maanantai 8. elokuuta 2016

Lapset lapiohommissa

Blogissa on ollut hetki hiljaista, mutta Metsärinteellä ei. Metsärinteen valtasi puolitoista viikkoa sitten kaksi ihanaa pikkumiestä, siskon pojat, jotka perinteisesti tulivat täyshoitolaan reiluksi viikoksi hoitoon vanhempien ollessa töissä.

Tässä vaiheessa rakentamista budjetti on aika lopussa, ja jokainen "itse tein, säästin" toiminto on tervetullut. Tässä vaiheessa projektia myös Rouva E alkaa olla aika lopussa, ja tuosta "itse tein, säästin" osuudesta vain osuus "säästin" houkuttelee. Mutta kuin taivaan lahjana, meille siis muutti viikoksi kaksi pientä poikaa, joiden kysymys aamuisin oli "mitä me voitais tehdä?". Luulen, että 6- ja 8-vuotiaat pojat eivät tarkoita kysymyksellään samaa kuin esim. talkooväki, mutta yhtäkaikki, allekirjoittaneen mielessä heräsi katala ajatus lapsityövoiman käytöstä! Ja kuinka ollaakaan, juuri tuon viikon aikana, meille tuli hieman vajaa 20 tonnia hiekkaa levitettäväksi tulevan terassin alle! Suunnittelma oli valmis: lapset lapionvarteen ja hommiin, Rouva E voikin sitten makoilla jossain sohvalla naistenlehtien seurassa.

Ensimmäinen oppitunti lapsityövoiman käytöstä oli, että lapset oppivat nopeasti. Ensin vain pitää näyttää itse tovin ajan mitä pitää tehdä. Lapset oppivat toimimaan oikein nopeammin kuin monet aikuiset, eikä turhia "miksi näin" kysymyksiä kuulu. Kun sanotaan että tee näin, näin tehdään.

Toinen oppitunti lapsityövoiman käytöstä oli, että lapset ovat ehkä jopa liian tehokkaita. Herra S:n tehtäviin kuului kuskata hiekkaa talon nurkille kottikärryillä, josta pojat sitten levittelevät sitä pitkin pihaa. Herra S ei pysynyt alkuunkaan poikien perässä. Hikeä puskeva Herra S yritti saada hengitystä tasaantumaan kun pojat jo huutelivat että missä seuraava kuorma viipyy. Poloinen Herra S.






Kolmas oppitunti lapsityövoiman käytöstä oli, että korvaus kannattaa sopia etukäteen. Ensimmäisen päivän työn korvauksena pojat pääsivät leffaan, kauppaan kuuluivat myös popkornit ja kokikset. Toisena päivänä pojat ilmoittivat ottavansa palkan tänään rahana. Summa voisi olla kuulemma sama kuin työmiehillä yleensä. Palkkaneuvottelut olivat tiukat, ja päädyimme lopulta bonuspalkkaukseen, työn määrä ja laatu määrittelisi lopullisen palkan.

Siinä vaiheessa kun rahaa oli kasassa 5€/poika, vanhempi ilmoitti, että hän lopettaa koulun ja alkaa tekemään tätä työtä elääkseen. Hommaa on kuulemma kivaa, ei turhan vaikeaa, ei tarvitse opetella asioita ulkoa ja saa hyvää palkaa. Metsärinteellä olisi ihan ok asua ja Rouva E:n pöperöt kuulemma kelpaavat erinomaisesti, joten mikäs täällä ollessa.  Nuorempi pohti, milläs sitten eletään kun hiekat on saatu hoidettua, mutta muisti onneksi, että mökillä viime vuonna tienasi sievoisen summan keräämällä kotiloita. Sillä pärjäisi ainakin talveen asti. Neljäs oppitunti lapsityövoiman käytöstä koskee siis erityisesti lapsettomia (ainakin omasta tahdostaan lapsettomia), ne saattavat jäädä forever!

Sateen yllättäessä, siirryimme sisätiloihin jatkamaan keskustelua ja pitämään "ansaittua taukoa" (poikien ilmaus). Keskustelimme koulutuksen tärkeydestä ja siitä että heillä molemmilla on mahdollisuus tulla isona juuri siksi kuin hän haluaa, he ovat onnekkaita saadessaan käydä koulua ja leikkiä. Voi opiskella vaikka palomieheksi (ei käy, liian vaarallista ja on kuulemma typerää riskeerata elämänsä työn vuoksi), arkkitehdiksi tai insinööriksi. Tai voi myös alkaa lapiomieheksi, jos ihan oikeasti sitä haluaa. Poikienkin mielestä koulussa on ihan kivoja juttuja, kaverit, välitunnit ja urheilutunnit, ei siis lainkaan pöllömpi paikka!

Hetken päästä vanhempi poika nappasi Harry Potter kirjan ja nuorempi istahti sohvalle rapsuttelemaan koiria. Rouva E, ylpeä täti, keitti kupin teetä ja nautti katsellessaan kahta pientä, ihanaa miehenalkua, joista voisi tulevaisuudessa tulla ihan mitä vain!

Rouva E

4 kommenttia: