Tiimityöskentelyä katolla

Rakennusprojektissa ystävien apu ja tiimityöskentely on tärkeää. Tänään vuorossa oli talon katonrajassa olevien hirsipaneelien suojaus. Käytännössä tämä tarkoitti, että katon rajaan piti saada sudittua suoja-ainetta. Periaatteessa yksinkertaista, mutta käytännössä hieman monimutkaisempaa. Pitkien sivuseinien suojaus onnistui hyvin pitkään jatkovarteen liitetyllä sudilla, mutta ongelmaksi muodostui päätyseinien kattokolmioiden (mikäli niitä niin kutsutaan) suojaus, koska jatkovarsi ei ylettänyt niin korkealle.

Saimme vieraaksi (ilmaiseksi työvoimaksi) houkuteltua ystäväpariskunnan, jonka kanssa pähkäilimme ongelmaa. Päädyimme siihen, että jonkun on kiivettävä katolle. Porukkamme koostui kolmesta korkeanpaikankammoisesta ja yhdestä hullusta. Olin nähnyt, kuinka mm. putkimies oli viikolla tepastellut katolla ilman mitään suojavälineitä ja kiipesin uhkarohkeasti katonrajaan tarkoituksena tepastella siellä yhtä ketterästi. Eipä mennyt niinkuin strömsöössä, eikä niinkuin putkimiehellä. Katto olikin liukas, eikä siitä saanut käsin minkäänlaista otetta. Se siitä yrityksestä. 

Pienen uuden pohdinnan jälkeen yritimme uudestaan. Tällä kertaa hyödynsimme kiipeily- ja geokätköilyharrastuksesta tuttuja kiipeilyvaljaita ja köysiä. Rouva E kiinnitettiin valjailla köyden toiseen päähän, ystävämme Herra H köyden toiseen päähän. Sitten vain köysi katon harjan yli, Herra H toiselle puolelle varmistajaksi, ja eikun menoksi! Kiipeilyköyden varassa katolle kiipeäminen ja siellä suojauksen sutiminen ei ollut temppu eikä mikään! Herra H piti köyden sen verran tiukalla, että vaikka olisin liukastunut, en olisi valunut katolla yhtään alaspäin. Tiimityöskentely täydentyi Herra S:n toimiessa viestimiehenä ja ystävämme Rouva P:n hoitaessa sudin kastelu suoja-aineessa. 

Rouva E katolla

Herra H varmistajana harjan toisella puolella

En tiedä, täyttikö toimintamme työturvallisuusmääräyksiä, vaikka jalassani olikin turvakengät. Täytimme mielestäni kuitenkin suurimman osan kiipeilyturvallisuusmääräyksistä ja sen myötä tiedän, että tippumisriskini oli nolla verrattuna siihen mitä se on ollut kaikenmaailman työmiehillä, jotka ovat katolla tai hirsikehikon päällä tepastelleet ilman ensimmäistäkään turvaköyttä.

Päivä oli yksi rakennusprojektin hauskimmista. Ei pelkästään siksi, että katolla kiipeileminen turvallisesti on hauskaa puuhaa, mutta ennenkaikkea sen vuoksi, että keksimme ongelmaan itse ratkaisun, ilman rakennusalan ammattilaisia (kaikki kunnioitus heille) tai kalliita vuokrattavia laitteita tai telineitä. Oli myös mukavaa päästä touhuamaan ystävien kanssa tiiminä. Tällä tavalla talosta tulee enemmän ja enemmän meidän talo, ei vain siksi, että maksamme sen kulut, vaan siksi, että siihen liittyy jo tässä vaiheessa ihania ja hauskoja muistoja. 

Suuri kiitos Herra H ja Rouva P!

Rouva E