keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Ensimmäinen syntymäpäivää, tervetuloa!

Meillä on tänään synttärit! Blogini täyttää yhden vuoden. Siitä alkoi eeppinen tarina, jonka jokaisesta hetkestä olen kiitollinen.

On aika hurjaa ajatella kuinka paljon vuodessa on tapahtunut. Vuodessa on kuitenkin vain 365 päivää, ja talorakennusprojektissa tehtävää on ihan älyttömän paljon. Vuosi sitten tämä päivä tuntui kaukaiselta unelmalta. Tuntui, että niin paljon on tehtävää, ettei tämä päivä tule koskaan. Mutta tulihan se, ihan niinkuin kaikki muutkin päivät.

Blogilla on ollut kaksi tärkeää tehtävää. Ensinnäkin se on toiminut päiväkirjana. Sen toinen tehtävä on ollut korvaamaton: se on toiminut terapeuttinani, jolle olen voinut purkaa ilot ja surut ja ennenkaikkea v****n vääristä valaisimista, 8 millin raosta ja väärästä talon väristä. Lukijoiden kannustavat ja myötäelävät kommentit ovat olleet tärkeitä jaksamisen kannalta, sydämellinen kiitos niistä teille! Pienenä detaljiina kerrottakoon että blogilla on ollut yli 20 500 lukija tai lukukertaa, miten sen nyt haluaa ilmaista. Olen kiitollinen teistä jokaisesta! Olen myös päässyt seuraamaan lukijoiden projekteja heidän blogiensa kanssa. Olen myötäelänyt monessa projektissa, saanut loistavia ideoita ja ihaillut kuinka kauniita taloja voikaan rakentaa. Kiitos, että olette jakaneet projektinne kanssani.

Niinkuin usein vuosipuheissa todetaan, vuosi on ollut raskas, mutta antoisa. Seuraava vuosi tulee olemaan ainakin rakentamisen suhteen helpompi: kohta alkava kattohärpäkkeiden asennus ja terassin rakentaminen, pihatyöt ja ehkä jonkunsortin autotalli (jos budjetti antaa myöden). Sitten on vielä ne "äkkiäkös nuo tekee": eteisen kaksi listaa, liesituulettimen vinossa oleva kupu, ruokavaraston puuttuvat hyllyt ja ne "muutamat" huonekalut, jotka odottavat vielä löytämistä. Blogin elämä ehkä hidastuu, mutta se elää yhä.

Vuosi sitten istuin mökin keittiön pöydän äärellä, tänään ihailen upeaa auringonlaskua isoista ikkunoita, jotka tuntuivat mökin pöydän ääressä piirrustuksissa ehkä hitusen liian pieniltä. No, kyllä niistä ulos näkee...



Rouva E

2 kommenttia: