torstai 11. helmikuuta 2016

Suomen talvi, sitä saa mitä tilaa

Talon rakentamisessa tarvitaan aika paljon tavaraa, isoa tavaraa, joka toimitetaan tontille usein isolla autolla. Kuten olen jo monta kertaa kertonut, Metsärinteen rinne-osa on aiheuttanut muutaman jännitysmomentin toimitusten kanssa.

Parin viikon takaiset sataa vettä - pakastaa - sataa vettä - pakastaa säät, muokkasivat metsärinteelle tien, joka soveltuisi lähinnä alamäkiluisteluun. Siellä liukui auto jos toinenkin rinnettä alas (uskomatonta kyllä, kaikki säilyivät suurimmilta vahingoilta), ja loppupeleissä autot jätettiin suosiolla rinteen alaosaan. Yritimme saada tielle tienhoitoa, turhaan, paikallisella tienhoitajalla on kuulemma jo ihan tarpeeksi töitä, ja sillä avuliaalla traktorinaapurilla ei taas ole oikeanlaista kalustoa. Tien hoito on siis ollut mies ja nainen ja hiekkasäkki -tekniikan varassa. Voin sanoa, että ei ole ollut riittävä.

Ensi viikon alussa meille on tulossa kauan odotetut kodinkoneet ja keittiö. Oletus on, että molemmat toimitukset tulevat isoilla kuorma-autoilla. Vielä muutama päivä sitten alamäkiluistinratamme oli aivan ajokelvoton ja pelkäsimme että keittiö jää koneineen 3 kilometrin päähän lumihankeen odottamaan kevään parempia aikoja. Mutta sitten, kerrankin, sään herra tuntui olevan puolellamme: alkoi siunattu vesisade! Ja sehän jatkui ja jatkui ja alkoi sulattaa jäätä. Rukoilin iltaisin lisää vesisadetta (kerrankos sitäkin rukoilee), niin paljon kun taivaalta vain piisaisi, ja sitähän piisaa! Huokaisin jo helpotuksesta kun näin kuinka alamäkiluistinrata alkoi taas muistuttamaan tietä, keittiö oli pelastettu!

Arvanette varmaan että yllärihän tästä vielä seurasi. Metsärinne on peltojen ja metsän ympäröimä, ja kulku tapahtuu pellon poikki tulevien teiden kautta. Jotta idylli on täydellinen, peltojen keskellä virtaa kaunis joki. Ei paljoa tarvitse arvuutella mitä pellon poikki kulkeville teille on tapahtumassa kun vettä tulee kuin Esterin sieltä, ja joki alkaa tulvia pelloille.


 Metsärinnettä voisi tällä hetkellä myydä järvimaisemalla, eikä myyntipuhe olisi ollenkaan liioiteltu. Suurin pelko tällä hetkellä on, että tontille johtava tie on kohta rikki-poikki, kuten yksi kylälle johtava maantie, joka on alla näkyvän tulvan vallassa. Ja vaikka tie kannattelisi henkilöautoa, kuinkahan käy kuorma-auton ja keittiön???

Tie poikki, koska...

... joki tulvii

Norminäkymä

Nyt en enää tiedä mitä pitäisi rukoilla. Lisää vesisadetta? Pakkasia että tulviminen loppuu? Aurinkoa joka äkkiä kuivaisi pellot ja sulattaisi jäät? Halpaa helikopteria apuun? Jos jotain hyvää pitää keksiä, niin onneksi tulvalla on vielä lähemmäs 30 metriä matkaa rinnettä ylös, ennekuin talomme on vaarassa.

Kaikki, jotka rakentavat, tai ovat joskus rakentaneet, tietävät mikä ketjureaktio yhden toimituksen viivästymisellä on. Ennenkaikkea se viivästyttää muuttoa uuteen kotiin. Pitänee vain suosiolla asennoitua ulkohuussiin vielä muutamaksi toviksi, huoh.

Rouva E, keittiötön emäntä

2 kommenttia:

  1. Jos tiet on poikki ja hommat seisoo, niin sittenhän on loistavasti aikaa vastata blogissani teille olevaan haasteeseen ;)
    Tsemppiä, voin vain kuvitella kuinka kamalaa on olla kelien armoilla!

    VastaaPoista
  2. Kiitos haasteesta :) Onkin kiva päästä pohdiskelemaan sisustamista kaiken tämän miehisen raksahomman keskellä :)

    VastaaPoista