maanantai 20. kesäkuuta 2016

Höyryllä likaa vastaan!

Vihaan siivoamista. Siitä ei pääse yli eikä ympäri, se on kamalaa puuhaa. Vihaan erityisesti pölynimuria, sitä saa koko ajan repiä perässään, se törmäilee nurkkiin, jää jumiin tuolin jalkoihin, sen johto ei koskaan riitä tarpeeksi pitkälle ja sen putkista kuuluvat epämääräiset kolinat saavat aina pelkäämään että pölypussiin on sujahtanut vähintään isoäidin perintökorvakorut. Kertakaikkiaan kamala vehje!

Raksa-aikaan siivoaminen oli jotenkin siedettävää. Ehkä siksi, että suurin osa tavaroista jouti mielestäni roskiin, ja jokainen siivottu pölykasa oli askel kohti uuttaa kotia. Muuton yhteydessä halusin saada ammattisiivoojaan hoitamaan rakennuspölyn. Ei mennyt sekään niinkuin strömsössä, siivooja kyllä tuli, neljäksi tunniksi. Ei siinä koko kämppää siivottu. Loppu jäi allekirjoittaneen vastuulle. Luojan kiitos ihana, rakas anoppini tuli apuun ja hoiti osan ikkunoista. Ne loput ovat vieläkin pesemättä.

Muistan laattamiehen sanoneen että laattojen rakennuspöly pitää ensin pyyhkiä kuivalla ja sitten vasta kostealla. Mai ääs, suihkautin ne samantien suihkulla "puhtaiksi". Rakennuspölyä on tuon takia vieläkin pesuhuoneen laattojen pinnassa. Muistan laattojen myyjän kehoittaneen vuokraamaan koneen lattioiden ensisiivoukseen. Mai ääs, pesimme ne ystäväni Rouva W:n kanssa käsin, perseet pystyssä konttasimme pitkin lattioita. Niistä tuli mielestäni vähintään yhtä hyvät kuin koneella, ellei jopa paremmat. Odottelemme edelleen milloin käsistä ja jaloista lähtee nahka, aine kuulemma on vahvasti syövyttävää...

Nyt parin kuukauden asumisen jälkeen olen joutunut löytämään uusia siivousrutiineja (niiden olemattomien tilalle). Imuriin en vieläkään koske, ja haaveilen robotti-imurista, se muuttaa meille heti kun raksabudjetti antaa periksi. Sen aikaa robotin virkaa toimittaa Herra S, jolle olen enemmän kuin kiitollinen!

Harmaalla laattalattialla ja mustassa saunassa kaikki lika näkyy, jopa sellainen lika, joka ei oikeastaan ansaitsisi tulla kutsuttavaksi liaksi. Kolme, ulkona alvariinsa ravaavaa, ja sieltä puoli luontoa sisään tuovaa koiraa eivät helpota asiaa. Pienin koiramme on rakastunut saunaan, ja mustia lauteita koristaa pienet likaiset tassun jäljet. Söpöä, tai sitten ei. Kun lähes koko talon lattiat ovat laattaa, se vaatii aina imuroinnin (YÖK) ja lattioiden pesun (=läträystä vedellä, kaatuvat ämpärit, väärin annostellut pesuaineet, haisevat rätit jne. YÖK). Ei käy, en suostu.

Tätä tuskastellessani sain loistavan vinkin, kiitos Rouva S-G, höyrypesuri! Arvatkaa tarvitsiko Herra S houkutella kahta kertaa rautakauppaan ostamaan uuttaa härveliä. Eipä tarvinnut ja niin Herra Höyry muutti meille. Se oli rakkautta ensi vetäisyllä! Yllätin itseni vetelemässä lattioita Herra Höyryllä kymmeneltä illalla, nauttien joka ikisestä vedosta. Harmaa laattaalattia oli kuin uusi, saunan likajäljet hävisivät ja höyrytimpä ihan huvikseni koirien lelujakin, kun kerran voin. Kemikaalitonta, helppoa, tehokasta. Vain muutama litra vettä, Herra Höyry ja Minä. Siinä uusi siivousrutiinini!

Herra Höyry
Haaveilen edelleen robotti-imurista, mutta huomaan salaa itseltäni etsiväni likaisia kohtia lattiassa, seinälaatoissa, saunan lauteissa, vesssoissa tai ihan missä vain, jotta pääsen kaivamaan Herra Höyryn esiin ja hyökkäämään pahaa aavistamattoman lian kimppuun. Olen salaa jopa tyytyväinen, että raksapölyä tuntuu olevan yhä sisätiloissa, ja sadesäällä patistan koirat ulos, vain saadakseni ne sisään likaisine tassuineen. En malta odottaa, että laatojen saumat likaantuvat ja pääsen tohottamaan höyryä oikein uralla pienellä mutta sitäkin tehokkaammalla suuttimella, silloin näen kun lika suorastaan lentää pois saumoista! Mikä nautinto! 

Olen tainnut seota.

Rouva E




1 kommentti: