Keittiö on kodin sydän. Meillä se on sitä kirjaimellisesti. Rakastan ruuanlaittoa ja keittiössä häärääminen ja ihmisten ruokkiminen on yksi lempipuuhistani. Jos joku syö elääkseen, meillä eletään syödäkseen. On siis luonnollista, että keittiön suunnittelu alkoi käytännössä ennenkuin yhtään seinää oli piirrety. Ensimmäinen valinta oli ehkä se jääkaappi, jonka mukaan ikkunat yms soviteltiin oikeisiin kohtiin. Jääkaapiksi valikoitui Smegin kermanvalkoinen korkea kaappi. Herra S:n mielestä sen hinta ei enää ollut päätähuimaava, kun olin esitellyt toisen vaihtoehdon, USA:sta alunperin oleva jääkaappi, jonka jälleenmyyjiä on Hollannissa ja Italiassa ja pelkkä kuljetus maksaa normaalin jääkappin verran. Käytännössä meille tulee siis halpiskaappi.
Jääkaapin jälkeen piti valita keittiö ja keittiötoimittaja. Kävimme katselemassa erilaisia keittiöitä, mutta yksikään ei tuntunut olevan mieluisa. Herra S on usein sanonut että olen tyylin ja värien suhteen ylitarkka ja makuni on kuulemma kallis. Omasta mielestäni makuni on hyvä ja se että hyvät asiat ovat kalliita ei ole minun vikani. No, yhtäkaikki, oli jo lähellä etten tilannut keittiötäni osissa Ranskasta, ja puuseppä olisi hoitanut loput. Herra S säästyi mahahaavalta (ja konkurssilta), kun kuitenkin totesin löytäneeni valmiin keittiön, jonka voisin kelpuuttaa. Kyseessä on Nixi-keittiöiden sylvia-kartano-malli, jonka väriksi valitsin harmaan. Marssin siis paikalliselle Nixi-keittiö edustajalle periaatteessa valmiit suunnitelmat mukanani. Eipä mennyt niinkuin strömsössä: paikallinen Nixi-edustaja kertoi olevansa todella kiireinen, näytti minulle kasan papereita, jotka "kaikki ovat tehtävä ennen teidän keittiötä. Ajat menee VÄHINTÄÄN kahden viikon päähän ja mä en ala kiirehtimään." En saanut suunvuoroa sanoakseni, että meillä ei ole kiire, keittiön arvioitu toimitusaika on noin vuoden kuluttua. Katsoin parhaaksi jättää paikallisen Nixi-edustajan jatkamaan töitään, enkä häirinnyt häntä sen enempää.
Löysin naapurikaupungista toisen Nixi-edustajan, keittiökaluste Helmisen, jolle sain sovitun ajan samalle päivälle. Kyseessä on pariskunta, jotka eivät ammattitaitonsa perusteella ole ihan ensimmäisiä keittiöitään myymässä. Myymälä oli valloittava, keittiöt kiilsivät puhtautta, herra kertoi itse huoltavansa tasot säännöllisesti, ja jokainen keittiö oli kuin unelma. Pariskunta kertoi tekevänsä työtä rakkaudella, ja sen kyllä näki! Istuimme rouvan kanssa alas suunnittelemaan keittiötämme. Koska istuimme keittiössä, oli luonnollista, että sain kupin kahvia ja itseleivottua mustikkapiirakkaa. Aluksi suunnittelija-rouva kysyi pohjapiirroksia, siitä kuulemma aloitetaan yleensä. Näytin hänelle alustavat suunnitelmat ja sanoin, että jokainen seinä, ikkuna, ovi ja huonekorkeus on muuteltavissa keittiön mukaan. Rouva kysyi varovasti, että suunnitellaanko koko talo siis tämän keittiön mukaan. Kyllä. Tästä eteenpäin puhuimme samaa kieltä.
Tuntui, että suunnittelija-rouva ymmärsi jokaisen toiveeni täydellisesti. Olin tuota ennen istunut muutamassa keittiöliikkeessä, mutta ensimmäistä kertaa tuntui, että joku haluaa tehdä meille keittiön, ei vain myydä sen. Erityisesti mieleeni on jäänyt rouvan toteamus keittiön saapumisen ajankohdasta: "keittiö tulee kotiin viimeisenä, sitä ei kukaan tarvitse ennekuin te muutatte sinne. Ja meidän keittiöt muuten tulevat silloin kun on luvattu. Meidän keittiöt eivät tule myöhässä." Toinen tilanne jossa rouva teki lähtemättömän vaikutuksen oli, kun kerran raahasin Herra S:n mukaan. Esittelin Herra S:lle innoissani valintoja ja kysyin tyhmän kysymyksen "no, mitä mieltä olet?". Herra S oli hämmentyneen näköinen eikä oikein tiennyt mitä kysymykseen pitäisi oikeaoppisesti vastata. Suunnittelija-rouva oli ilmeisesti ollut aiemminkin tilanteessa, koska osasi neuvoa Herra S:a: "vastaat vain että oikein hyvä kultaseni". Olin myyty, ja niin oli myös keittiö.
Meidän keittiöstä tulee hyvin yksinkertainen. Pelkät alakaapit, tai oikeastaan isot alalaatikot. Pygmin kokoinen ihminen ei tee mitään yläkaapeilla, jonne ei ylety ilman keittiötikkaita. Niiden sijaan seinälle tulee pari avohyllyä niille kaikista kauneimmille kupeille ja purnukoille. Pygmin kokoinen ihminen ei myöskään tee mitään syvillä kaapeilla, jonka syövereihin katoaa kattila jos toinenkin, siksi siis laatikot. Laatikoita tulee jokunen, keittiön pituus kun on n 4,5 metriä ja keittöön tulee parin metrin pituinen saareke, jonka alla on myös laatikoita. Tasot ovat vaaleaa kiveä, josta harmaa allas (niin iso, että siinä mahtuu pesemään uunipellin) erottuu edukseen. Keittiön yhteyteen tulee ruokavarasto, sellainen vanhanajan skafferi, jossa kaikki kipot, kupit, koneet ja ruoka-aineet ovat koko ajan selvästi näkyvillä ja helposti otettavissa.
Karrikoidusti keittiö tulee näyttämään tältä (tosin jääkaappi tulee olemaan kermanvärinen ja saarekkeen etuosaan teetetään koristeelliset jalat):
Ikkunoiden väliin tulee Pariisin metroasemilta tuttu fasettihiottu laatta, jota näkee lähes jokaisessa sisustuslehdessä, joten tässä ei voi kehuskella ainakaan ainutlaatuisuudella...
Kodinkoneiden lisäksi keittiön lattian valinta on vielä hieman auki. Lattiaan tulee ehdottomasti kuviollinen laatta. Kilpailun loppumetreille on valikoitunut kaksi vaihtoehtoa, joista toinen luonnollisesti yli tuplahintainen toiseen verrattuna. Vasemmanpuoleisen etuna on, että samaan sarjaan kuuluu yksivärisiä laattoja, joita voisi käyttää ruokailutilassa ja käytävässä, oikeanpuoleisesssa taas ihastuttaa kuvion monimuotoisuus ja laatan iso koko. Mikä ihana kaunis dilemma...
Hanan valinnassa päädyin tapwellin classic-hanaan, joka mielestäni on aivan ihana.
Rouva E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti