Saimme eräältä takkatoimittajalta ilmaiset liput Habitare-messuille. Olimme Herra S:n kanssa hieman närkästyneitä, että jouduimme kuitenkin maksamaan 12 euron parkkimaksun itse. Närkästyksestä huolimatta suuntasimme siis pahaa aavistamatta messuille. Olin varautunut näyttämään Herra S:lle kaikki ihanat sisustustuotteet, joita olen kotiimme haaveillut: Ihanan jykevät puupöydän, valtavan upottavan sohvan, söpöt vitriinikaapit ja tietysti muutamat kristallikruunut. Olin myös varautunut muistutuksiin siitä, kuinka paljon maatyöt ja perustukset maksoivat ja vielä pitäisi maksaa sähkömiehelle ja putkimiehelle ja varmaan muutamalle muullekin miehelle.
Ensi töiksemme menimme lippujen tarjoaman takkatoimittajan osastolle kiittämään lipuista. Siellä se sitten oli, ensimmäinen ostos. Se odotti minua kauniisti ja kauniina keskellä messuosastoa. Herra S taisi nähdä silmistäni että olen rakastunut, takkaan. Taas kerran. Kysyin varovasti takan hintaa (Tässä vaiheessa tiesin, että tuo hinta pitää kertoa vähintään kahdella riippuen hormin pituudesta ja läpiviennin kustannuksista ja asentajan tai asentajien palkoista). Hinta oli ehkä hieman korkeampi kuin mitä olimme toisen takan hinnaksi ajatelleet, fakta joka ei yllättänyt minua eikä Herra S:a. Herra S kysyi tärkeän kysymyksen: tahdotko? Taisin sanoa "tahdon" niin ponnekkasti, että koko seurakunta tai vähintään messukeskus kuuli että todellakin tahdon! Niinpä siis ostimme makuuhuoneeseemme Atlanta-nimisen kiertoilmatakan. Sellaisen ihanan betonipintaisen.
Toinen kompastuskivemme oli kodinkoneliikeen osasto. Kiertelimme siinä tovin ihmetellen jos jonkinsortin uuneja, kun suhteellisen söpö nuori myyjämies tuli kysymään tarvitsemmeko apua. Myyjämies tiesi tasantarkkaan mitä teki: hän kysyi mikä on MINUN tärkein kodinkone MINUN keittiössäni. Hän kehui MINUN valitsemaani jääkaappia kauniiksi, toimivaksi ja erinomaiseksi valinnaksi. Olin myyty, ja siltä seisomalta saattoivat olla myyty myös kaikki myyjän ehdottamat kodinkoneet riippumatta siitä mitä ne oikeasti olivat. Jos myyjä olisi vain kysynyt tahdotko, olisin tahtonut lähes mitä vain.
Saimme kuulla melko täydellisen selostuksen monitoimihöyryuunien syvimmistä olemuksista. Ihmettelen, ettei uuni vielä osaa käydä kaupassa, mutta ehkä sekin lisätoiminto on saatavilla muutaman vuoden kuluttua. Saimme kuulla induktiolieden kipeimmät salaisuudet ja astianpesukoneen yllättävimmät uutuudet. Liesituulettimien painikkeet, joista en pitänyt, aiheuttivat hieman päänvaivaa, mutta sekin ongelma oli pian selätetty. Vaikka kaupat oli mielessäni lyöty lukkoon jo jääkaapin kohdalla, päätimme Herra S:n kanssa kuitenkin poiketa vakoilemassa naapuriliikkeen valikoimaa.
Uskomattominta oli, että saimme lähes täysin saman sisältöiset myyntipuheet "vain tällä merkillä on käytössä" "kehittänyt itse tekniikan" "vähintään 20 patenttia" ja jos mikään muu ei vakuuta niin sokerina pohjalla: "ammatilaiskeittiöiden suosima ja käyttämä". Tiedättekö, näihin myyntipuheisiin alkaa jo tottua, en jaksanut enää kommentoida mitään myyntipuheiden korniudesta, hymyilin vain "tiedetään"-ilme kasvoillani. Suurin ero oli myyjä itse. Kun ensimmäisessä liikkeessä myyjä oli söpö nuorimies, joka rauhallisesti kertoi faktat ja kehui makuani, toisen liikkeen mies lähes hyökkäsi kimppuun eikä juurikaan antanut puheenvuoroa. Lähtiessämme tarjoushinta mielessämme "hieman pohtimaan asiaa" myyjä vielä juoksi perään kertoakseen että hän kyllä lähtee ihan kohta pois ja päätös pitäisi tehdä nyt. Se päätös olikin siis loppujen lopuksi helppo tehdä.
Kerroimme ensimmäisen liikkeen myyjämiehelle hyväksyvämme tarjouksen. Kerroimme rehellisesti käyneemme naapurillakin tiedustelemassa ja hän oli hieman yllättynyt että tulimme takaisin, naapurilla kun on huonommat koneet niin pystyvät tekemään paremman tarjouksen, kuulemma. Boshin kodinkoneet ja se smegin ihana jääkaappi (testivoittajia kaikki!) oli siis ostettu. Eipä muuten tainnut myyjä aavistaa, että kaupat oli periaatteessa taputeltu sillä hetkellä, kun oli kehunut MINUN makuani erinomaiseksi, olematta kuitenkaan turhan mielistelevä. Uhosin kyllä myyjälle muodon vuoksi että jos kodinkoneet eivät ole niin hyviä kun hän väittää, tulen kummittelemaan hänen painajaisuniinsa. Sain luvan tulla.
Poistuimme messuilta onnellisina usean tuhannen euron laskut taskussamme. Autossa olimme vielä hieman näreissämme että jouduimme maksamaan 12 euron parkkimaksun itse. Onneksi kuitenkin saimme messuliput ilmaiseksi.
Rouva E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti