Omalla raksalla voin kuitenkin käydä, ja käynkin lähes päivittäin. Teen vierailuni yleensä illalla, kun työmiehet ovat jo lähteneet kotiin tai aamulla ennenkuin he ovat saapuneet, jotta en häiritse (enkä saa paheksuvia katseita kun hyppelen työmaalla bling-bling-sandaaleissani).
Metsärinteen parhaita puolia on upea näköala, ja ihana auringonlasku, joka parhaimmillaan maalaa koko näkymän miljoonin eri sävyin. Aamuisin rinteeltä katsottuna näyttää, kun koko maailma alkaisi heräilemään, ihana syksyinen aurinko lämmittää vielä kylmenevien öiden kosteuden pois, enkä voisi kuvitella ihanampaa paikkaa aamuteelle.
Tänä aamuna pääsin kokemaan sankan sumun tuoman mystiikan. Ajomatka sumuisten peltojen keskellä toi vääjäämättä mieleen Baskervillen koiran, sekä herätti kiinnostuksen selvittää mitä kaikkea sumu peittää alleen.
Kun pääsimme perille, aamu oli täysin hiljainen ja tuttu upea näkymä oli poissa. Tuntui kuin olisin seisonut yksin maailman yllä turvallisen usvan suojassa, aika olisi pysähtynyt eikä olisi kiire mihinkään. Miten sumu voikaan olla niin rauhallinen, hiljainen ja turvallinen! Tuntui ihanalta viettää pieni hetki tuon sumun, metsän, hiekan ja talon alkutekijöiden keskellä.
En malta odottaa, että pääsen näkemään kuinka kunnon myrsky ja ukkonen lähestyvät taivaanrannasta, kuinka sankka lumisade peittää näkymän ja kuinka neljä vuodenaikaa maalavat upean näkymän uudelleen ja uudelleen.
Rouva E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti