Jos kerran sitä eristystöissä käytettävää lasivillaa sahata voi sahalla

Hirsitalossa ikkunoiden tilkitseminen vaatii hieman enemmän pohdintaa kuin muiden talojen. Tämä siis siksi, että hirsi painuu, mutta ikkuna ei. Mikäli muistatte, ikkunoiden yläreunaan on jätettävä n 5 cm rako, jotta hirsi saa rauhassa painua hajottamatta ikkunaa. Myös ikkunan sivukiinnityksiin on kiinnitettävä huomioita, ne eivät saa olla suoraan hirressä kiinni, muutenhan painuva hirsi veisi vähintään sivussa olevat ruuvit mukanaan, ellei sitten koko ikkunaa.

Kun tähän asti on päästy, ja ikkunan ulkopuolella on raot peitetty laudoilla, pitää hoitaa ikkunoiden tilkitseminen eli eristäminen. Ikkunaeristeeksi on ilmeisesti olemassa jos jonkunsortin vaihtoehtoa uretaanista villaan. "Perus-uretaani", joka tarinan mukaan laajenee ja kovettuu, ei käy, joustamattomuutensa vuoksi. Toinen vaihtoehto olisi joustava uretaani, jota monet kuulemma suosittelevat. Kolmas vaihtoehto meillä oli perinteinen villa. Arvaatte varmaan mihin ratkaisuun päädyimme. Kyseessä ei ole villasukka-villa, vaan joku hieno rakennusvilla, sillä on joku hieno nimikin, mutta tässä blogissa se kulkee nimellä rakennusvilla. Kyseessä ei ilmeisesti ole lasivilla, jonka muistan lapsuudestani: siihen ei missään nimessä saanut koskea!

Eristäminen itsessään on helppoa puuhaa: tunge niin paljon villaa ikkunoiden rakoon kun vain saat. Ja eiku tuumasta toimeen! Saimme ihanat appivanhempani mukaan eristystalkoisiin. Itseasiassa meidän piti tehdä väliseiniä, mutta se ei mennyt niinku strömsössä ja päädyimme ikkunahommiin. Minä sahasin, tai leikkasin, eristelevyistä eri kokoisia paloja muiden tunkiessa eristettä ikkunoiden rakoihin. Päivän korvamatobiisinä soi Leevi and the leevingsin vasara ja nauloja-biisi. Itse en leikannut sahalla, enkä edes lasivillaa, mutta veitsellä leikattu rakennusvilla oli mielestäni tarpeeksi lähellä alkuperäistä. Villan leikkaaminen oli itseasiassa aika kivaa puuhaa, ja päivän lopussa osasin jo leikata suunnilleen sen kokoisia paloja kuin ikkunoiden kimpussa touhunneet sukulaiset pyysivät. Tosin luulen, että vasta päivän lopulla he osasivat pyytää oikean kokoisia paloja. Opin myös sen, että 5 cm on suhteellinen käsite, toisille se voi olla lähempänä 10 cm ja toisille ehkä jopa 15 cm (allekirjoittanut). 

Voisi olettaa ettei ikkunan rakoihin kovin paljoa villaa mahdu. Uskokaa pois, kyllä mahtuu! Villaa meni 2,5 pakettia, joka siis päällekkäin asetettuna muodostaisi pitkälti toista metriä korkean kasan. Voi toki olla, että appivanhempani ovat erityisen tehokkaita tunkemaan villaa pieniin koloihin. Yhtäkaikki, jos talvella on kylmä, se ei ainakaan johdu siitä, että ikkunan raot olisi huonosti tilkitty! 

Suosittelen kaikkia värväämään appivanhemmat raksalle. Ainakin omien appivanhempieni kanssa  hyvän seuran ja tehokkaan työskentelyn lisäksi saimme nauttia itsetehdystä taivaallisen hyvästä marjapiirakasta, eivätkä pienet raksakoiratkaan jääneet paitsi pienistä herkuista. 

 

Rouva E