Ei mennyt niinku strömsöössä, prkl!

Talon rakentamisessa kannattaa varautua yllätyksiin, myös negatiivisiin sellaisiin. Meillä niitä on tämän projektin myötä tullut muutamia, ja olen selvinnyt niistä erittäin hyvin (omasta mielestäni), en ole nostanut suurta meteliä rakennuslupahäslingistä (josta en uskalla kirjoittaa ennekuin kaikki tarvittavat loppuleimatkin ovat papereissa), väärin laitetuista ruuveista, tai puuttuneista asennusvälineistä, enkä kiukutellut ihan jokaisesta yksityiskohdasta, josta olisin voinut kiukutella.

Mutta nyt on kamelin selkä katkennut! Meidän seiniin, jokaiseen ulkoseinään, on tehty 8 millimetrin rako! Ja se, joka sanoo, ettei 8 mm rako ole iso, voi vapaasti tulla vaikka 3 kilometrin päähän metsärinteeltä katsomaan kuinka se näkyy ja pitkälle. Rakennusmaailmassa kyseessä on rakennusteknisesti oikein tehty ratkaisu, jossa hirsiseinä muuttuu hirsipaneeliseinäksi. Tällainen rako pitää jättää, jotta kattorakenteet tuulettuvat ja sadevesi ei kulkeudu seinän rakenteisiin (siis niihin umpipuusta oleviin hirsiin). Samalla alimman paneelin alareuna on leikattu suoraksi (joten se todella erottuu muodoltaankin hirrestä)! Todellisessa maailmassa kyseessä on ämpäriruma ratkaisu, joka pilaa koko talon ulkonäön!

Tästä suivaantuneena päätin osoittaa reklamaationi Mammutille.  Olin ostoneuvotteluissa kysynyt talomyyjältä (kutsuttakoon häntä tässä talomyyjäksi), että näkyykö hirren ja hirsipaneelin välinen raja. "Ei näy" sanoi talomyyjä. MAI ÄÄS, rako näkyy kuuhun asti ja aioin siis ilmoittaa tämän asian talomyyjälle, joka samaisessa myyntihimossaan lupasi minulle, että saan soittaa ihan milloin vain, jos joku asia ei mene toiveeni mukaan. Voi mies-raukka, ei tiennyt minkä kidutuskohtalon itselleen allekirjoitti tuolla lausumalla.

No, siis soitin talomyyjälle, joka (hänen onnekseen) oli lomalla. En lannistunut, vaan soitin hänen kollegalleen, kutsuttakoon häntä tässä vaikka sijaiskärsijäksi. Sen lisäksi, että otin kriittisesti puheeksi talon seinään tehdyn elämää suuremman, ruman raon, vedin mukaan kaikki vanhemmat virheet ja puutteet, joista olin jo lähettänyt mielestäni hyvinkin korrektin sähköpostin, ja johon en ollut saanut asianmukaista vastausta. Jokainen, joka on riidellyt/väitellyt/tapelllut/käynyt kiivasta keskustelua naisen kanssa, tietää, että näinhän siinä aina käy, vanhatkin jutut vedetään mukaan.

Sijaiskärsijä yritti ystävällisesti selittää miksi tietyt ratkaisut on tehty, pahoitteli minkä pystyi, ja yritti vakuuttaa minut sanoilla rakennusteknisesti, yleensä on tapana, näin se menee, säädöksest, insinöörit, piirrustukset. Vastasin sanoilla pettynyt, huijattu, väärää tietoa, valheellista tietoa, epäammatillista toimintaa, ruma lopputulos, sekä muutamalla muulla sanalla, joita en nyt tässä ala mainitsemaan. Sain lopulta lähes itkupotkuraivarimaisen kohtauksen, ilmoittaen, että olen ollut sinisilmäinen ja naiivi luottaessani heihin, ja kadun sitä päivää kun allekirjoitin sopimuksen! Sijaiskärsijä hiljeni hetkeksi. Hieman mietittyään hän sanoi ottavansa yhteyttä johonkin isompaan johtajaan, joka saisi nyt selvittää juurta jaksaen miksi mainitsemani asiat eivät ole menneet niinkuin piti, ja miten tästä eteenpäin toimitaan. 45 minuutin puhelu päättyi siihen, että kiitin sijaiskärsijää kuuntelemisesta ja asian hoitamisesta, ilmoitin myös, että hän voi vapaasti välittää viestini talomyyjälle joko omilla tai minun valitsemillani sanoilla (tunteensiirtoa parhaimmillaan).

En edelleenkään tiedä mitä ämpärirumalle seinäratkaisulle tehdään, sen tiedän että jotain sille tehdään, en tiedä ottaako Mammutilta enää kukaan ikinä yhteyttä tai saako talomyyjä ikinä kuulla näkemyksiäni, vai odottaako Mammutti kaikessa hiljaisuudessa että pääsevät meistä asap eroon. Todennäköisesti sijaiskärsijä on estänyt puhelut numerostani, varoittanut muita kollegoja riehuvasta eukosta ja ilmoittanut talomyyjälle, että kaikki kaupat eivät ole sen rahan arvoisia, että niitä kannattaa tehdä! Omasta mielestäni olen kuitenkin parantanut pienen palan maailma, ainakin omaa maailmaani. Ja aion myös parantaa talomme, unelmamme!

Rouva E