Hirsikuorma-aputyttö

Pitkään odotettu ja jännitetty hirsitoimitus saapui eilen. Olemme koko projektin aikana jännittäneet, miten hirsikuorma saadaan tuotua Metsärinteen työmaalle, tienpinta kun ei ole aivan juuri valetun mootoritien tasoa, ja muutama jyrkkä mutka sekä nousu aiheuttavat helposti päänvaivaa lyhyemmällekin ajoneuvolle. 

Sovimme kuljettajan kanssa, että tapaamme ennen tontille menoa ja käymme katsomassa minkälainen logistiikkajärjestely olisi parhain. Siinä vaiheessa kun näimme rekan, tontilla käynti tuntui turhalta. Jos rekkakuski tuon valtavan valtamerilaivan saisi ujutettua tontille ja vielä sieltä pois, voidaan hänelle suoraan myöntää vuosisadan rekkakuski - titteli. 

Rekkakuski ei onneksi ollut tittelinkipeä, eikä hullu, joten kuorma päätettiin ajaa kahdessa erässä. Rekan vaunu jäisi siis parkkiin vähän kauemmaksi ja auton etuosa veisi hirret tontille, sitten vain kuorman siirto vaunusta auton etuosaan ja toinen kierros. Yksinkertaista. 

Päivän kohokohta, ja ehkä koko projektin kohokohta oli, kun pääsin täysperävaunuyhdistelmärekan kyytiin! Kuski esitteli kaikki pelit ja vehkeet mitä hytistä löytyi, mikroaaltouunia ja tv:tä myöten. Olin kuin kyselyiässä oleva kakara kun kyselin kaikenlaisia tyhmiä kysymyksiä (ja kyllä, tyhmiä kysymyksiä on olemassa) ja räpsin samalla kuvia. Kuski neuvoi ottamaan kuvan sivupeilistä, siinä näkyisi koko rekka. Ei tainnut olla ensimmäistä kertaa yli-innokas keski-ikäinen nainen kyydissä tällä nuorukaisella. Tässä vaiheessa on pakko kertoa pieni yksityiskohta: kuski näytti nippa nappa 20 vuotta täyttäneeltä, söpö nuori siloposki. Kysyin kuinka kauan hän on ajanut rekkaa, ja sain vastaukseksi pohojalaiseen tapaan: noo, onhan tätä jo tullut ajettua.... puoli vuotta. Puoli vuotta! Tarkistin varmuudeksi että turvavyö on kunnolla kiinni.

Sitten koitti lastin siirto vaunusta rekan etuosaan (tälle on varmasti olemassa joku hieno nimi, mutta nyt se on rekan etuosa). Etuosa ja vaunu irrotettiin toisistaan, sivuseinät ja katto avattiin, ja parin tonnin painoisia hirsipaketteja alettiin siirtää nosturilla paikasta a paikkaan b. Herra S oli työmaalla jo odottamassa, joten kuski kysäisi haluaisinko auttaa, saisin kiivetä koko lastin päälle ja laittaa nostoliinojen (tai mitä ne lienevätkään) lenkit kiinni nosturiin, jotta hänen ei tarvitse hyppiä kahden lastin päällä edes takas. Sinne Rouva E sitten kipusi noin 4 metrin korkeuteen lastin päälle ja kiinnitteli parin tonnin hirsipaketteja nosturiin! Olin ehkä paras aputyttö ikinä! Hienointa oli kun joku tuntematon naapuri käveli ohi koiransa kanssa. Vilkuttelin asiantuntevasti, ikäänkuin tällainen touhu olisi ihan jokapäiväistä. 

Lastin purku toteutetiin samalla työnjaolla ja Herra S auttoi kuskia sijoittelemaan valtavat paketit pitkin tonttia. Itse pompin jälleen lastin päällä kuin vanha tekijä. Turvallisuusvastaavamme olisi varmasti saanut sydänkohtauksen kun olisi nähnyt toimintamme. 

Tontti täyttyy hirsipaketeista 

Pisin paketti: 12,1 metriä

Urakka jatkui pitkälle iltaan ja seuraavana aamuna ennen auringon nousua purimme toisen lastin. 

Kun taloprojekti alkoi, mielestäni kaakelit ja parketit olivat tärkeimmät. Nyt olen oppinut, että kuka tahansa voi valita kaakeleita ja parketteja, mutta rekan kyytiin pääseminen ja oman talon hirsikuorman päällä aputyttönä toimiminen on se mikä tästä projektista jää mieleen, se mikä tekee tästä erikoisen hienon!

Rouva E, hirsikuorma-aputyttö