Olin varautunut roskasavottaan jo ennen rakennustöiden alkua hankkimalla tutun-kaupan välityksellä isoja säkkejä. Tiedättekö sellaisia, joiden noudon voi tilata myös paikanpäältä, olisiko ne nimeltään siistipiha tai suursäkki tai jotain muuta vastaavaa. Nämä säkit saattoivat olla koko taloprojektin edullisin ostos, sillä maksoin yhdeksästä säkistä viinipullon. Toivon sydämestäni, että viinipullo on tuottanut myyjille yhtäpaljon iloa kuin säkit ovat tuottanee hyötyä meille! No, näitä säkkejä on sitten täytelty jos jonkunäköisillä roskilla työmaalla ja tänään lähdimme tyhjentämään säkkejä jäteasemalle. Lastasimme säkit peräkärryyn ja eikun menoksi.
Jäteasema on meille tuttu paikka, ajetaan luukulle, sanotaan mitä jätettä ollaan tuomassa, maksetaan maksu, viedään jätteet niille kuuluville paikoille. Äkkinäinen voisi olettaa asian olevan hyvinkin selkeä. Asia ei kuitenkaan ole aina niin selkeä. On helppo viedä jäteasemalle esim. kipsilevyjen rippeitä, niille on ihan oma paikka. On helppo viedä esim. hella, sillekin on ihan oma paikka, samoin kuin puujätteelle, renkaille, asbestille ja risuille. Mutta entä työmaalla syntynyt epämääräinen jäte? Mihin jäteluokkaan meidän roskamme kuuluvat? Se ei luokittaudu rakennusjätteeksi, koska rakennusjätteellä ymmärrettäneen sellaista jätettä, jota tulee kun esim. puretaan seinää tai koko taloa. Onneksi ystävällinen kassarouva auttoi meitä, meidän jätteemme kuuluisi poltettavien sekajätteiden joukkoon. Lyhyellä matkalla poltettavien sekajätteiden lavalle sisäinen kierrättäjäni kuitenkin heräsi miettimään, voiko tällainen jäte todella olla poltettavaa?
Perataanpa hetki säkkien sisältöä, mitä jätettä tässä vaiheessa työmaalla on syntynyt? Suurin osa näytti olevan muovia, hirsipakettien, eritysten ym. pakkausten pakkausmuovia. Mukana näytti olevan pakettien kiinnitykseen käytettyjä remmejä, nekin jonkunsortin muovia, pahveja joka nekin olivat toimineet pakkauksena (ja olivat muuten aivan litimärkiä), vähän styroksia, laudanpätkiä, paperia, lisää epämääräistä muovia, pari tyhjää virolaista vichypulloa sekä tyhjä rullakebab paketti. Onko nämä jätteet, jotka siis vastaanottoluukulla istunut rouva määritteli poltattavaksi sekajätteeksi, todella poltettavia vai ei-poltettavia? Kierrätykseen perehtynyt henkilö osaisi varmasti luokitella nämä vaikka viiteen kategoriaan, minä ja Herra S ei ensimmäiseenkään. Kierrätykseen perehtynyt henkilö olisi tietysti lajitellut kaikki nuo säkkien sisällöt omiin paikkoihin ympäri jäteasemaa, minä ja Herra S halusimme päästä seitsemästä kuutiosta jätettä helpommin eroon.
Ajoimme auton sekajätteiden pisteeseen. Poltettavien ja ei-poltettavien sekajätteiden lavat olivat vierekkäin. Molemmissa luki selvällä suomenkielellä mitä niihin saa ja ei saa laittaa. Kummassakaan ei juurikaan mainittu meidän säkkien sisältöjä, se kyllä oli mainittu, kumpaan esim. sohva kuuluu laittaa. Koska emme tulleet kirjallisista ohjeista hullua hurskaammaksi, päätimme kurkkia mitä muut ovat laittaneet näiden jätteiden joukkoon. Nopea vilkaisu osoitti, että emme ole ongelmamme kanssa yksin: molemmissa lavoissa oli muovia, pahvia, jätesäkkejä (ties mitä sisällä), huonekaluja, mattoja ja pienelektroniikkaa, jonka jopa minä tiedän kuuluvan toiseen paikkaan. Ei siis apua tästäkään. Tässä vaiheessa pieni kierrättäjä sisälläni nukahti, päätimme totella vastaanottoluukun rouvaa ja tyhjensimme säkkien sisällöt poltettavien sekajätteiden sekaan. Päätöksemme oli ilmeisesti oikea, sillä jäteasemaa vahtivat kaksi vanhahkoa herrasmiestä eivät tulleet huutamaan meille. Niin nimittäin käy jos yrittää ujuttaa vääriä jätteitä väärään paikkaan (nim. kokemusta on).
Ehkä maailma ei pelastu täydellisesti jäteasemakäyntimme myötä. Pelastuu se kuitenkin sen verran, ettei roskiamme löydy naapurien metsistä tai pelloilta, ja työmiesten on taas mukava jatkaa töitä siistillä työmaalla maanantaina. Kun tänään teen illalla ruokaa, ja kuorin perunoita, tuntuu yleelliseltä tietää oikeasti mihin perunankuoret kuuluu lajitella!
Rouva E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti