The Boss ja The Bosh

Raksa-aikana joutuu tekemään paljon valintoja. Pitää valita kattopaneelit, laatat ja kodinkoneet. Itselleni ehkä haastavin valinta oli uunin valinta. Valinnan teki vaikeaksi se, että en ole erityisen mieltynyt juuri tiettyyn merkkiin, yhteen ainoaan toimintoon, ulkonäköön tai muuhun yksittäiseen kriteeriin. Tai itseasiassa olen, uunin piti sisältää kaikki normaalista toiminnoista höyrytoimintoihin ja lautasen lämmityksestä monitasopaistoihin. Sen piti myös olla yhdessä paketissa, en halua monta eri härpäkettä keittiööni ja sen piti olla jotenkuten silmiä miellyttävä. Eli yhdessä kauniissa paketissa piti olla kaikki mahdolliset toiminnot ja lisäksi sen piti täyttää Herra S:n ainoa vaatimus, että se pysyy budjetissa. Eli sen piti olla täydellinen.

The Bosh

Päädyimme Boshin monitoimiuuniin, viralliselta nimeltään ilmeisesti joku yhdistelmähöyryuuni. Uunissa on niin paljon toimintoja, että lähes parin vuoden käyttökokemuksen jälkeen en ole niitä kaikkia tarvinnut, vaikka paljon uunia käytänkin. 

Ehdottomasti paras toiminto on höyrytoiminto. Uunissa saa valittua erilaisia höyrytoimintoja, alkaen pienestä "höyrylisästä" muihin toimintoihin yhdistettynä ja päättyen puhtaaseen 100% höyrykypsennykseen. Loistavaa! Mukana tullut uunin oma keittokirja opastaa höyryttämää täydelliset parsat (ei enää tarvetta erilliselle parsakattilalle, joka tietysti joka huushollista löytyy), leipomaan täydelliset rapeakuoriset sämpylät ja hauduttamaan mehevän kostean ylikypsän lihan. Keittääpä uunin höyry muuten täydellisen kypsää riisiä, ilman että tarvitsee vahtia palaako riisi kattilassa pohjaan, meneekö puuroksi tai jääkö vetiseksi. Parhaimmillaan voin siis tunkea uuniin kokonaisen kanan, raa´at riisit ja kasvikset ja nuo kaikki valmistuvat kertaheitolla täydellisen meheviksi. Puhumattakaan kuinka helposti raakamakkarat saa höyrytettyä kypsäksi ilman vesien kanssa läträystä!  Kun taas höyryä lisää esim. kiertoilmatoimintoon, ei kana varmasti paistu kuivaksi. Täydellistää kamaa ostos tv:n tuotantoon, eikä tässä vielä kaikki...

Yksi käytetyimmistä toiminnoista on taikinan kohotus. Ohjeen "kohota taikinaa liinan alla tunti", muttuu reilun puolen tunnin mehevän kosteaan kohotukseen uunissa. Kiitos höyryn!

Onhan uunissa tietysti kaikki normaalit toiminnot, ylä ja alakuumennus, kiertoilma, grilli ja mitä näitä nyt on. Uunissa on myös omat ohjelmat eri ruokalajeille. Tällöin uuni funtsii itse lämmöt ja sopivat höyryn määrät ja ilmoittelee sitten kun ruoka on valmista. Helppoa kun heinänteko!

Uunissa on baking sensor, jolloin uunille kerrotaan minkälaisesta paakkelsista on kyse, tungetaan taikina uuniin ja uuni käyttää omaa aistiaan ja mittailee taikinaa ja säätelee itseään sen mukaisesti. Sensori on hieman herkkähipiäinen eikä se siedä silikonisia vuokia, ja ottaa nokkiinsa, jos sen kokkailuihin puututaan ja luukku avataan ennen kun on valmista. Herkkähipiäisyydestään huolimatta uuni paistaa täydelliset muffinssit!

Suurin miinus tulee pizzan paistamisesta. Uunin mielestä kun pizzaa pitäisi paistaa lähes puolituntia noin 200 asteessa, kun allekirjoittanut haluaisi läjäyttää pizzan vähintään 300 asteeseen vain kymmeneksi minuutiksi. No, kyseessä ei ole italialainen uuni, suotakoon tämä siis anteeksi.

Elämä uunin kanssa on ollut mielenkiintoista. Olen oppinut, että uuni osaa tehdä tietyt ruuat paremmin kuin minä, ja osassa (esim. pizzan paistamisessa), minun menetelmäni toimii paremmin. Olen myös urkkinut uunilta hyviä vihjeitä esim. kuinka paljon höyryä kannattaa lisätä eri ruokiin. Uuni kun avoimesti kertoo mitä tekee, ei osaa raukka pitää salaisuuksia. Oli kyse sitten omasta tai uunin osaamisesta, kaikista kokkailuista otan kuitenkin häpeilemättä kunnian itselleni, uuni kun ei osaa pitää puoliaan kehuskeluissa. Tai osaa se, se piippaa hienovaraisesti jos sillä on asiaa, mutta ymmärtääkseen sitä pitää osata puhua Boshia. Minä osaan.

Rouva E, The Boss

Ps. Kuva on pöllitty Boshin sivuilta. Meidän uuni on jo sen verran elämää ja ruokaa nähnyt yksilö, että tämän kuvan perusteella sen tunnistaa helpommin mm. kaupasta.

Vääntöä ja rehvastelua

Metsärinteen suurin haaste on ollut rinne. Se aiheutti raksa-aikana pienoisia ongelmia kun mm. laatat jäivät 150 metriä talolta, jääkaapin tuonut kuorma-auto suistui ojaan. Ojaan sujahti myös saunan lasiseinää kuljettanut kuorma-auto. Keittiön kivitasoa yritettiin tuoda pari-kolme kertaa, tuloksetta. 200 kg kivitason kantaminen 150 metriä jäistä rinnettä ylös ja alas ei kuulemma oikein houkutellut ukkoja. Rinteen alle ovat jääneet niin pakettiautot, kuorma-autot, ihan kelpo perheautot ja nyt viimeiseksi, yksi paska nelivetoinen auto.

Tuo ensin itsensä ojaan ajanut ja siten rinteen alle jäänyt nelivetoinen auto oli minun pieni paskani. Ostin sen raksa-aikana, myyjä ja Herra S vakuuttelivat sen olevan "oikein näppärä ja toimiva haastavassa maastossa". Ja pah! Myönnän kyllä, että se oli näppärä, ja kelpo ajokki, kunnes ajoi itsensä ojaa ja jätti Rouva E:n pulaan. Tai no, en nyt niin hirveään pulaan, kun kotimatkaa oli jäljellä se 150 metriä, eikä ojaan sujahduksessa tapahtunut vaurioita kun allekirjoittaneen ylpeydelle sekä auton ja Rouva E:n välisille suhteille.

Kävellen kotiin

Onneksi Rouva E:llä on henkilökohtainen Honda-mies, joka tuli ja pelasti pienen nelivetoisen paskan auton ojasta. Mutta sen verran vittumainen oli Honda-mies, että ihan rehvastellakseen, ajeli rinnettä ylös alas ylös alas, ikäänkuin sanoakseen "because I can". Paskasta autosta ja Honda-miehen rehvastelusta suivaantuneena selvittelin ensin Herra O:lta autojen väännöistä ja muista tärkeistä ominaisuuksista (Herra O kun sattuu vähän tietämään autoista, ja ylpeys ei antanut periksi selvitellä näitä rehvastelevan Honda-mies-Herra S:n kanssa), ja painelin autokauppaan. Tässä vaiheessa otin kyllä Herra S:n mukaan, koska itsehän en autoja koeaja (älkää kysykö, pitkä tarina, ja tylsä). 

Kyselin autokauppiaalta ensin mukitelineistä, ratin vipstaakeista ja muista tärkeistä ominaisuuksista. Autokauppias vastaili asiallisesti mutta ehkä hieman "tietäähän Rouva että autossa on moottori"-tyylisesti. Kysäisin sitten auton väännöstä, niinkuin Newtonmetreinä, että paljonko tässä on? Että on vähintään yhtä paljon kun rehvastelevan Honda-miehen autossa. Hah, autokauppias ja "autossa on moottori", eipä osannut vastata! Sain vielä hieman hämmennystä aikaan kyselemällä erilaisten älypuhelimien liittämisestä auton kaiuttimiin ja muihin järjestelmiin. 

Osoitettuani että tiedän autoista värin, mukitelineet, ratissa olevat härpäkkeet, ja väännön tarkoituksen, sekä kauppiaan osoitettua että puhelimeni toimii auton kaiutin järjestelmän kanssa, ja että vääntöä on yhtäpaljon kun Herra S:llä, kaupat tuli! 

Kyllä nyt kelpaa Rouva E:n rehvastella rinteessä, edes takas. Kyllä se kuulkaa niin parantaa parisuhdetta kun kumpikin saa rehvastella! 

Rouva E, 320 Newtonmetriä

Valot on mutta radio ei vaan toimi

Talomme sähköt ovat mysteeri. En ymmärrä sähköistä muuta kun että taloomme tulee sähkö, ja me käytämme sitä. Ja maksamme siitä, että se sähkö tulee ja voimme sitä käyttää. Eilen istuskelin kaikessa rauhassa tietokoneella, Herra S lueskeli olohuoneessa, radiosta taisi soida haloo helsinki. Olimme laittaneet saunan päälle ja pesukone pyöritti pyykkejä. Rauhallinen, tyypillinen sunnuntai-ilta Metsärinteellä.

Pam, tietokone pimeni ja talon täytti uskomaton hiljaisuus. Ei pesukoneen äänekästä linkousta, ei ilmastointilaitteen vaimeaa hurinaa taustalla. Ei enää haloo helsinkiä. Tiedättekö sen tunteen, kun puomi on alhalla, valot vilkkuu mutta junan ääntä ei kuulu. Eli valot kuitenkin paloivat, ainakin osassa taloa. Sauna oli edelleen päällä.

Salapoliisityö käyntiin:
Voisiko kyseessä olla palanut sulake? Se sulake, joka hoitaisi keittiön 2 pistorasiaa, mutta ei hellaa ja jääkaappia. Se, joka hoitaisi makuuhuoneen valot, mutta ei sen pistorasioita. Se, joka hoitaisi lämmitys- ja ilmanvaihtolaitteen, mutta ei esim. saunaa. Se, joka hoitaisi olohuoneen kaksi pistorasiaa, mutta ei valoja ja niitä loppuja pistorasioita.
Vastaus ei, ei ole vika sulakkeissa.

Vika löytyi pääsulakkeista, jotka siis sijaitsevat eri paikassa kun sulakkeet. Sain oppitunnin, että meille tulee kolme vaihetta, mutta nyt yksi niistä oli pamahtanut pois ja meille tuli siis enää vain kaksi vaihetta. Jokaiselle vaiheella on siis oma pääsulake ja yksi näistä pääsulakkeista oli kaput, out of order.
Mistä tällainen vaiheen pamahtaminen sitten johtuu?

Asiantuntija sähkölaitoksella syytti liikaa sähkökuormitusta talossa. Puhelinvaihde sähkölaitoksella tosin osasi kertoa että alueellamme myös toisessa taloudessa on ollut sama vika. Nämä yhteenlaitettuna äkkinäinen voisi olettaa, että juuri tällä alueella, ihmisillä on tapana ylikuormittaa sähkönsä sunnuntai-iltana.

Asiantuntija ei-sähkölaitoksella totesi vian olevan tulevassa sähkössä, koska pääsulake, joka siis oli palanut, on se, josta ensin tuleva sähkö menee läpi ennenkuin se edes tulee taloon (älkääkä hyvät ihmiset pyytäkö tästä tarkempaa selontekoa!).

Herra S osasi kertoa, että ongelma ratkeaa pääsulakkeen vaihdolla. Helppoa kun heinänteko, siis Herra S:lle.

Allekirjoittanut nautiskeli tilanteesta, jossa työnteko ei onnistunut (älkääkä nyt saivarrelko kannettavasta tietokoneesta joita talosta olisi löytynyt), eikä pyykkiäkään voinut pestä. Luojan kiitos tv toimi, ja netflix!
Syy se on tekosyykin...

Rouva E

Mysteeri pistorasia

Luulisi että kun on itse rakentanut talon, tuntisi sen jokaisen sopukan ja ymmärtäisi jokaisen ratkaisun. Painotus sanalla "luulisi". Raksavaiheessa sitä luulee monia asioita, jotka sitten myöhemmin osoittautuvat pelkäksi luuloksi. 

Yksi näistä on eräs pistorasia. Näin naisen logiikalla ajatellen, pistorasia on sellainen, johon tökätään jonkulainen sähköinen härpäke, jotta se toimii. Naisen logiikalla ajatellen pistorasioihin tökätään erityisesti sellaisia härpäkkeitä, joita halutaan ehkä joskus siirrellä, kuten tv, jalkalamppu tms. Muutenhan kyseistä härpäkettä varten olisi tehty suoraan sähköistys, kuten kattolampuille tai saunan kiukaalle on tehty. Tästä syystä, naisen logiikan mukaan, pistorasia laitetaan suhteellisen saavutettavaan ja näkymättömään paikkaan, kuten seinän alaosaan. 

Usein pistorasioiden paikka kertoo mitä härpäkettä varten suunnittelija on kyseisen pistorasian kyseiseen paikkaan suunnitellut. Kuten keittiössä lieden vieressä oleva pistorasia on oletettavasti suunniteltu jollekin keittiö härpäkkeelle, ei ehkä televisiolle, ja taas olohuoneen nurkassa oleva pistorasia on tod näk suunniteltu televisiolle tai jalkalampulle eikä esim. sähkövatkaimelle. Kylpyhuoneessa olevat pistorasiat vihjaavat että niihin voisi kytkeä vaikka sähköhammasharjan tai hiusten kuivaajan, tuskinpa kukaan niihin kytkee tulostinta. Tai miksikäs ei, helppohan se siihen olisi tökätä. 

Meidän suihkuhuoneessa on pistorasia, josta ei ota Erkkikään selvää mitä varten se on suunniteltu ja siten myös toteutettu. Se sijaitsee aivan katon rajassa. Siis niin katon rajassa, että se jää osin listan alle. Sitä ei ole "piilotettu" mihinkään nurkkaan, ehei, se on koko komeudessaan seinän keskellä. Ei, siinä ei ole peiliä alla, jolloin voisi olettaa sen olevan peilivaloa varten. Ei, siinä ei ole mitään hyllyä lähellä, jolloin voisi olettaa sen olevan vaikka sitä sähköhammasharjaa varten. Ei, siinä ei ole mitään lähellä. Ei mitään. Olisiko se kattovalaisinta varten? Ei, ei ole, koska kyseiseen tilaan on suunniteltu saman suunnitelijan toimesta ne kivat muoviset valkoiset kamalat ledit. 

Sanotaan, että pistorasioita ei voi koskaan olla liikaa. Uskokaa minua, kyllä voi. Meillä on yksi liikaa!

Rouva E.

Valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa

Valon voiman huomaa Suomessa näin marraskuussa, sekä sisällä että ulkona. Itselleni (kuten varmaan aika monelle muullekin) valon voima on äärettömän tärkeä. Ensinnäkin sen puute aiheuttaa väsymystä, toiseksi vääränlainen valo ei miellytä esteettistä silmääni, liika valo ei sekään ole hyvä. Eli valoa pitää olla riittävästi, muttei liikaa ja sen pitää olla miellyttävä. Millainen sitten on miellyttävä valo?

Joku saattaa muistaa kirjoitukseni, jonka kirjoitin pienoisessa tunnekuohussa ledivaloistamme. Jep, kyllä, niistä ihan kamalista. Niistä, jotka pilasivat koko talon, tai ainakin olohuoneen, keittiön ja kylpyhuoneen. Ne karmeat valkoiset muovisen näköiset kylmää valoa hohkaavat hirvitykset, jotka oli asennettu kattoon heti kun vähän vahtiva silmäni kurkkasi muualle. No, ne valot ovat siellä edelleen. Joka kerta saunassa istuessani katselen steriilin näköistä kylpyhuonetta ja totean Herra S:lle että noillekin pitäisi tehdä jotain. Niillä taitaa olla talon todo-listalla vuoronumero 193.

Muuten talon valaistus (sisällä) on suhteellisen onnistunut. Keittiön ja olohuoneen katossa olevat miljoonan luxin ja muun valoyksikön voimakkuudella steriiliä kylmää kalseaa valoa valaisevat ledit ovat osoittautuneet ihan näppäriksi siivouksen yhteydessä. Onpa niitä joskus käytetty muulloinkin, kun on tarvittu oikein hyvää valaistusta. Siis sellaista valaistusta, jossa näkyy jokaikinen pölyhiukkanen Ne siis saavat olla (toistaiseksi). Samaisissa huoneissa on ledien lisäksi tunnelmavaloja. Niitä on katossa ja erillisinä jalkalamppuina. Ne ovat niitä, joita useimmiten käytämme. Ne tuovat lämmintä, luokseen kutsuvaa, ehkä hieman huggeilyyn houkuttelevaa valoa. Sellaisesta minä pidän. Se on valo, joka antaa pahimmat pölykerääntymät anteeksi, eikä paljasta likaisia pintoja. Sellainen kaikin puolin lämmin fiilis, mikä kotona kuuluukin olla.

Kylmää...

Lämmintä

Jouluna kodin valtaa kolmannet valot, joulun valot. Joulun valoaika alkaa meidän talossa jo hyvissä ajoin marraskuussa. Siihen kuuluvat kynttilät, ikkunoiden tähtivalot ja kaikenlaisia pieniä valopallosarjoja siellä täällä. Sellaisia, joita sammutellessa Herra S:llä menee hermot kun Rouva on taas nukahtanut sohvalle.

Ulkovalot. Huoh... Talomme on 26 metriä pitkä ja sijaitsee rinteellä, melko korkealla lähimmältä tieltä katsottuna. Kun talon ulkovalaistus laitetaan päälle koko komeuteen, tiellä kulkija saataa erehtyä luulemaan taloamme laskeutuvaksi ufoksi tai joksi muuksi voimalaitokseksi, jonka valovolyymillä voisi valaista suht näppärän kokoisen pienkaupungin. Jos terassilla istuessa laittaa ulkovalot päälle, kannattaa kaivaa aurinkolasit esiin. Toisaalta valo toimii erinomaisena näppylöiden ja muiden pienten iho-ongelmien esiintuojana. Ei jää yksikään finni piiloon! Talomme aiheuttama valosaaste keskellä korpea kilpailee helposti jonkun matkan päässä sijaitsevan öljyjalostamon valosaasteen kanssa. Juu, näitä valoja emme käytä, ellei sitten meille ole tulossa vieraita jotka ovat eksyneet matkalla. "Ei hätää, olette vain 25 km väärässä suunnassa. Odota, laitan ulkovalot päälle, niin ajatte vain valoa kohti. Juu, on se ihan turvallista..."

Mitä tästä sitten on opittu? Ensinnäkin kannattaisi miettiä etukäteen millaisista valoista pitää. Pitääkö lämpimistä vai kylmistä. Ja tietysti mihin valoja käytetään. Käytetäänkö pikkutarkkaan ristipistotyöhön vai sohvalla hyggeilyyn. Ulkovaloissa kannattaa miettiä, haluaako valaista talon nähtävyydeksi vai haluaako valaista esim. terassin hengailua varten. Kannattaa myös olla paikalla kun ensimmäiset valot asennetaan. Silloin voi estää muiden epäonnistuneiden valojen asennuksen. Ja ei hätää vaikkei valaistus ihan heti onnistukaan, ainahan ne voi vaihtaa (tai laittaa siis todolistalle) tai sitten niihin vain tottuu.

Rouva E, valaistunut.

Lattialämmitys ja villasukat

Yksi ehdoton asia talon suunnittelussa oli, että meille tulee lattialämmitys. Haaveissani näin, kuinka tipsuttelen paljain varpain (täydellisesti lakatut varpaankynnet tietysti) keskellä talvea lattialla, joka hohkaa ihanaa tasaista lämpöä. Ei enää seinässä olevia pattereita, joiden vuoksi mitään huonekalua ei voi laittaa ikkunan alle, ei seinästä törröttävää ilmalämpöpumppua (joista muuten vasta nyt alkaa tulla edes jotenkin hyvännäköisiä) eikä enää ikinä, ei ikinä ikinä, epätasaista lämpöä. Kerrottakoon tässä myös se, että rakastan lämpöä. Etenkin talvella koti ei voi olla liian lämmin!

Kun lattialämmitystä asennettiin, olin hieman huolissani onko letkuja nyt varmasti tarpeeksi tiuhassa, ettei vaan tunnu mitään epätasaista lämpöä. Sain sekä putkimiehen, lattialämmitysmiehen sekä oman mieheni hieman alentavat naurut: voit olla ihan varma, että tasaista lämpöä riittää. Asennettiinpa joka huoneeseen vielä erikseen jokin säädin, jolla sitten lämpötilaa voi säätää juuri sellaiseksi kuin Rouva haluaa. Nämä lupaukset korvissani, en tuntenut vilunväreitä edes siitä, että lähes koko kämpän lattia vuorattiin kylmillä laatoilla. Muistan tarkasti putkimiehen sanat "se lattia on sitten kesällä ihanan viileä ja talvella ihanan lämmin"

HAH! Kuinka naiivi olin kun uskoin ukkoja! Ensimmäisenä talvena totuus iski: lattia kyllä lämpiää, mutta ei tasaisesti. Oli paikkoja, joissa varpaani (HAH, ne mitään täydellisesti ole edes lakatut) nauttivat ihanasta lämmöstä ja isoja alueita (mm. vessan edusta), jossa varpaat jäätyivät. Ja ne säätimet joka huoneissa, paskanmarjat, niillä saa kyllä laskettua lämpötilaa, muttei nostettua. SIIS WHAT? Kertaakaan en ole noihin säätimiin koskenut, enkä varmaan koskaan tule koskemaan.

Yhtäkaikki, totuus siis on, ettei lattia lämpiä tasaisesti, eikä niistä huonekohtasista härpäkkeistäkään oikein ole mihinkään. Sain kunnon takauman raksa-ajalta kun sain hieman säälivällä äänellä annetun selityksen, että tuohan on ihan normaalia, ja tottakai minun olisi se pitänyt jo silloin suunnittelu ja raksavaiheessa ymmärtää ettei tasainen ihan oikeasti tarkoita tasaista. Sain selityksiä virtapiirteistä ja releistä ja muusta teknisestä härpäkkeestä, joiden vuoksi asia on selvä kuin juoppo maanantai-aamuna putkasta päästyään. Normikäytäntö siis.

Toisaalta asia ei ole niin paha, onpahan hyvä syy kulkea sisällä villasukat jalassa kesät talvet. Kesällä kun tuo laattaa on varovasti ilmaistuna viileä kun ei lämmitystä tarvitse, ja talvella se ei näköjään lämpene tasaisesti. Laihan lohdun tuo myös se, että siinä missä lattia oikeasti on lämmin, on lämpö ihanaa, eikä talossa onneksi ole kylmä.

Rouva E, villasukkaihminen

Yksin koko maailmassa

Elo Metsärinteellä on lähtökohtaisestikin hiljaista. Toisten ihmisten läheisyys näkyy satojen metrien päässä kulkevalla tiellä, jossa erityisesti pimeällä kulkevien autojen pitkät valot muistuttavat että onhan tällä planeetalla muitakin kuin me.

Sitten on päiviä, jolloin saan olla täysin yksin koko maailmassa. Silloin upean maiseman peittää sankka sumu, joka kietoo metsärinteen kainaloonsa. Ikkunoiden takana pelkkää harmaata sumua, massaa, jossa ei ole mitään, eikä ketään (toivottavasti). Jostain syystä sumussa äänetkin hiljenevät. Sumun hiljaisuus on mykistävää. Silloin tällöin kuuluu yli lentävien lintuaurojen kaakatus, ikäänkuin hyvästit.  Ei muuta, vain hiljaisuus. Ja minä.

Rakastan sumun mystiikkaa. Toisaalta mielessä pyörivät lasten saduista tutut maahisen, jotka varmasti nousevat ylös juuri tällaisen sumun turvin tai Baskervillen koira, eikös sekin jossain sumuisilla nummilla pyörinyt? Toisaalta mielen valtaa valtava rauha ja turvallisuuden tunne. Ihana ristiriita. Ihana sumu.

Rouva E