Ei Roomaakaan rakennettu päivässä...

... mutta tie rakennettiin kolmessa päivässä.
Oli kaunis ja kesäinen aamu, iso kone, sellainen jossa on telaketjut ja kauha, tuli tontin reunaan. Koneen tarkoituksena oli tehdä tie. Herra S:n kanssa jännityksellä odotimme mitä tuleman pitää. Tientekijämies arvioi, että tien teko kestäisi kolme päivää, talon paikan tasaus muutaman päivän lisää. Katselimme risukkoa, johon tie tulisi ja ymmärsimme mitä tarkoittaa "aikataulujen pettäminen rakennusprojektin aikana". Tulimme vielä iltapäivällä ihmettelemään kun kone seisoi ilman työmiestä parin metrin "tien" päässä. Kolme päivää tuntui hyvin suhteelliselta käsitteeltä.

Kävi ilmi, että iso kone oli mennyt rikki, heti alkumetreillä. Koneen korjaus kesti päivän. Korjattu kone osoittautui kunnon työmyyräksi ja koneenkäyttäjä todella rautaiseksi asiantuntijaksi. Kolmen päivän kuluttua, ihan kuten meille oli luvattu, tie oli valmis. Oli aika hieno tunne ajaa tietä ensimmäistä kertaa, ihan kuin olisi kotiinsa tullut!

                   

















                   

Erityismainintana pitää vielä kehua koneenkäyttäjää, joka oli kasannut tontilta löytyneet isot kivet rinteen reunaan kiviaidaksi. Näen jo, kuinka olen viimeistellyt sen kauniiksi aidaksi, jossa kasvaa kauniit kukat kivien välistä, ja jolla istuskellessa voi nauttia kupin kaakaota auringonlaskun aikaan. Muut taitavat nähdä vain rivin kiviä, pelkkiä kiviä.

Sitten vielä talon paikan tasaus. Siihen piti mennä pari päivää, no, meni vähän enemmän. Metsärinne on nimensä mukaisesti rinne. Ympäröivä maasto on metsää, peltoa ja upeita kallioita, joten ei voinut tulla kovin suurena yllätyksenä, että talon paikkaa hieman kuopiessa, tulee kallio vastaan. No, ei muuta kuin räjäytysukko paikalle. Ukko pelmahti tontille perjantai-iltana ja ilmoitti tulevansa paukauttamaan maanantai-aamuna, jolloin "pinnat pitää olla merkitty". Selvä, siinähän se viikonloppu meni niitä "pintojen merkintöjä" ihmetellessä kaikkien asiantuntijoiden ollessa viikonlopun vietossa.


Tarina kertoo, että oli sen verran tehokasta suunnittelua, ettei kannata olla 10 kilometrin säteellä kun "hieman räjäytellään". Hieman pelottaa, että metsärinteestä on räjäytyksen jäljiltä enää se metsä, tai siis iso kasa tulitikkuja. Ja sen rinteen tilalla iso kuoppa. Kuten pieni sukulaispoika sanoi "haluan nyt kulkea tässä kallion ympärillä, koska tulevaisuudessa tätä ei enää ole. Voi olla että mitään tätä ei enää ole". Jäämme siis odottamaan pamausta ja kerron heti jos/kun metsärinteen nimi vaihtuu tulitikkukuopaksi.


Rouva E