Sauna

Ekat löylyt. Sanoin kuvaamaton tunne! Tätä on odotettu, meidän sauna on valmis. Rakastan saunaa, eikös se kuulu jokaisen suomalaisen perusoikeuksiin?

Sauna kuuluu projektissamme sarjaan "ei mennyt ihan niinku Strömsössä". Saunasta tuli lähtökohtaisesti hieman liian iso, joka aiheutti päänvaivaa kiukaan valinnassa. Lauteiden värin kanssa pähkäilin miljoona vuotta, ja päädyin lopulta mustaan (prosaunasta). Luulen etteivät hermoni enää kestäneet, ja musta sattui tuolloin kuvaamaan mielentilaani täydellisesti. Saunan lasiseinä räjähti asennettaessa, puhumattakaan kerrasta, jolloin vedin lasi-miehen pakettiauton pois ojasta. Viimeisin asennus meinasi mennä mönkään, kun lasi-mies oli joutunut jalkaleikkaukseen. 

Nyt tuo kaikki on unohdettu (tai yritetty unohtaa), koska meillä on sauna! Siinä on kiuas, lauteet ja seinät sekä ovi. Ihan niinkuin kunnon saunassa kuuluu ollakin. Otetaanpa kuitenkin vielä pari askelta taaksepäin, mennään eiliseen päivään ja siihen kun lasiseinän liimat oli kuivuneet ja pääsin asentamaan kiuaskiviä.... 

... se ei nimittäin ollut mikään helppo homma! Kiukaaseemme (total rock) uppoaa nimittäin 200 kg kiviä. Kiviä on kahdenlaisia, on sellaisia, joissa on reikä keskellä, ja jotka tökitään pystyssä oleviin tikkuihin, ja on reiättömiä, jotka laitetaan reikäkivien muodostaman kehän sisään. Kivet pitäisi saada aseteltua niin, että jää mahdollisimman vähän "reikiä" kivien väliin. Lisätään tähän se koko rakennusprojektin haastavin asia, eli allekirjoittaneen esteettinen silmä, ja soppa on valmis. Jouduin kasaamaan ja purkamaan kiukaan kivet useamman kerran, ennenkuin kivikasa täytti minun ja ohjeessa annetut odotukset. 

Illalla sitten päätimme saunoa. Ohjekirja esiin. "Ennen ensimmäistä käyttöä"-kohta opasti että kiukaalle on tehtävä kalibrointi, joka kestää 2 tuntia. Kello oli jo yhdeksän illalla, mutta kun kerran olimme päättäneet saunoa, aioimme myös saunoa, joten ei muuta kuin kalibroimaan kiuas. Tulkitsimme ohjeita parhaan kykymme mukaan ja laitoimme kiukaan kalibroimaan. Kalibroinnissa kiuas tunnustelee saunatilaa (kuullostaa psykoottiselta) ja säätelee lämpötilaa sen mukaisesti, joten kalibroinnin aikana saunan ovea ei saa avata eikä kiuasta saa muutenkaan häiritä. Annoimme siis kiukaan kalibroida rauhassa 2 tuntia. Olisi varmaan huutanut, jos olisimme sitä häirinneet...  Klo 23 kiuas oli kalibroitunut. Nyt saunaan, ohjekirja käteen, miten tämä toimii? Painoin muutamia nappeja, todetakseni että olimme tehneet kalibroinnin väärin. Olimme unohtaneet säätää lämpötilan. Kiuas vaati kalibrointia, taas. 

Tuohon aikaan illasta, allekirjoittanut umpiväsyneenä (=ei-ehkä-herttaisimmillan) ja Herra S yltäpäältä maalissa (=ei-ehkä-esteettisimmillään) talonmaalauksen jäljiltä päätimme kaiken uhalla mennä saunaan, kalibroitu tai ei. Laitoimme kiukaan päälle parhaan kykymme mukaan, annoimme sen hetken lämmetä ja hyppäsimme lauteille. Luulen että kiuas yritti kalibroitua, mutta häiritsimme sitä heittämällä kivikasaan löylyä ja nautimme täysin siemauksin. En tiedä, oliko sauna oikein lämmitetty, en edes tiedä mikä saunan lämpötila oli, mutta yhtäkaikki, ihanaa se oli! Sauna ei tuntunut yhtään liian isolta, lauteet eivät näyttäneet yhtään liian mustilta ja kiuas... no, se on ehkä vähän vinossa, ja muutaman keskikiven paikkaa pitänee vähän fiksailla :) 

Tänä aamuuna kalibroin kiukaan oikeaoppisesti. Tai ainakin niin oikeaoppisesti kuin tänä aamuna osasin sen tehdä. Sauna vaatii vielä pientä fiksausta, kiukaan ympärille tulevaa kaulusta, turvakehikkoa jne. mutta yhtä kaikki, sieltä saa nyt löylyt! Illalla aion saunoa oikeaoppisesti. Tai ainakin pitkästi ja hartaasti! Aion ajoittaa saunomisen auringonlaskuun, se kun näkyy täydellisesti saunan isosta ikkunasta (joka tietysti ei näy kuvassa, mutta on siis vasemman lauteen yläpuolella). Muistelen samalla, kuinka jokunen kuukausi sitten leikin istuvani lauteilla ja mietin miltähän se sitten tuntuu, kun täällä voi saunoa ihan oikeasti... 

Rouva E

ps. Pahoittelen kuvien surkeaa laatua. En ole valokuvaaja, en jaksa keskittyä, jotta saisin täydellisen kuvan. Suuntaa antava on mielestäni riittävä :) 

Päivän pelastaja: Tikkurilan värisuunnittelu

Nyt on kuulkaa pakko kehua! Ei itseäni, koska kyse on värivalinnoista, vaan Tikkurilan värisuunnittelua. Kyseessä on ilmainen palvelu, johon voi soittaa ja saa apua värivalinnoissa. Se pelasti tämän päivän, toivottavasti myös koko talon!

Väärän värivalinnan vuoksi valvotun yön jälkeen, ja sellaisessa väsyneessä adrenaliini-aggressiossa, soitin palveluun heti aamulla. Puheluun vastasi pirteä naisääni, kutsuttakoon häntä tässä Rouva Väriksi. Kerroin itku kurkussa valinneeni liian sinisen värin ja nyt koko talo on jo maalattu sillä. Ilmoitin talon olevan pilalla (jälleen kerran). Sanoin etten enää luota itseeni ja haluan talosta nätin harmaan. Sanoin myös että en uskalla ostaa edes valkoista väriä ikkunoiden vuorilautoihin, valitsen kuitenkin väärän valkoisen. Rouva Väri rauhoitteli ja sanoi, ettei tilanne ole katastrofi (HAH, Rouva Väri ei selvästikään tunne minua). Hänen mukaansa on tosin yllättävää että valitsemani sävy 2688 taittaa siniseen, niin ei yleensä ole. Totesin kyseen olevan ehkä enemmän omista karsastavista silmistäni, kuin absoluuttisesta sinisestä.

Sain asiantuntevia neuvoja harmaan sinisyydestä ja ruskeasta, jolla sinisyyttä saadaan taltutettua. Sain apua myös ikkunan vuorilautojen (valkoisen) sävyn valintaan, jotta ne ovat raikkaat, eivätkä ainakaan korosta mitään sinistä, mutta eivät myöskään ole likaisen näköiset ruskeat, eivätkä (kauhein mahdollinen vaihtoehto) täysin steriilit valkoiset, sellaiset pimeässäkin hohtavat. Seinään Rouva Väri ehdotti tikkurilan sävyjä 1911 tai 1912. Toinen astetta tummempi kuin ensimmäinen, joka sekin on astetta tummempi kuin käyttämäni 2688. Molemmat taittavat ruskeaan, ja pitäisi päästä siis eroon sinisestä. Ikkunoiden vuorilautoihin sain ehdotuksen käyttää samaa kuin millä ikkunat on pihlan tehtaalla käsitelty, sinäänsä loogista, mutta ensin hän varmisti, että pihlan käyttämä valkoinen sävy on oikean sävyinen, ja sopii 1911 ja 1912 kanssa hyvin yhteen. Mitä palvelua! Ja homma tuli hoidettua omalta kotisohvalta, ilman odottamista ja ajanvarausta, ja vain 20 minuutissa!

Rouva Väri sai pelkästään puhelimessa oloni rauhoittumaan. Puhelun lopuksi vitsailimmekin, että on ihan turha maalailla pieniä koepaloja, ammattilaiset maalaavat koemielessä koko talon. :) Herra S katseli vierestä, ei nauranut, mutta itsesuojeluvaisto ilmeisesti esti kommentoimasta asiaa muutenkaan.

Tällä hyvällä fiiliksellä soitin seuraavaksi Virtasen väritehtaalle, kysyäkseni maalin kuivumisesta ja peittävyydestä, nyt kun kerran sävy vaihtuu kesken kaiken. Herra Virtanen (joka ei kyllä oikeasti ole Herra Virtanen, mutta kulkee nyt tässä sillä nimellä), pyysi saada kaikki värikoodit, käytetyt ja mahdollisesti käytettävät, sähköpostilla, jotta hän pystyy niiden tummusasteiden perusteella varmistamaan tarvitseeko uutta väriä sutia seinään yksi vai kaksi kerrosta. En nimittäin halua, että ensi syksynä aurinko on ehtinyt tehdä jotain kepposia seinälle ja sinisyys paistaa läpi. En tosin myöskään halua maalata taloa miljoonaa kertaa vain varmuuden vuoksi. Jokainen maalikerros maksaa nimittäin jokusen satasen rahaa (maalit, sudit, telineet jne) ja vähintään 10 tuntia työtä talkooporukalla (joka kyllästynee "eiku"-maaliostoksiini muutaman kerran jälkeen).

Sanotaan, että aamu on iltaa viisaampi. Niin on, kun saa kunnon ammattilaiset kiinni. Parasta on, että ammattilaiset saa kiinni omalta kotisohvalta ja että rahaa kuluu vain puhelinkulujen verran (harvinaista tässä projektissa). Tällaisen palvelun olemassaolo kertonee siitä, että en ole ongelmani kanssa yksin. En tiedä, olisiko ollut halvempaa hankkia sisustussuunnittelija valitsemaan värit. Ainakin se olisi ollut helpompaa. Siinä tapauksessa en tosin olisi oppinut näin paljoa väreistä ja sävyistä itse.

Oloni on melko lailla huojentunut, ainakin hetkeksi. Mutta niinkuin sanonta kuuluu pessimisti ei pety, joten leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Tänään on nimittäin vuorossa saunan lasiseinän asennus (kyllä, sen mikä räjähti viimeksi) ja hajonneen astianpesukoneen korjaus (kyllä, sen mikä ostettiin gigantista).

Rouva E, harmaan talon emäntä (varjossa)

Taas väärä harmaa

Tästä se alkoi

Maalattiin sitten talo. Sillä vaaleammalla sävyllä. Se oli virhe. Tai se ei olisi ollut virhe, jos aurinko ei paistaisi. Varjossa väri on kaunis harmaa, mutta auringossa, väri on vaaleansininen, enkä halua vaaleansinistä taloa! Aloitimme maalausurakan aamupäivällä, jolloin väri näytti erittäin hyvältä, mutta kun aurinko kiersi talon maalatulle puolelle, talo oli kuin kameleontti, joka muutti väriään. Kameleontti sentään yrittää kaiketi maastoutua ympäristöön, meidän talo ei.

Maalausurakka itsessään meni yllättävän hyvin. Saimme rakkaat ystävät auttamaan ja 10 tunnin työskentelyn tuloksena talo on muutamaa yläkohtaa vaille maalattu. Maalaaminen porukassa on sitäpaitsi mukavaa puuhaa, varsinkin kun aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja naapuri hurauttelee töötäten ohi vuorotellen eri värisillä traktoreilla. Eri tarkoituksiin pitää ilmeisesti olla erivärinen traktori... Yhtäkaikki, hyvässä seurassa työ sujuu kuin tanssi. Suuri kiitos Herra H, Rouva P ja Rouva W avustanne!

Käytännön toteutusta varten vuokrasimme telineet Ramirentilta ja maaliksi valikoitui Virtasen neljän öljyn laatumaali, sävynään tikkurilan 6288, joka siis on kameleontti-väri. Virtasen maalia on kehuttu monessa blogissa ja nettikirjoituksissa. Myös maalikaupan myyjä kehui sitä loistavaksi valinnaksi. Ainoa kurja puoli on kuivuminen, joka on hidasta ainakin minunlaiselle "mullehetikaikkiNYT" ihmiselle. Ennen toisen kerroksen maalausta maalin pitäisi antaa kuivua jopa 5 päivää.

Tässä tapauksessa tuo 5 päivää on hyvä juttu, sillä se antaa aikaa miettiä, jälleen kerran, kaikki harmaan sävyt, ostaa lisää niitä litran koepurkkeja, ja kirota alimpaan helvettiin kaikki mikä vähänkin muistuttaa harmaata. Liian sininen sävy saa nimittäin toimia pohjamaalina oikealle värille, jota en siis näköjään vielä ole valinnut.

Sama seinä sinisenä...

...sinisenä...

...ja  harmaana

Vessatauko

Harmaa

Kun aloimme rakentamaan, olin varma värivalinnoistani. Nyt olen oppinut, että en ymmärrä väreistä mitään, en kerta kaikkiaan mitään! En luota itseeni harmaan suhteen enää ollenkaan, en luota silmiini, sillä ne näkevät kaiken harmaan joko ruskeana, vihreänä tai sinisenä. Kyseenalaistan koko harmaan olemassaolon. Se on vain harha, johon ihmiset saadaan uskomaan, mutta oikeasti sitä ei ole olemassakaan, aikamme suurin salaliitto! Ja tällä salaliiton luomalla harhalla haluan kuitenkin maalata talomme! Kyseessä lienee psykologinen testi: kuinka kauan ihminen voi hakata päätään seinään ennenkuin tajuaa lopettaa. Taidan olla tilastollinen ihme tässä kokeessa, se joka ei opi koskaan...

Rouva E, sinisen talon emäntä (auringossa)

Talon ulkomaalaus

Talon ulkomaalaus alkaa olla ajankohtainen. Herra S on ottanut lomaa toukokuun alkupuolelta, jotta saamme talon maalattua. Toukokuu kun on kuulemma hyvä kuukausi talon maalaamiselle. Säiden puolesta ei kyllä voi valittaa! Kerrankin sää suosii meitä! En malta odottaa, että pääsen tuonne pihalle sutimaan maalia seinään. Näen jo sieluni silmin kuinka onnellisena maalaan taloa, aurinko paistaa, saan kauniin rusketuksen ja talo upean väripinnan! Siihen on enää yksi mutka matkassa, sävyn valinta....

Rakennuslupavaiheessa ilmoitin yksiselitteisesti että talon väriksi tulee harmaa. Kuinka naiivi olinkaan! En ilmeisesti koskaan ollut nähnyt harmaan sävykarttoja, saatikka kuullut hirren ja harmaan  viha-rakkaus-suhteesta, jossa viha voittaa rakkauden mennen tullen. Talven aikana mieleni on muuttunut, marraskuussa halusin ehdottomasti tumman sinisen talon. Joulukuussa näin ihanan vaaleanpunaisen talon, Herra S ei edes keskustellut asiasta kanssani. Tammikuussa palasin harmaaseen, en tiedä mistä sain päähäni, että talo maalataan Tikkurilan Sariola (2688) sävyllä. Helmikuussa halusinkin ruskean talon, kun taas maaliskuussa valkoinen nosti päätään. Huhtikuussa Herra S ilmoitti, että sen pitäisi olla harmaa, kun se lukee lupalapuissa ja nyt toukokuussa olen pihalla kuin lumi-ukko ja sekaisin kuin seinäkello.

En haluaisi enkä jaksaisi käydä sitä samaa värisävy-rumbaa läpi, jonka kävin sisäsävyjen kanssa. En jaksaisi raahata rautakaupasta litran purkkeja eri sävyisiä maalia vain todetakseni ensimmäisen vedon jälkeen, että se oli elämäni nopeimmin kulutetut 18 euroa. Näitä purkkeja nimittäin löytyy nurkista vielä ainakin 8. Päätin siis tehdä asian mahdollisimman helpoksi. Tutkiskelin rakennusblogeja ja sain vinkin Virtasen neljän öljyn laatumaalista Hempulta talokumpula-blogista. Virtaselta sai tilata yhden pienen purkin maalinäytettä ilmaiseksi. Katselin värikarttaa, joka oli helpottavan yksinkertainen ja simppeli, ja totesin tumman harmaan olevan lähinnä se, mitä etsin. Tai luulin etsiväni. Jotta asia ei olisi liian helppo, Virtasen maalin voi sävyttää vaikka mihin haluamaansa sävyyn. Jostain syystä Tikkurilan Sariola-sävy kummitteli yhä mielessäni, ja päätin ostaa vain yhden pienen purkin (joka siis on litra) kyseistä sävyä. Näistä kahdesta olisi valinta tehtävä.

Nyt olen testannut sävyt. En tullut hullua hurskaammaksi.  Molemmat sävyt ovat ihan kivoja, pidän ehkä enemmän vaaleasta, mutta kun kerran ihastuin siihen tumman siniseen, niin tuo tumman harmaakaan ei olisi oikeasti kovin paha. Nyt on enää kysymys, haluammeko vaalean vai tumman talon. Ja onko nämä sävyt hyviä? Uskallanko tehdä päätöksen vain kahden sävyn testauksen jälkeen? Kuvissa siis vaaleampi Sariola ja tummempi Tumma harmaa, kumpi on parempi? Taustalla valkoinen, koska ikkunan puut jne tulevat valkoiselle (tosin ei ehkä ihan näin valkoisella kuin tässä kuvassa).

Tikkurilan sävy 2688 Sariola

Virtasen Tumman harmaa

Kumpi on parempi?

Jotta saan päätös-ahdistustani lievennettyä, olen sopinut itseni kanssa, että jos väri on huono, maalataan siihen uusi väri päälle. Eikö hirsitalo kuitenkin pidä maalata muutaman vuoden kuluttua uudelleen? Sittenhän siitä voi tulla valkoinen, sininen, ruskea tai jopa se vaaleanpunainen. En ole vielä kertonut Herra S:lle että käyn värinvalintaa kierrokselle kaksi, vain koska en ole osannut valita väriä kahdesta sävystä kierroksella yksi.

Huomenna urakka jatkuu homeentappajan sutimisella. Luojan kiitos sitä ei ole eri sävyjä! Jossain sentään pääsee helpolla :)

Rouva E

Ei koottu vappuna kaapistoa...

Ei sitten saatu kasattua kaappia vappuna, prkl! En enää tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kaappi on 3 mm liian leveä, enkä nyt tiedä kenen syy se on. Varmaan meidän kun emme ole mitanneet tilaa oikein.  Tai emme olleet osanneet huomioida, että hirsipaneeli hieman elää, tässä tapauksessa 3 milliä. Ja kyllä, 3 milliä on iso juttu, kun kaapiston pitäisi tulla seinästä seinään, sillä lailla nätisti.

Toisaalta haluaisin kaataa edes hieman syyllisyyttä myyjän niskaan, sillä kaapin kasaaminen ohjeiden mukaan ei olisi onnistunut, vaikka se olisikin juuri oikean kokoinen. Kaapin sivuseinät (jotka siis ovat eteisen seinissä kiinni) kiinnitetään sokkeliin ja kattoon puutapeilla sivusta. No miten helvetissä laitat puutapit, kun sivuseinät ovat kiinni seinissä, eikä sivusuunnassa ole siis milliäkään tilaa ujuttaa puutappeja! Nyt  ymmärrän miksi yleensä kaapistot ovat sentin, pari, kapeampia kuin niille varattu tila. Puhumattakaan siitä kolmesta millistä, joka pitää nyt vedellä jollain sirkkelisahalla pois. Senhän tietää, millainen lopputuloksesta tulee. Parasta lähteä ostamaan muutama metri peitelistaa....

Sen lisäksi, ettei kaappia pysty kasaamaan ohjeiden mukaisesti ja että se on 3 mm liian leveä, kaapin kasaaminen vaatii tarkkuutta ja pitkiä hermoja, joita ainakaan allekirjoittaneella ei tässä vaiheessa projektia ole edes sitä kolmea milliä! Ikean huonekaluissa on sentään ruuvin reiät valmiiksi, jotta hieman idiootimpikin ymmärtää, mihin ruuvit tulevat. No, tässä kaapistossa ei ole edes niitä, ja olen itse pulassa jopa niiden Ikean huonekalujen kanssa. Lähtökohdat kaapiston kasaamiselle, omalta kohdaltani, eivät siis taivasta tavoittele...

Haaveeni kauniista kaapistosta on nyt karissut. Jäljellä on mielikuva, ehkä ensi vappuna valmistuvasta, sirkkelillä veistetystä kaapistosta, jossa 4 ovea (joista yhdestä peili rikki), roikkuu yläkiskosta muutaman nippusiteen avulla, vinossa. Loput osat on kininitetty roudarin teipillä, joka sekin on onnistuttu ryttäämään rumasti. En nimittäin usko, että pystymme yhtään tuota parempaan lopputulokseen.

Rouva E

Kaapisto vai kaapiston osat?

Eteisessä on mukava olla säilytystilaa. Erityisesti talvella, takeille ja muille talvitamineille on hyvä olla eteisessä kunnolla tilaa. En tiedä ketään, joka olisi valittanut, että eteisessä on liikaa säilytystilaa. Meillä eteiseen tilattiin suomalaisittain perinteinen liukuovikaapisto. Niin iso kuin tilaan vain mahtuu. Se on n 2,7 metriä korkea ja melkein saman verran leveä, joten luulisi sinne mahtuvan kahden ihmisen takit ja kintaat sekä kolmen koiran hihnat.

Kaapisto tilattiin k-raudan kautta Inarialta. Nätti kaapisto, 4 valkoreunuksista peiliovea. Siinä on sitten Rouvan hyvä ihailla itseään! Sisään tulee tankoa lyhyille takeille ja pitkille takeille, tulee laatikkoa, vetolaatikkoa ja tietysti hyllyjä kengille. No, siis tilasin kaapiston. KAAPISTON. Oletin että saan kaapiston. Muutama viikko tilauksesta sain soiton toimittajalta, kaapisto toimitetaan meille kotiin. Soittaja ilmoitti ystävällisesti, että kaapisto kannetaan "ovesta sisään, kengät jalassa". Toisti vielä kohdan "kengät jalassa". Kuitti, roger, asia ymmärretty.

Eilen kaapisto sitten tuli. Tai siis kaapiston osat tulivat. Iso kasa helvetin isoja osia. Ehkä pelottavimpina 4 kappaletta 2,7 metriä korkeita peiliovia. Muistikuvat saunan lasiseinän räjähtämisestä ovat vielä liian tuoreessa muistissa ja nuo peiliovet tuntuvat todella pelottavilta, suorastaan henkeä uhkaavilta.

Samannäköinen kuin kaupassa

Miten helvetissä tuollainen kaapistokompleksi kootaan? Miksi kukaan ei sanonut, että se pitää itse koota? Ostin kaapiston, en kaapiston osia! Jos olisin halunnut itse koottavan kaapiston, olisin mennyt Ikeaan! Lienee "normikäytäntö", että tuollaiset kaapistot kootaan itse, koska kukaan ei minulle maininnut siitä mitään. Onneksi kuitenkin mainittiin, että kaapisto kannetaan ovesta sisään KENGÄT jalassa. Se oli tärkeä tieto.

Jos olisin yksin elävä, eikä minulla olisi ystäviä, olisin pulassa. Onneksi minulla on Herra S ja onneksi päätimme pitää muutamalle rakkaalle ystävälle juhlat vappuna. Pahaa-aavistamattomat ystävä-raukat varmasti luulivat että kutsuihimme voi raksan tässä vaiheessa vastata ilman pelkoa työleiristä. Niin luulimme mekin, mutta ehei kaverit: pääsette vappuna kasaamaan kaapistoa. Tai ehkä herrat saavat kasata sen, me rouvat voimme sen aikana siemailla simaa ja muuta kuohuvaa salongin puolella.

Rouva E

Takka vilppiä

Meillä on vessa, siis vesivessa! Sen hehkutusta en vielä pysty lopettamaan, huolimatta siitä, että nyt tarkoitus on kirjoittaa takasta. Meillä on myös takka! Ja vaikka takan olemassa olo ei vedä vertoja sisävessan olemassaololle, pidämme takasta ihan hirmuisen paljon. Takkamme on ns. leivinuunitakka, joka tarkoittaa, että takassa itsessään on mukana leivinuuni, sellainen, joka lämpiää takkaa lämmitettäessä. Eli sitä leivinuunia ei lämmitetä itsenäisesti.

Takan "sisäänajo" on ollut tarkkaa puuhaa: ensimmäisenä päivänä takassa sai polttaa 3 kg puita, toisena 3.5 kg, kolmantena 4 jne kunnes ollaan siinä vaiheessa että takassa saa roihuttaa puuta niin paljon kun sielu sietää (tai ehkä tarkemmin, niin paljon kun takka sietää). Noudatimme tätä neuvoa kirjaimellisesti päivät 1 ja 2. Punnitsimme puumäärää täysin validilla mittarilla: toisessa kädessä parin kilon jauhopussi (muffinssien teon verran vajaa), toisessa kädessä epämääräinen puumäärä -> ensimmäinen mittaus: tuntuuko samalta? Kun saimme tuloksen "kyllä", lisäsimme puihin määrän, joka vastaa tasan puolta alkuperäisessä mittauksessa käytettyä puumäärää. Tilastollisen päättelykykymme mukaan nyt kasassa oli 3 kg puita. Tätä jaksoimme siis mittauspäivät 1 ja 2. Asetelman mukaan vastaavia mittauksia olisi pitänyt tehdä siis lähes pari viikkoa, mutta eipä sitten tehty. Toivon, etten joudu tätä koskaan missään selittelemään, mutta tieteessä toimintamme olisi mennyt vilpin puolelle, olemme nimittäin polttaneet puita sen jälkeen täysin summan mutikassa, mielestämme olemme joka kerta kuitenkin lisänneet puita. Ainakin siis silloin, kun ylipäätään muistamme kuinka paljon puita edellisellä kerralla poltimme.

Jotta asetelma saadaan haasteellisemmaksi, olemme käyttäneet jokaisen raksa-ihmisen polttopuita, eli  raksapuuta. Valmiiden halkojen painavuuden mittaus ja arviointi olisi ollut liian helppoa, ne kun ovat suunnilleen saman kokoisia. Ehei, meillä polttopuuksi kelpaa tässä vaiheessa vain raksapuu, joka tässä vaiheessa raksaa tarkoittaa mm. erilaisten koristelistoje palasia. Herra S totesikin, että ei ole ennen näin kalliita polttopuita käyttänyt... Palaset ovat tietysti eri kokoisia, muotoisia ja jopa eri puulajeista tehtyjä. Polttoa helpottaaksemme olemme kuitenkin määritelleet kaiken tuon vain "puuksi" ja jos oikein haluaa kikkailla niin "raksapuuksi".

Tulos näyttäisi kuitenkin olevan hyvä. Puut palavat, takka ei ole haljennut ja torppa lämpiää. Takan loimussa on ihana istuskella ja miettiä mitä kaikkea tämän eteen on joutunut tekemään.

Ja jos takkaa lämmittäessä sattuu tulemaan pissahätä, äkkiäkös sitä sisävessassa kipaisee...

Rouva E