perjantai 13. heinäkuuta 2018

Raksaromun kierrätystä

Pari vuotta raksa-ajan jälkeen, pihan nurkista löytyy epämääräisiä kasoja lautoja, lavoja, levyjä ja muita raksahärpäkkeitä. Sellaisia, joita ei periaatteessa tarvitse yhtään mihinkään, mutta joista voisi saada vaikka mitä. Voisi siis, jos osaisi, tai viitsisi. Kasat pihan nurkissa vituttavat. Eivät vain siksi, että ne eivät hivele esteettistä silmää, mutta myös siksi, että ne muistuttavat koko ajan tekemättömästä työstä. Ne suorastaan huutavat joko jätekuljetusta tai näppärää timpuria.


Meillä raksaromua on hyödynnetty mm. pöytänä ja mökin terassin rakentamisessa. Epämääräiset "määrämittaan sahatut" laudan pätkät ja terassin laudat saivat uuden elämän, ja allekirjoittaneen ei tarvitse enää pelätä mökillä joka pissareissulla, että koipi rojahtaa lahonneen terassin laudoista läpi.

Kelan uusiokäyttö

Mökin uusi terde
Raksa-aikana meille kertyi yhtään liioittelematta ainakin 50 kuormalavaa. Facebookin kuormalava tuunaus-ryhmä pullistelee upeita kuvia lavoista tehdyistä sohvaryhmistä, autotalleista, kesäkeittiöistä, puuliitereistä, laitureista, terasseista, autoista ja mottoripyöristä. Uskon, että joku vielä rakentaa kuuraketin noista perhanan lavoista, jotka Metsärinteellä on osattu hyödyntää lähinnä epätasaisina kasoina siellä täällä.

Sattuipa sitten eräänä tuulisena päivänä, että Rouva E sai päähänsä, että terassille pitää saada kesäkeittiö. Rouva E:n tuntevat tietävät, että jos tällainen päähänpisto tulee, se ei tarkoita, että sitä aletaan suunnitella ja rakennetaan hartaudella, vaan että se kesäkeittiö on saatava NYT. Siis NYT, ei kohta. Ei ehdi lähteä kauppaan, ei katsella facebookin kuvia. Ei, se on saatava NYT. Tässä kohtaa raksaromu tuli kuvioon. Romun keskeltä löytyi pöydän jalkakehikko, sellainen, josta pöytälevy on jo ajat sitten tuhoutunut (ja älkää kysykö miksi helvetissä se jalkakehikko sitten notkuu nurkissa). Siitäpä kätevä emäntä sitten teki kesäkeittiön kuormalavasta. Homma oli niinkin vaativa, että lava piti nostaa kehikon päälle. Hirveä homma! Kesäkeittiön pöytä apgreidattiin ruuvaamalla sivuun muutama koukku. Siinä killuu nyt grillausvälineet mukavasti tuulessa kilisten. Kyllä nyt kelpaa!


Samalla piti saada kuormalavoista sohva. Ja ei, en osaa ommella itse ylijäämästä marimekon kankaasta ja lasten vanhoista patjoista hienoja päällisiä. Lähetin Herra S:n bauhausiin ostamaan n.50€/kpl hintaan pari kuormalavan tyynyä. Kova homma oli repiä tyynyt muovista ja töräyttää muutaman lavan päälle.

Kelpaa Pirkko-Liisan köllötellä
Äkkinäinen olisi tietysti maalannut lavat, tehnyt niihin jotkut hienot kuviot ja tekstit, hionut, puunannut ja kiillottanut. En minä. Kyseessä on kuormalavat. Rehelliset sellaiset. Eivät ne ole yhtään vähemmän kuormalavoja vaikka ne upottaisi kultaan. Ne ovat kuluneet, nähneet elämää, maailmaa ja ovat päätyneet juuri tänne meille, Metsärinteelle, jossa jokainen saa olla juuri sellainen kun on, myös jokainen kuormalava.


Rouva E, raksaromukierrättäjä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti