa on valmis:
Kutsuttakoon tätä puolta minusta tässä paniikki minäkseni. Olen pomppinut sisustus- ja raksablogista toiseen, ihaillut googlen kauniita kuvia ja selannut sisustuslehtiä vain todetakseni, että talon olisi sittenkin pitänyt olla kaksikerroksinen, sen olisi pitänyt olla välillä isompi, välillä pienempi, huonejärjestyksen olisi pitänyt olla eri, keittiön väri olisi pitänyt olla valkoinen, makuuhuoneen tapetti on väärä ja seinät on auttamattomasti pilattu harmaalla paneelivahalla. Itseasiassa koko talon olisi pitänyt olla hieman ylempänä ja se on sitäpaitsi hieman vinossa. Olen jo mukamas kyllästynyt valitsemiini kaakeleihin, joita ei vielä kyllä ole edes asennettu ja iki-ihana ruokakomeroni tuntuu täysin toimimattomalta, vaikka siellä ei ole ensimmäistäkään hyllyä vielä. Ja ainakin yksi pistorasia on aivan väärässä paikassa!
Talon rakentamisen valinnat ovat ainakin omalla kohdallani yksi elämäni isoimmista valinnoista, ne ovat oman kodin valintoja. Olen lohduttautunut sillä, että kunhan saadaan tämä ensin valmiiksi ja talous taas jonkunlaiseen tasapainoon, voin aina rakentaa taloon toisen kerroksen, voin purkaa pari sisäseinää, vaihtaa tapetin, hioa vahan pois hirsistä (lähteeköhän se muuten?), ja pahimmassa tapauksessa pikkaisen kääntää koko taloa sivusuunnassa. Ajatus siitä, että talon ei tarvitse juuri nyt olla täydellinen, vaan urakka voi jatkua hamaan tulevaisuuteen, rauhoittaa paniikki minääni. Herra S:ää ajatus ikiprojektista ei varmaankaan rauhoita yhtä paljoa.
Järkevä minäni tietää mihin jokainen valinta on perustunut, ja seisoo jokaisen valinnan takana. Järkevä minäni muistuttaa, että isoista valinnoista syntyy aina epäilyksiä jälkikäteen. Paniikki minäni hutaa väliin, että jos tekee kerralla kunnon valinnat, epäilyksiä ei synny! Järkevä minäni muistuttaa että sellaista ei ole olemassakaan, johon paniikki minäni suuttuu, ja sanoo jotain painokelvotonta. Sota sisälläni on valmis. Nyt on enää kyse annanko järkevän vai paniikki minäni voittaa. Ja koska se on minun valintani, annan järkevän minäni voittaa. Vai onko se sittenkään se oikea valinta?
Rouva E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti