Takka vilppiä

Meillä on vessa, siis vesivessa! Sen hehkutusta en vielä pysty lopettamaan, huolimatta siitä, että nyt tarkoitus on kirjoittaa takasta. Meillä on myös takka! Ja vaikka takan olemassa olo ei vedä vertoja sisävessan olemassaololle, pidämme takasta ihan hirmuisen paljon. Takkamme on ns. leivinuunitakka, joka tarkoittaa, että takassa itsessään on mukana leivinuuni, sellainen, joka lämpiää takkaa lämmitettäessä. Eli sitä leivinuunia ei lämmitetä itsenäisesti.

Takan "sisäänajo" on ollut tarkkaa puuhaa: ensimmäisenä päivänä takassa sai polttaa 3 kg puita, toisena 3.5 kg, kolmantena 4 jne kunnes ollaan siinä vaiheessa että takassa saa roihuttaa puuta niin paljon kun sielu sietää (tai ehkä tarkemmin, niin paljon kun takka sietää). Noudatimme tätä neuvoa kirjaimellisesti päivät 1 ja 2. Punnitsimme puumäärää täysin validilla mittarilla: toisessa kädessä parin kilon jauhopussi (muffinssien teon verran vajaa), toisessa kädessä epämääräinen puumäärä -> ensimmäinen mittaus: tuntuuko samalta? Kun saimme tuloksen "kyllä", lisäsimme puihin määrän, joka vastaa tasan puolta alkuperäisessä mittauksessa käytettyä puumäärää. Tilastollisen päättelykykymme mukaan nyt kasassa oli 3 kg puita. Tätä jaksoimme siis mittauspäivät 1 ja 2. Asetelman mukaan vastaavia mittauksia olisi pitänyt tehdä siis lähes pari viikkoa, mutta eipä sitten tehty. Toivon, etten joudu tätä koskaan missään selittelemään, mutta tieteessä toimintamme olisi mennyt vilpin puolelle, olemme nimittäin polttaneet puita sen jälkeen täysin summan mutikassa, mielestämme olemme joka kerta kuitenkin lisänneet puita. Ainakin siis silloin, kun ylipäätään muistamme kuinka paljon puita edellisellä kerralla poltimme.

Jotta asetelma saadaan haasteellisemmaksi, olemme käyttäneet jokaisen raksa-ihmisen polttopuita, eli  raksapuuta. Valmiiden halkojen painavuuden mittaus ja arviointi olisi ollut liian helppoa, ne kun ovat suunnilleen saman kokoisia. Ehei, meillä polttopuuksi kelpaa tässä vaiheessa vain raksapuu, joka tässä vaiheessa raksaa tarkoittaa mm. erilaisten koristelistoje palasia. Herra S totesikin, että ei ole ennen näin kalliita polttopuita käyttänyt... Palaset ovat tietysti eri kokoisia, muotoisia ja jopa eri puulajeista tehtyjä. Polttoa helpottaaksemme olemme kuitenkin määritelleet kaiken tuon vain "puuksi" ja jos oikein haluaa kikkailla niin "raksapuuksi".

Tulos näyttäisi kuitenkin olevan hyvä. Puut palavat, takka ei ole haljennut ja torppa lämpiää. Takan loimussa on ihana istuskella ja miettiä mitä kaikkea tämän eteen on joutunut tekemään.

Ja jos takkaa lämmittäessä sattuu tulemaan pissahätä, äkkiäkös sitä sisävessassa kipaisee...

Rouva E