Hirsitalossa seinien pystytys on helppoa kuin heinänteko. Seinät rakentuvat luonnollisesti päällekkäin asetteluista hirsistä, vähän niinkuin tekisi lego-taloa. Ohjeetkin ovat melko samannäköiset: Jokainen hirsi on identifioitu, ja kasaamisohje (jolle rakennusmaailmassa lienee joku hienompi termi) kertoo mihin mikäkin hirsi laitetaan. Voisi siis olettaa, että ne, jotka ovat hyviä tekemään legotaloja ja kasaamaan ikean huonekaluja, pärjäävät myös hirsitalon rakentamisessa. Eron hirsiseinän teon ja legorakentamisen välille tekee hirsien koko ja paino. Niitä ei nostella ihan yhtä kevyesti kuin legopalikoita, vaan hommaan tarvitaan nosturi.
Hirsiseinät kasattiin yhdessä päivässä. Sama aika menee keskiverto äidiltä tai isiltä kasatessa lapsen joululahja legolinnaa. Erona legolinnaan, tarina kertoo, ettei hirsirakennelmaa jouduttu vähän väliä purkamaan kiroillen, eikä yksikään palanen ollut hukassa.
Ja kuinka sattuikaan, että juuri tuona päivänä, jolloin hirret ovat kaikista paljaimmillaan, haavoittuvimillaan, satoi vettä.
Hirsitalon yksi hienoimmista asioista on sen yksinkertaisuus. Kun hirret on saatu paikoilleen, on sekä ulko- että sisäseinät valmiit. Ei epämääräisiä kerroksia eristeitä ja muoveja ja muuta ylimääräistä, eikä lauta- tai kivikerrrosta, jolla peitetään lopulta kaikki. Vain hirret ja niiden kaunis puupinta.
Seuraavana päivänä työmiehet pääsivät kattoristikoiden pariin, jotka nostettiin luonnollisesti katolle, apuna nosturi. Ja jotta työmiehillä olisi metsärinteellä (n 40 metriä merenpinnan yläpuolella) hirsiseinien päällä, mukava työskennellä, Valio-myrsky puhalteli pieniä tuulenpuuskia. Kyselin miehiltä, haittaako tuuli työskentelyä, sain vastauksen että ei, koska kattoristikot ovat niin pieniä. Pieniä??? Lasketaanko useamman metrin pituinen ja pari metrin korkuinen hässäkkä pieneksi? Taas muistui mieleen rakennusmaailman mittasuhteet - ei yhteyttä tavallisen maailman mittasuhteisiin.
Tästä eteenpäin jatkui katon työstö. Ymmärtääkseni sinne laitettiin jos jonkusortin pulttia ja naulaa ja kiinnikettä, lautoja, peittoa, suojaa jne. Nyt katto kaipaa enää peltejä, ja sen pitäisi olla valmis. Näin amatöörin näkökulmasta katto tuntuu hieman huteralta, mutta niin kai sen kuuluukin olla. Totuuden kertonee seuraava myrsky.
Muutama päivä hirsikehikon valmistumisen jälkeen kävimme Herra S:n kanssa sutimassa puunsuojan hirsille. Maalaaminen on mielestäni todella mukavaa puuhaa, ja puunsuojaus, se se vasta onkin mukavaa! Ei haittaa vaikka vähän sutisi epätasaisesti, suoja kun on näkymätöntä. Siellä sitten vetelimme yhdessä isoilla pensseleillä, isoilla otteilla, suojaa isoille pinnoille. Odotan innolla että pääsen keväällä uusimaan suojauksen ja maalaamaan talon!
Rouva E
p.s. Katselin samalla ensimmäistä kertaa makuuhuoneen ikkunasta ulos, kyllä tähän näkymään kelpaa sitten joskus tulevaisuudessa heräillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti