torstai 28. huhtikuuta 2016

Kaapisto vai kaapiston osat?

Eteisessä on mukava olla säilytystilaa. Erityisesti talvella, takeille ja muille talvitamineille on hyvä olla eteisessä kunnolla tilaa. En tiedä ketään, joka olisi valittanut, että eteisessä on liikaa säilytystilaa. Meillä eteiseen tilattiin suomalaisittain perinteinen liukuovikaapisto. Niin iso kuin tilaan vain mahtuu. Se on n 2,7 metriä korkea ja melkein saman verran leveä, joten luulisi sinne mahtuvan kahden ihmisen takit ja kintaat sekä kolmen koiran hihnat.

Kaapisto tilattiin k-raudan kautta Inarialta. Nätti kaapisto, 4 valkoreunuksista peiliovea. Siinä on sitten Rouvan hyvä ihailla itseään! Sisään tulee tankoa lyhyille takeille ja pitkille takeille, tulee laatikkoa, vetolaatikkoa ja tietysti hyllyjä kengille. No, siis tilasin kaapiston. KAAPISTON. Oletin että saan kaapiston. Muutama viikko tilauksesta sain soiton toimittajalta, kaapisto toimitetaan meille kotiin. Soittaja ilmoitti ystävällisesti, että kaapisto kannetaan "ovesta sisään, kengät jalassa". Toisti vielä kohdan "kengät jalassa". Kuitti, roger, asia ymmärretty.

Eilen kaapisto sitten tuli. Tai siis kaapiston osat tulivat. Iso kasa helvetin isoja osia. Ehkä pelottavimpina 4 kappaletta 2,7 metriä korkeita peiliovia. Muistikuvat saunan lasiseinän räjähtämisestä ovat vielä liian tuoreessa muistissa ja nuo peiliovet tuntuvat todella pelottavilta, suorastaan henkeä uhkaavilta.

Samannäköinen kuin kaupassa
Miten helvetissä tuollainen kaapistokompleksi kootaan? Miksi kukaan ei sanonut, että se pitää itse koota? Ostin kaapiston, en kaapiston osia! Jos olisin halunnut itse koottavan kaapiston, olisin mennyt Ikeaan! Lienee "normikäytäntö", että tuollaiset kaapistot kootaan itse, koska kukaan ei minulle maininnut siitä mitään. Onneksi kuitenkin mainittiin, että kaapisto kannetaan ovesta sisään KENGÄT jalassa. Se oli tärkeä tieto.

Jos olisin yksin elävä, eikä minulla olisi ystäviä, olisin pulassa. Onneksi minulla on Herra S ja onneksi päätimme pitää muutamalle rakkaalle ystävälle juhlat vappuna. Pahaa-aavistamattomat ystävä-raukat varmasti luulivat että kutsuihimme voi raksan tässä vaiheessa vastata ilman pelkoa työleiristä. Niin luulimme mekin, mutta ehei kaverit: pääsette vappuna kasaamaan kaapistoa. Tai ehkä herrat saavat kasata sen, me rouvat voimme sen aikana siemailla simaa ja muuta kuohuvaa salongin puolella.

Rouva E

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Takka vilppiä

Meillä on vessa, siis vesivessa! Sen hehkutusta en vielä pysty lopettamaan, huolimatta siitä, että nyt tarkoitus on kirjoittaa takasta. Meillä on myös takka! Ja vaikka takan olemassa olo ei vedä vertoja sisävessan olemassaololle, pidämme takasta ihan hirmuisen paljon. Takkamme on ns. leivinuunitakka, joka tarkoittaa, että takassa itsessään on mukana leivinuuni, sellainen, joka lämpiää takkaa lämmitettäessä. Eli sitä leivinuunia ei lämmitetä itsenäisesti.

Takan "sisäänajo" on ollut tarkkaa puuhaa: ensimmäisenä päivänä takassa sai polttaa 3 kg puita, toisena 3.5 kg, kolmantena 4 jne kunnes ollaan siinä vaiheessa että takassa saa roihuttaa puuta niin paljon kun sielu sietää (tai ehkä tarkemmin, niin paljon kun takka sietää). Noudatimme tätä neuvoa kirjaimellisesti päivät 1 ja 2. Punnitsimme puumäärää täysin validilla mittarilla: toisessa kädessä parin kilon jauhopussi (muffinssien teon verran vajaa), toisessa kädessä epämääräinen puumäärä -> ensimmäinen mittaus: tuntuuko samalta? Kun saimme tuloksen "kyllä", lisäsimme puihin määrän, joka vastaa tasan puolta alkuperäisessä mittauksessa käytettyä puumäärää. Tilastollisen päättelykykymme mukaan nyt kasassa oli 3 kg puita. Tätä jaksoimme siis mittauspäivät 1 ja 2. Asetelman mukaan vastaavia mittauksia olisi pitänyt tehdä siis lähes pari viikkoa, mutta eipä sitten tehty. Toivon, etten joudu tätä koskaan missään selittelemään, mutta tieteessä toimintamme olisi mennyt vilpin puolelle, olemme nimittäin polttaneet puita sen jälkeen täysin summan mutikassa, mielestämme olemme joka kerta kuitenkin lisänneet puita. Ainakin siis silloin, kun ylipäätään muistamme kuinka paljon puita edellisellä kerralla poltimme.

Jotta asetelma saadaan haasteellisemmaksi, olemme käyttäneet jokaisen raksa-ihmisen polttopuita, eli  raksapuuta. Valmiiden halkojen painavuuden mittaus ja arviointi olisi ollut liian helppoa, ne kun ovat suunnilleen saman kokoisia. Ehei, meillä polttopuuksi kelpaa tässä vaiheessa vain raksapuu, joka tässä vaiheessa raksaa tarkoittaa mm. erilaisten koristelistoje palasia. Herra S totesikin, että ei ole ennen näin kalliita polttopuita käyttänyt... Palaset ovat tietysti eri kokoisia, muotoisia ja jopa eri puulajeista tehtyjä. Polttoa helpottaaksemme olemme kuitenkin määritelleet kaiken tuon vain "puuksi" ja jos oikein haluaa kikkailla niin "raksapuuksi".

Tulos näyttäisi kuitenkin olevan hyvä. Puut palavat, takka ei ole haljennut ja torppa lämpiää. Takan loimussa on ihana istuskella ja miettiä mitä kaikkea tämän eteen on joutunut tekemään.

Ja jos takkaa lämmittäessä sattuu tulemaan pissahätä, äkkiäkös sitä sisävessassa kipaisee...

Rouva E

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Pienen metsähiiren tarina

Olipa kerran pieni hiiri, metsähiiri nimeltään. Hän asusteli onnellisena metsässä ja haaveili omasta talosta ja perheestä. Kuin toiveesta, metsän keskelle alkoi rakentua talo. Metsähiiri seuraili onnellisena talon rakentumista, kävi välillä jyrsimässä pieniä reikiä muoveihin ja mm. eristeisiin. Kun talo oli saatu suunnilleen valmiiksi, metsähiiri asettui taloksi. Talon teknisen tilan alta löytyi juuri sopiva kolo metsähiiren asustaa.

Metsähiiri oli ujo luonteeltaan, mutta sai pikkuhiljaa rohkeutta kohdata ihmisiä. Parhaimpana päivänä metsähiiri juoksenteli rohkeasti 4 ihmisen ja 5 koiran keskellä. Hirveä huutohan siitä syntyi, mutta se ei metsähiirtä haitannut. Metsähiiri ei tiennyt, että talon muut asukkaat, jotka eivät edes vielä asuneet siellä, eivät olleet innoissaan metsähiiren läsnäolosta. Joku naikkonen, kutsuttakoon häntä vaikka Rouva E:ksi pyysi kauniisti metsähiirtä muuttamaan pois talosta. "en muuta!" sanoi metsähiiri. Voi hiiri raukka! Olisipa tiennyt, että taloon pian muuttava ukko, kutsuttakoon häntä nimellä Herra S, ei ollut yhtä pehmeiden menetelmien mies. Herra S asensi kavalan hiirenloukun keskelle taloa! Metsähiirtä nauratti, loukku oli väärin asennettu, eihän siihen menisi edes pullahiiri!!! Sitä metsähiiri ei tosin tiennyt, että sota oli syttynyt.

Metsähiiri teki hienon poikamiesboksin vaatehuoneessa olevien eristepakettien keskelle. Siellä oli hiiren hyvä olla ja mutustella. Taisi metsähiiri löytää kivan hiirityttöystävänkin, nimeltään metsähiiri 2. Eristeiden keskellä oli varmasti kiva kuherrella. Eräänä surullisena päivänä, metsähiiri kuitenkin kuoli. Todennäköisesti hän kuoli onnellisena, ainakin hän kuoli omaan pesäänsä eikä Herra S loukkuun. Tarina ei kerro tarkempaa kuolemansyytä, mutta kuolinnsyyn tutkijan mukaan metsähiirellä oli kuitenkin onnellisen näköinen ilme. Pieni vainaa haudattiin asianmukaisin menoin.

Surullisena hiiripoikaystävänsä menetyksestä metsähiiri 2, muutti taloon. Metsähiiri 2 ei tosin ollut yhtä viisas kuin metsähiiri 1, sillä poloinen kohtasi kohtalonsa Herra S:n asettamaan ansaan. Kyllä, siihen väärin asennettuun. Voi hiiri-raukka.

Tässä vaiheessa talon asukkaat olivat huomanneet metsähiirien sisäänkäynnin, pienen reiän, jonka kautta metsähiiret kulkivat sujuvasti edes takaisin taloon. Salakavalasti Herra S asensi loukun sisäänkäynnin eteen, tällä kertaa jopa oikein.

Metsähiiri 3 (saattaa jopa olla metsähiirien 1 ja 2 jälkeläinen) muutti taloon. Tämä hiiri ei ollut eilisen teeren poikia, eikä mennyt ansaan. Ehei, se eleli onnellisena talossa. Ongelmaksi muodostui vain teknisen tilan väliseinä, joka ikävästi esti hiiren pääsyn muualle kuin tekniseen tilaan. "Ei hätää" sanoi hiiri, "kyllä minä keinot keksin". Hiiren onni oli rakennusaikaiset epämääräiset nyssykät ja pussukat, joita säilytetään pitkin nurkkia. Niiden turvin pieni metsähiiri 3 sai rauhassa rakentaa kulkuväylää teknisen tilan ja muun talon välille, seinän läpi. Hiirenloukun se kiersi naureskellen.



Kun kulkuväylä paljastui, sota sai bensaa liekkeihin. Herra S syöksyi laudanpätkien, teippien, sahan ja kaikenmaailman tuke-materiaalituubien kanssa tekniseen tilaan. Tilasta kuului kova pauke ja ryske ja ehkä hieman ilkeämielinen nauru. Voi kunpa metsähiiri 3 olisi viisaampi kuin edeltäjänsä, kuuntelisi Rouva E:tä ja muuttaisi sovinnolla pois talosta, muuten se kohtaa Herra S kamalat viritelmät, eikä tarinamme saa onnellista loppua. :(

Tarinalla on lopun epämääräisyydestä huolimatta opetus: Jos muutat metsään, varaudu metsäneläimiin, isoihin ja erityisesti pieniin. Jos haluat selvitä hengissä, kuuntele Rouva E:tä.



torstai 14. huhtikuuta 2016

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita: räjähtävä lasiseinä

Joillakin asioilla vaan on huono karma. Meillä huono karma on ollut mm. kodinkoneiden kanssa. Huonoa karmaa on ollut myös saunan kanssa, erityisesti saunan lasiseinän.

Lasiseinä tilattiin lasitehdas.com kautta. Erittäin ystävällinen lasimies tuli mittailemaan seinän kokoa, itseasiassa kahteenkin kertaan, jotta varmasti tulee oikean kokoinen. Ohjeisti siinä samalla vielä kirvesmiestä ja laattamiestä, jotta kokonaisuus saadaan viimeisen päälle tehtyä nätiksi. Huono karma alkoi siitä, että lasimies jäi pakettiautonsa kanssa kiinni ojaan. Tuolloin oli vielä talvi, ja pääsy metsärinteelle haastava. Ongelma ratkesi tuolloin helposti, pääsin leikkimään Honda-miestä, ja vetämään pakettiauton ojasta :) Hyvin onnistui!

Lasiseinän huono karma nosti päätään asennusajankohdan kanssa, jota jouduttiin siirtämään kun oikeita kiinnikkeitä ei tilauksista huolimatta oltu toimitettu. Eipä tässä onneksi hätää, eihän saunan kiuastakaan oltu vielä sähköistetty. Asennuspäiväksi määräytyi lopulta tämä päivä. Sähkömiehet varatttiin heti seuraavalle maanantaille sähköistämään kiuas, ja allekirjoittanut ehti melkein jo lastata jääkaapin täyteen saunajuomia, ensimmäisten löylyjen kunniaksi.

Asennusaamuna, kaksi reipasta lasiseinä-asentajaa saapui paikalle, kantoivat lasit sisään ja alkoivat asennustyöt. Karma astui kehiin ja hetken päästä saunasta kuului jumalaton rysäys. Sellainen, että voisi kuvitella lasiseinän räjähtäneen (ei vain hajonneen) ja singonneen tuhannen p.... n päreinä ympäri saunaa, pesuhuonetta ja käytävää.

Näky oli uskomaton! Toinen miehistä oli kyyryssä lattialla, lasiseinä oli sortunut hänen päälleen. Toinen miehistä seisoi keskellä pesuhuonetta, käsivarret vertavuotavina. Oli juuri ehtinyt alta pois. Lasimursketta oli joka paikassa. Sitä oli aivan helvetisti! Ensimmäisenä mieleeni tuli, että tästä pitäisi saada kuva, mutta pieni sairaanhoitaja sisälläni syöksyi kuitenkin ensin tarkistamaan asentajien vauriot, paikkaamaan pahimmat ja toteamaan kolmelle touhusta kiinnostuneelle koiralle, että täällä ei ole mitään nähtävää. Uskomattominta oli, että seinän alle jäänyt asentaja selvisi vähäisimmillä vaurioilla, vaikka hän käytännössä oli kuorrutettu lasimurskeella! Voisi kuvitella, että 2,5 x 1 metrin kokoisen lasiseinä saa pahempia vaurioita, ellei jopa vainajia aikaan!

Tovi siinä toivuttiin, asentajat ja allekirjoittanut. Sitten asentajat totesivat, että heidän hommaksi jää tältä päivältä enää siivoaminen.Toisen siivotessa kyselin toiselta miten tämä on mahdollista, osuiko lasi johonkin, onko vaaraa että lasiseinä räjähtää käytössä. Opin seuraavat asiat:

1. Joskus lasin karkaistuksessa tapahtuu virhe, jonka seurauksena lasi saattaa räjähtää ilman mitään näkyvää syytä. Yleensä tämä tapahtuu jo karkaistuksen yhteydessä tai viimeistään kuljetuksessa.  Tämä selittää, miksi lasi vain räjähti, ilman minkäänlaista kolausta mihinkään.

2. Jos lasi olisi selvinnyt vaurion kanssa asennuksesta, se todennäköisesti olisi räjähtänyt saunan lämmityksen yhteydessä lämpötilavaihtelusta.

3. Karkaistu lasi hajoaa todella pieneksi murskeeksi, jolloin teräviä reunoja tai isoja paloja ei jää. Tämä selittää miksi seinän alle jäänyt asentaja selvisi vähillä vammoilla (muutama pieni pintanaarmu niskassa).

4. Karkaistussa lasissa on kuitenkin voimaa, jolloin se leviää paineella ympäriinsä. Paineella lentävät murskeen palat aiheuttavat suurimmat vahingot. Tämä selittää miksi kauempana ollut asentaja sai isommat vammat. Tämä myös selittää, miksi hajoamista voi kutsua räjähdykseksi.

5. Tätä ei tapahdu kovin usein. Molemmille asentajille tapaus oli ensimmäinen asennuksen yhteydessä tapahtunut hajoaminen.

Erityisesti kohtaa 5 asentajat joutuivat tovin vakuuttelemaan. Jos itse olisin ollut samassa huoneessa lasiseinän räjähtämisen aikana (esim. kohta 2), olisin saanut sydänkohtauksen, vähintään. Kohta 3 lohduttaa edes hieman. Voin vain kuvitella, mikä olisi ollut näky, jos lasi olisi hajonnut samalla tavalla kuin tavallinen lasi, jättäen isoja kiilamaisia giljotiinin leikkureita. Ja asentaja niiden alla. Ei olisi ollut pelkkiä pintanaarmuja niskassa...  Huh huh...

Sotku saatiin siivottua, asentajien vammat paikattua ja allekirjoittanut vakuutettua siitä, että lasiseinä on ihan turvallinen. No, lasinsiruja löytynee vielä juhannuksena, asentajien haavat vaativat hieman paranemisaikaa ja allekirjoittanut on vielä sen verran epäluuloinen lasiseinän turvallisuuden kanssa, että turvallisuussyistä meidän pesuhuoneessa ei saa oleskella kukaan silloin kun saunaa lämmitetään 190 ensimmäistä kertaa, eikä seinään saa mennä koskemaan millään pumpulia kovemmalla materiaalilla, ja sekin mielellään kunnon suojavaatetuksessa ja kypärä päässä.

Tovin joutuu vielä odottelemaan löylyjä
Nyt meillä on siis yksi lasiseinän palanen paikoillaan. Räjähtänyt lasi oli kuvan lasin kokoinen, tuosta toiselta puolelta se poksahti. Lauteetkin ottivat hieman osumaa, mutta niiden paikkaus lienee helppoa mustalla petsillä. Ihan heti ei siis päästä saunomaan, vaikka uusi lasi saatiinkin heti tilaukseen.  No, eipähän tarvitse raahata saunajuomia kaupasta.

Rouva E

Sisäoven kahvat

Ovenkahvat. Yksinkertainen, pieni juttu. Niinhän sitä luulisi...
On neljä asiaa, jotka ovat aina aiheuttaneet minulle päänvaivaa: kylpyhuoneen kalusteet, vessapaperin pidike, tv-taso ja ovenkahvat (vai onko niiden oikea nimi painike?). Niistä ei vain tunnu löytyvän sellaista ratkaisua, joka miellyttäisi silmääni. Talossamme olen ratkaissut näistä ongelmista nyt 3: kylpyhuoneen kalusteet teetettiin puusepällä, löysin kun löysinkin vessapaperin pidikkeet molempiin vessoihin (näistä myöhemmin lisää) ja ovenkahvat. Enää puuttuu tv-taso...

Siis niihin kahvoihin. Rautakauppa oli pullollaan erilaisia kahvoja. Jotenkin olin ajatellut, että niitä olisi muutama: ruma, rumempi ja sellainen jonka voisin (ehkä) hyväksyä. Isossa rautakaupassa niitä oli kokonainen hyllyrivi! Oli vaikka minkä sortin oviin, oli eri värisiä, eri mallisia, eri paksuisia ja ennenkaikkea eri hintaisia. Siis oikeasti, hintahaarukka oli 5 eurosta 90 euroon. Ja nämä siis pelkkiin sisäoviin... Meille sisäoven kahvoja tulee 7 kappaletta, joten hintahaarukka oli 35 eurosta 630 euroon.  Hah, rakentamisen tässä vaiheessa 630 euroa sisäovenkahvoihin! Uskomattominta oli, että edes 90 euron kahvat eivät miellyttäneet minua. Herra S haroi hiuksiaan (niitä vielä on), ja taisi olla todella huojentunut.

Löysin lopulta netistä (netrauta) juuri oikeanlaiset kahvat! Kyseessä on on Beslag Design Hampton, krominen kahva. Kuvassa näkyi yksi kahva, kun muiden kahvojen kuvissa näkyi kaksi, siis niinkuin oven molemmille puolille. Hintakin oli kohtuullinen, vähän alle 30€/kpl. Olin hieman huolissani kun kuvassa näkyy vain yksi kahva, eikä missään mainita, että kyseessä on kaksi kahvaa. Näppäränä emäntänä soitin sitten netrautaan ja sain myyjältä valtavan naurun vastaukseksi kysymykseeni "tuleeko kahvoja paketissa yksi vai kaksi?". On kuulemma normikäytäntö, että niitä tulee kaksi. Taas yksi määritelmä normikäytännölle. Hieman närkästyneenä kerroin, että raksaprojektin aikana mitään, mikä ei ole erikseen mainittu, ei voi pitää itsestään selvyytenä ja onko myyjä oikeasti 100% varma että niitä on kaksi, koska missään ei mainita kappalemäärää ja kuvassa näkyy vain yksi. Sain myyjän sen verran hämilleen, että hänen oli pakko vielä varmistaa asia kollegalta. :) Kyllä, niitä tulee kaksi.

Netraudan paras puoli on, että sieltä tilatut tuotteet tulevat nopeasti ja varmasti kotiovelle asti. Niin myös ovenkahvat.  Ja niitä oli kaksi per paketti, normikäytäntö. Pieni miinus pitää antaa siitä, että mukana tuli vain ruotsinkieliset ohjeet. Eihän asentaminen mitään rakettitiedettä ole, mutta perhesovun säilyttämiseksi suomenkieliset ohjeet olisivat paikallaan. Lukiessani ohjeita Herra S:lle parhaalla mahdollisella osaamallani ruotsalaisella aksentilla, Herra S kysyi onko kieli norjaa vai tanskaa! Vad fan, Herr S????

Yhtäkaikki, pirun hyvännäköiset ne kuitenkin ovat! Ainakin tässä vaiheessa kun niitä ei vielä kukaan ole ehtinyt lääppiä likaisilla sormilla, näihin nimittäin jää varmasti joka ikinen sormenjälki näkyviin. No, kukapa sitä ovenkahvoihin koskisi....



Rouva E

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Puhetta rahasta

Talon rakentaminen maksaa rahaa. Jokainen rakentaja varmasti tietää, että jo ennenkuin ensimmäistäkään kiveä on tontilla käännetty, rahaa on jo palanut melko reippaasti. Posti työllistyy kivasti koko rakennusprojektin ajan kantamalla selkä vääränä erilaisia (yleensä isoja) laskuja rakentajalle ja sähköposti kilahtaa vähän väliä uuden e-laskun kanssa. Ja se raha, mitä ei makseta laskuissa, maksetaan käteisellä rautakaupassa.

Taloprojektin aikana laaditaan jonkunlainen budjetti. Perustuuko se sitten tarkkoihin laskelmiin tai niinkuin meidän tapauksessa melko hyvään arvaukseen, sitä seurataan silmä kovana koko projektin ajan. Jokainen lasku vähentää käytettävissä olevaa rahasummaa, loogista. Ja koska laskuja tuntuu välillä tulevan ovista ja ikkunoista, niiden seuraaminen on välillä melko haastavaa, erityisesti kun osa töistä ja tuotteista maksetaan osissa. Tällöin siis laskuja sieltä täältä tulee osissa vähän silloin ja tällöin.  Pysy tässä sitten perässä, mitä on jo maksettu, mitkä laskut ovat vielä tulossa ja onko jokin lasku maksettu kahteen kertaan!

Luulen, että rakennusalalla toimivat yritykset ovat huomanneet saman. Kuinka helppoa onkaan ujuttaa rakentajalle ylimääräinen lasku tai maksumuistutus esim. 5 kuukautta sitten päivätystä laskusta. 5 kuukautta raksalaskujen ajanlaskussa on kuin vuosisata tavallisen ihmisen elämässä, kaikki on ehtinyt muuttua! Jos rahaliikenteen hoitaminen olisi jäänyt minun vastuulleni, olisin varmasti vain maksanut kaikki laskut sitä mukaan kun niitä tulee, kyseenalaistamatta yhtään niistä. Osan olisin todennäköisesti unohtanut maksaa, jonka seurauksena olisin sitten maksanut muutaman muistutuslaskun samasta laskusta. Osa laskuista olisi kansioissa, osa lojuisi epämääräisissä kasoissa ilmaisjakelulehtien seassa, osa olisi hävinnyt ja osaa en olisi muistaakseni koskaan edes nähnyt. Jos rahaliikenteen hoitaminen olisi jäänyt minun vastuulleni, olisimme olleet konkurssissa ainakin pari kertaa.

Herra S sen sijaan on varusteltu paremmalla taloudellisella ajattelulla, järjestelmällisellä laskujen arkistoinnilla ja ilmiömäisellä muistilla. Ihaillen seuraan kun Herra S soittelee eri yrityksiin huomauttaakseen että lokakuussa muka maksamatta jäänyt lasku on maksettu ja siitä on kuitti tallessa ja laskumuistutusten lähettäminen saa nyt loppua. Tai kun hän jokaisen laskun kohdalla pystyy kertomaan että tältä firmalta on vielä tulossa niin ja niin iso lasku, jonka ajankohta tulee olemaan tod näk ensi kuussa. Firmat pahoittelevat yleensä kovasti, syyttävät vaihtunutta omistajaa, laskutusohjelmaa tai jotain kesätyöntekijää, jonka virheitä on saanut korjata koko vuoden. Ja tietysti se paras, ettei yleensä meidän firmassa tällaista käy, ja ikävää että sattui juuri teidän kohdalle.
Niinpä, miten sattuikaan juuri meidän kohdalle. Todella ikävää.

Rouva E

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Ruuveissa on eroja, kuten viineissä

Talon rakentamiseen tarvitaan aika paljon ruuveja ja nauloja. Niin myös meillä, paljon on käytetty, mutta paljon on jäänyt ylikin. Koko raksa-ajan yritin kerätä epämääräiset ruuvipussukat ja -nyssykät yhteen paikkaan, josta työmiesten ja -naisten olisi helppo niitä käyttää. Tuntuu kuitenkin, että joka kerta kun ruuveja tarvittiin, niitä ei löytynyt. Tai ainakaan ei löytynyt juuri oikeanlaista ruuvia. Se tiesi siis rautakauppakeikkaa ja jälleen uutta pussukkaa tai nyssykkää, johon jää pari ruuvia.

Tavaroita järjestellessäni meinasin saada hermoromahduksen näiden perhanan ruuvien, naulojen ja muttereiden kanssa, ja päätin kertaheitolla selättää ne. Ostin pieniä lokerikkoja ja ajattelin että laitan ruuvit niihin nätisti järjestykseen. Näin tein. Tai ainakin aloitin. Istuin lattialla, levitin ruuvipussukoiden ja -nyssyköiden sisällöt eteeni ja aloin lajittelun: isot ruuvit, isot ruuvit joissa erilainen kanta, isot ruuvit joissa erilainen kanta ja tasainen yläosa, keskikokoiset ruuvit, keskikokoiset ruuvit joissa erilainen kanta, ison ja keskikokoisen ruuvin välikokoruuvi, sama mutta eri paksuus, pienet ruuvit, vielä pienemmät ruuvit, taas erilainen kanta, eri paksuus... Voi pyhä sylvi mikä kokoelma! Löysin kätköistämme ainakin 38 erilaista ruuvia! Osaa on sen verran runsaasti, että ne vaativat oman laatikon, osaa vain pari kappaletta, ja lokerikon kokonaisen lokeron "tuhlaaminen" vain parille ruuville olisi ollut mielestäni hassua. "muutaman" ruuvin heitin roskiin, ne ovat varmasti ne ainoat, joita tulemme joskus tarvitsemaan. Näiden lisäksi ruuveihin liittyi erilaisia muovisia härpäkkeitä (joille on olemassa ihan oma nimi) ja kaikkea muuta pientä sälää. Mission impossible, tarvitsen lisää lokerikkoja!


Tuollaista järjestelyä tehdessä ehtii miettiä kaikenlaista. Mietin, onko kaikille näille ruuveille oikeasti tilausta. Ymmärrän toki, että ruuvin pituus on melko tärkeä (olen kuullut tarinoita kuinka mm. ikean ruokapöydän kannen läpi porautui hieman liian pitkät ruuvit), ja että ruuvin paksuus vaikuttaa ehkä johonkin. Mutta se kanta? Mitä merkitystä on, onko kanta suora, risti, tähti, pyöreä (tai ainakin melkein pyöreä), vai joku muu? Kyseessä lienee työkalutehtailijoiden salaliitto, jolla saadaan tällaiselle raksa-amatöörille myytyä samaan tarkoitukseen tarkoitettuja työvälineitä ainakin 4, jokainen eri kannalla, eri ruuville, mutta yhtäkaikki, tarkoitettu ruuvaukseen.

Nyt meillä on siis komea ruuvikokoelma, ja oletan että meiltä löytyy jonkinlainen erilaisten ruuvien ruuvauslaitevalikoimakin. Tiedän, että raksa-alan ammattilaiset nauravat pienelle pipertelylleni, ja kaluste-asentajien mukanaan kuljettama ruuvirepertuaari pesee kokoelmani kuusi-nolla. Yhtäkaikki, meillä ruuvit on nyt jossain järjestyksessä. Herra S ehdotti hieman ivaillen, että kirjoittaisin lokerikon kanteen, jokaisen lokeron kohdalle, minkä ruuvin se sisältää. Ei onnistu, en puhu ruuvi-kieltä, joten tekstit olisivat seuraavat juurikin nuo yllämainitut: iso ruuvi, iso ruuvi eri kannalla, keskikokoinen ruuvi. Ja tietysti lempparini: epämääräinen ruuvi (joita on muuten on yllättävän monta ja erilaista).

Eikä teksteillä olisi kuitenkaan mitään väliä, voin nimittäin vaikka vannoa, että ensi kerralla kun tarvitsemme ruuvia, yksikään näistä vähintään 38 erilaisesta ruuvista ei käy, hienosta nimestä huolimatta, ja taas lähdetään rautakauppaan...

Rouva E

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Elfa, uusi maailma

Tavarat pysyvät järjestyksessä, kun on kunnon säilytystilaa. Meillä sitä on kahden vaatehuoneen ja ruokakomeron verran. Olen pohtinut kovasti, minkälaisia säilytysjärjestelmiä niihin keksisin. Ruokavarastoon olin kaavaillut paksuja puisia hyllyjä, jykevillä kannakkeilla. Sellaisia, jotka pitää pultata muutamalla puolen metrin pituisella ruuvilla ja naulalla kiinni, jotta varmasti pysyvät paikoillaan ja jos ne joskus poistaa, jää seinään ammottava reikä. Vaatehuoneiden kanssa en ollut niin ronkeli, ja marssinkin niiden tiimoilta paikalliseen k-rautaan ja pyysin maailman parasta rautakaupan myyjää tekemään suunnitelman niihin. Myyjä ehdotti elfaa. Olin muodostanut, joskus vuonna esihistoria, elfa-systeemeistä kolme mielikuvaa: ruma, kallis ja tylsä. Suostuin kuitenkin kuuntelemaan elfan mahdollisuuksista, ehkä ne kävisivät vaatehuoneeseen, ainakin siihen toiseen...

Siitähän se maailma, siis elfa-maailma sitten aukeni! Rakastuin ensisilmäyksellä pelkällä yläkiskolla seinässä kiinni olevana systeemiin: riittää että yksi vaakatasoinen kisko kiinnitetään seinään, ja pystysuorat kiskot roikkuvat sitten siitä, ja niihin sitten vain hyllynkannakkeet kiinni. Kuinka nerokasta, erityisesti hirsitalorakentajalle. Yksi kisko hirteen kiinni, ei tarvitse miettiä hirren painumista, senkun painuu, niin painuu samalla koko järjestelmä yhtä paljon joka puolelta. Kuinka nerokasta kun ei tarvitse vatupassin kanssa tiirailla onko jokaikinen pystysuora kisko suorassa ja onhan reiät varmasti oikeassa paikassa. Sen kun liu´uttaa (onpa hankala sana kirjoittaa) kiskot yläkiskoon ja fiksailee sitten oikeaan kohtaan, ja naksauttelee kannattimia kiinni ja irti. Kuinka nerokasta, kun vain yksi osa on seinässä kiinni, niin muita osia voi muuttaa ja vaihdella vaikka joka päivä! Toimii ainakin tällaisella tuuliviirillä, joka saa ensin loistavan ajatuksen miten hyllyt pitää laittaa, muuttaa sittenkin mielensä (naisen oikeus), palaa ensimmäiseen ratkaisuun, keksii sittenkin vielä kivemman järjestyksen, toteaa ettei se toimi ja palaa taas siihen ensimmäiseen. Voitte vain kuvitella minkä urakan Herra S ja ruuvauskone olisivat joutuneet tekemään tämän mielensä vaihtajan kanssa, jos ne olisi joka kerta ruuvattu kiinni seinään! Nyt Herra S vain liu´utteli kiskoja ja vaihtoi hyllyjen ja korien paikkaa. Kerta kaikkiaan nerokasta!

Sitten se tylsyys, pah sanon minä nyt! Elfalla on jos jonkinlaista härpäkettä, joihin ihastuin ikihyviksi. On hyllyjä ja koreja, jotka saa yhteen kiskoon kiinni, ja joiden paikkaa voi vaihtaa vain yhtä kättä käyttäen ilman ensimmäistäkään työkalua, on "tarjottimia", housupidikkeitä, kenkäpidikkeitä ja vaikka mitä pienille ja isommille tavaroille tarkoitettua hyllyä ja kannatinta! Saimme illan kulumaan mukavasti lukiessamme uuden avautuneen maailmamme matka-opasta, elfa-katalogia. Ja nuo kaikki härpäkkeet on siis pakko saada! Ja joka kerta kun mieli muuttuu, tai löytää jonkun uuden elfa-lisävarusteen joka on pakko saada, senkun liu´uttelee kiskoja, ei ruuvien irrottamisia, ei reikiä seinässä. Elfa joustaa!

No onhan se vähän ruma. Mutta, elfalla on kyllä sellaisia vähän paremmankin näköisiä tuotteita, vähän parempi sarja ilmeisesti. Ja sitäpaitsi, nyt kun ymmärrän elfan hienouden, se ei enää näytäkään niin rumalta, ja olen jopa hyväksynyt sen ruokakomerooni. Jos joskus haluankin ne puiset paksut hyllyt, niin vaihtaminen on helppoa, ja seinään jää vain katon rajaan muutama ruuvin reikä! Elfa on siis myös satsaus tulevaisuuteen ja reiättömään seinään :)

Ja se hinta! Sehän on murto-osa siitä, mitä olisin maksanut niistä puuhyllyistä, ja erityisesti hyllyjen pidikkeistä! Säästöä sataa niin, että emme kohta tiedä mihin kaikki säästyneet rahat oikein laitamme ;) Mutta ei hätää, tähänkin olen keksinyt ratkaisun: piha suorastaan huutaa poreallasta. Onkohan elfalla sellaista?

Rouva E