lauantai 9. heinäkuuta 2016

Talon maalaus, osa miljoona

Talon maalausurakka senkun jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. En ymmärrä miten joku vain maalaa talon, ja se on siinä. Meillä on maalattu, vaihdettu väriä, maalattu, käyty sairaalassa, maalattu, sotkettu, käyty lääkärissä, maalattu, maalattu ja maalattu, mutta valmista ei vain tule.

Nyt ollaan kuitenkin voiton puolella. Tai luulen niin. Voi olla, että valkoiset osat pitää vielä kertaalleen maalata, koska niissä kävi pikkuinen moka, ja osa valkoisista on maalattu sävytetyllä valkoisella, kun taas osa perusvalkoisella. Valkoisella ja valkoisella on eroa. Vielä on toki muutakin maalattavaa, mutta haluaisin uskoa, että voiton puolella ollaan.

Nyt sentään väri tuntuisi olevan oikea. Tai ainakin se on parempi kuin se edellinen, joka osoittautui liian siniseksi. Tässä värissä (tikkurilan 1911) ei ole sinistä ollenkaan ja se taittaa voimakkaasti ruskeaan. Parempi sekin kun sininen. Mielestäni väri sopii paremmin ympäristöönsä, keskelle metsää ja peltoja. Kuvissa ylhäällä näkyy vanha väri ja alhaalla uusi. Loogista aloittaa maalaus talon alaosasta :)
yläväri vanha

alaväri uusi



Ensimmäinen valmis seinä!
Kuvissa värin sävyä on vaikea hahmottaa, valot ja varjot leikittelevät inhottavasti ja tekevät kepposia sekä silmälle että maltaamattomalle amatöörikuvaajalle, jonka suurin saavutus on onnistua saamaan oma sormi pois kuvasta. Sävy ei ole niin tumma kuin yllä oleva antaa ymmärtää, tummussasteeltaan aikalailla sama aikaisemman sävyn kanssa. Sitäpaitsi näissä kuvissa tuo sininen näyttää harmaalta, häh?

Maalauksen hankaloittajana ei tällä kertaa ollut Herra S:n sairaalareissu, eikä ampiaiset, vaan kaikki muut lentävät ötökät. Jostain syystä leppäkertut ovat tykästyneet tonttiimme, ja pelastin usean pikkuisen kertun maalipinnasta. Siellä ne raukat sätkivät kun olivat jääneet selästä kiinni maalipintaan. Mahtavatkohan selvitä, raukat.... Maalipintaan on jäänyt muutama muukin ötökkä kiinni. Niiden poisotto ensinnäkin sotkee maalipintaa ja on toisekseen aivan turhaa, koska heti kun saat yhden irti, on kolme lentänyt tilalle. Päätimme antaa maalin ensin kuivua ja katsoa sitten miten ötököiden kanssa toimitaan. Saadaan tovi siis odottaa, Virtasen neljän öljyn laatumaali ei ole tunnettu nopeasta kuivumisesta. Jos siis tunnette hyönteisten kerääjiä, voitte vihjata että Metsärinteellä on arsenaali odottamassa noutajaa.

Kaikenmaailman ötököitä

Yhtäkaikki, päivä on ollut onnistunut: Herra S ei joutunut sairaalaan, talon väri ei ole ainakaan yhtä väärä kuin edellinen ja yksi talon seinistä taitaa olla oikeasti valmis. Tai melkein valmis.

Rouva E




3 kommenttia:

  1. Hei. Olipa mukava lukea että talon väritys on nyt oikea. Huhhuh mikä rulsanssi teillä on ollut! Pieni paniikinpoikanen minullekkin iski kun luin värisävyn taittavan teillä siniseen, kun sama sävy on meidänkin talossa. Olen nyt tiiraillut taloamme kulmasta jos toisestakin sateella sekä aurinkoisella ilmalla ja onneksi se näyttää niin perusharmaalta kun pitääkin. Tsempit teille, talonne on kyllä upea!

    VastaaPoista
  2. Talon maalaus on ollut ihan mahdoton ruljanssi. Välillä on tuntunut, ettei tästä saa huumoria tekemälläkään, toisinaansa taas on tuntunut että olemme jossain piilokamerassa. Tuo talon väri on kyllä uskomaton, miten sama väri voi eri paikassa olla täysin eri värinen. Hienoa, että teillä tuo sävy näyttää perusharmaalta, sävy sinäänsä on nimittäin hurjan kaunis ja olisin niin toivonut että se toimisi meilläkin.

    VastaaPoista
  3. Siistin näköinen! Meillä on kyllä aiemmin myös käynyt niin, että jouduttiin moneen kertaan maalaamaan. Totesimme, että ensi kerralla soitamme maalarin paikalle. Tuohon urakkaan emme itse enää lähde.

    VastaaPoista